Ilmat lämpenee, kesä tulee
0Huh huh, mikä viikko. Tällä hetkellä päässä vilisee noin miljoona erilaista ajatusta, joihin yhteenkään en osaa kunnolla tarttua. Viikossa on tapahtunut todella paljon kaikkea varsinkin somessa. Noin kuukausi sitten päätin aloittaa uudelleen videoiden tekemisen Instagramiin, koska algoritmi suosii niitä. Ajattelin, että jos saisin vähän nostetta Instagramiini tällä tavalla. No, tämä videoiden tekeminen toimi yli odotusten. Olen onnistunut kasvattamaan tiliäni melkoisesti.
Tämä on tuonut mukanaan myös kaikenlaisia huutelijoita kanavalleni. Olen viimeisen parin päivän aikana blokannut niin monta tyyppiä, että en pysy enää laskuissa. Menin sekaisin jossain 40 kohdalla ja näitä on riittänyt senkin jälkeen. Kovin omaperäisiä he eivät ole ja suurin osa heistä on poikia tai hyvin nuoria miehiä. Mikä on lähinnä surullista. Mikä saa pojat huutelemaan toiselle somessa ”läski”? Ja miksi lihavuus triggeröi ihmisiä niin paljon? Se on hämmentävää.
Onneksi itselläni on elämä sen verran hyvin kasassa ja kunnossa, että pystyn jättämään huutelevat teinit omaan arvoonsa.
Kesä tulee
Me ollaan otettu alkava kesä vastaan iloiten. On ihanaa, kun ilmat ovat lämmenneet. Vaikka omasta puolesta tämä riittäisi itselleni vallan mainiosti. Enempää ei tarvitsisi lämmetä.
On joka tapauksessa ihanaa, kun esimerkiksi vauvaa ei tarvitse pukea haalariin aina ulos lähtiessä. Auringolta suojaaminen on toki oma lukunsa. Vauvallakaan ei itseasiassa mene niin herkästi hermo lähtöihin, kun häntä ei pueta haalariin. Isommatkin nauttivat, kun ulos lähtemiseen riittää, että vetäisee kengät jalkaan ja lippiksen päähän. Minä olen myös päässyt kuluttamaan puhki uutta, ihanaa kesämekkoani, jonka Totte minulle osti. Ihanaa. Olen käynyt nyt myös lenkillä joka päivä, ihan vain siitä ilosta, että näillä ilmoilla lenkkeily on ihanaa.
Totte muuten osti minulle tässä hetki sitten aktiivisuusrannekkeen. Mietin tovin, että onko se uhka vai mahdollisuus, kun näen jatkuvasti stressikäyräni ja huono yöunet kellosta. Mutta ranneke onkin ollut enemmän hyvä juttu. Olen esimerkiksi miettinyt aika ajoin, että tuleekohan sitä kuitenkaan liikuttua päivän aikana tarpeeksi. Teen nykyään töitä kotona ja pääasiassa tietokoneen ääressä. Mutta tässä hetken aktiivisuusrannekkeen tuloksia seurattuani, olen voinut todeta liikkuvani nimenomaan riittävästi. Eivätkä ne stressitasot ole mitenkään hälyttävät ja siitä huolimatta, että minulla on vauva edelleen yöimetyksellä, nukun yllättävän hyvin. Joten ainakin toistaiseksi tämä kello on ollut ihan kiva kapine.
Olen ollut myös innoissani siitä, että Bridgettonin uuden kauden ensimmäiset jaksot löytyvät Netflixistä. Bridgetton on ollut hömppää parhaimmillaan ja vaikuttaa siltä, että tämä kausi on myös sitä. On aivan ihanaa keskittyä välillä tällaiseen romanttiseen hömppään ja laittaa aivot narikkaan. Vähän harmittaa, että tämäkin kausi julkaistaan kahdessa erässä ja välissä joutuu odottamaan monta viikkoa ennen viimeisiä jaksoja. Katsotko sinä muuten Bridgettonia?
Tässä oli hieman kuulumisia näiltä lämpimiltä päiviltä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Äitienpäivän viettoa ja arkisia kuulumisia
Hei ihanat! Minun piti pitää vapaata, koska olen tehnyt tässä viimeaikoina vähän liian pitkän putken töitä. Vaikka saankin tehdä nykyään mielettömän kivaa työtä, niin selkeästi pitkät putket tässäkin ottavat voimille. Joten nyt pienen levon jälkeen taas uudella innolla eteenpäin.
Ulkona on viimein kevät! Kävin tänään aamulla ihanalla aamulenkillä. Päälläni ei ollut ihan hirveästi vaatetta ja silti minulla oli koko matkan ajan miellyttävän lämmin. Totesin, että jatkossa yritän käydä itse aamulenkeillä mahdollisuuksien mukaan. Totte vie yleensä aamuisin eskarilaisen, joten minulla on siinä mahdollisuus aamulenkille. Sillä saa tosi kivan startin päivään. Aikanaan, kun olin yksin lasten kanssa, kävelin päiväkodilta aamuisin kotiin, mikä oli noin 45 minuutin lenkki. Nyt muistelen jopa vähän kaihoisasti tuota aikaa. Mutta nyt minulla on mahdollisuus aloittaa aamulenkit uudelleen.
Kamera mukaan
Päätin tässä, että alan pitämään kameraa enemmän mukana arjessa ja kuvaan niitä ihan arkisia tilanteita. Kuvaan paljon, mutta varsinkin viime aikoina on tullut kuvattua lähinnä kaikkea työhön liittyvään ja niiden arkisten hetkien tallentaminen on jäänyt vähemmälle. Haluan kuitenkin kuvata myös meidä perhettä. Lapset ovat vain hetken aikaa pieniä ja haluan tästä ajasta muistoja mahdollisimman paljon. Joten kamera mukaan!
Meillä oli aivan ihana äitienpäivä. On ihana huomata, että tässä pikkuhiljaa saan vanhojen, kurjien juhlapyhämuistojen tilalle uusia ja parempia. Olen ollut monena hetkenä äärimmäisen kiitollinen tästä perheestä, jonka olen lopulta saanut. Minulle mikään tästä ei ole ollut itsestäänselvyys. Olen kokenut niin lähisuhdeväkivaltaa, kuin lapsettomuutta, joten se että meillä on jotain näin ihanaa, tuntuu ihmeeltä.
On häkellyttävää, että tämä oli minun ensimmäinen äitienpäiväni kolmen lapsen äitinä. Kolmen! Uskomatonta. Kaksi vuotta sitten en olisi voinut edes kuvitella tätä tilannetta. Vaikka oltiin silloin jo Toten kanssa yhdessä, tämä tulevaisuus tuntui vielä kaukaiselta. Nyt meillä on yhteinen perhe. Totte on ottanut nuo vanhemmat lapset siipiensä suojaan ja meillä on myös yksi yhteinen pieni.
Keskustelua ja toiveiden sanoittamista
Me oltiin puhuttu Toten kanssa tulevasta äitienpäivästä etukäteen. Uskon nykyään vahvasti puhumiseen. En odota yllätyksiä, enkä pakota Tottea arvailemaan, mitä toivon. Kerron kaikesta avoimesti. Samoin toivon hänen tekevän. Tämä säästää täysin turhilta pettymyksiltä ja riidoilta. Ihan samalla tavalla me sovittiin aikanaan myös kosimisesta. Eikä keskustelu ole missään nimessä tappanut romantiikkaa suhteestamme. Päin vastoin uskon sen lisänneen sitä. Totte ehti valmistautua tulevaan päivään hyvin, kun minä muistutin häntä ja oltiin suunniteltu brunssi yhdessä.
Meillä oli brunssipöydässä kreikkalaisestajugurtista, mustikoista ja granolasta tehty banana split, mielettömän hyvä fetapiirakka, smoothieta ja croisantteja. Pöydässä oli myös marjoja, mutta ne katosivat aika nopeasti lasten suihin.
Minun hommani oli leipoa kakku. Kuten aina, koska raskastan leipomista. Kokeilin tällä kertaa vintagekakun leipomista. Koristelussa oli melkoinen homma ja totesin lopulta, että yksinkertaisemmat kakut ovat enemmän oma juttuni. En välttämättä lähde ihan heti leipomaan uutta vintagekakkua. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kokeilin.
Me myös ostamme toisillemme lahjat äitien- ja isänpäivänä. Toten rakkauden kieli on lahjat ja minä yritän parhaani mukaan puhua sitä. Hänelle lahjan kuuluu olla tarkkaan mietitty ja sellainen joka osoittaa toisen ajattelua ja tuntemista. Itselläni tämä rakkauden kieli ei ole yhtä vahva, mutta kuten sanoin, yritän puhua sitä. Näin ollen sain lahjan myös Totelta lasten lisäksi. Totte oli ostanut minulle Vorssa Inkiltä tosi kauniit korvakorut.
Iltapäivällä lähdettiin vielä koko porukalla Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Isommat saivat pyöräillä ja me käveltiin perässä. Syötiin puistolla jäätelöt ja nautiskeltiin lämpimästä illasta. Harmi, että läheinen leikkipuisto on edelleen remontissa ja joudutaan odottamaan sen aukeamista tovi jos toinenkin. Kirsikkapuisto riitti onneksi tällä kertaa.
Äitienpäivä oli kaikin puolin aivan ihana. Vaikka päivä oli erityinen, siihen mahtui ne perus lapsiperhejutut. Vauvan päiväunet, isompien nahistelut, ruuan laittaminen, leipominen ja aamusta myös minun ja Katrin kuvaukset. Mutta olen useasti sanonut, rakastan meidän arkea. Nautin joka hetkestä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Pääsiäinen aikuisten ja vauvan kesken