✘ Katsoin Game of Thronesin viimeisen jakson ja pidin siitä. Ihmettelen kovasti kritiikkiä, jota sarjan viimeinen kausi ja loppuratkaisu ovat saaneet. Minusta sarja vietiin onnistuneesti loppuun ja parempaa päätöstä sarja ei olisi oikeastaan voinut saada. Tekijät onnistuivat yllättämään aivan kalkkiviivoille asti, mutta silti siitä jäi olo, että näin tämän pitikin mennä. Kuten monella muullakin, olo viimeisen jakson jälkeen oli aavistuksen tyhjä, eikä sitä silti tiedostanut, että tämä oli nyt tässä. Mitä seuraavaksi?

✘ Perjantaina, kun kuopuksen kuumeesta ei ollut vielä tietoa, niin kävin ruokakaupassa sillä tavalla fiilistellen. Kävin keskustan paremmassa ruokakaupassa, nautiskelin tunnelmasta. Ostin smoothien ja nappasin siitä, sekä kauppakassistani kuvan Ig-stooryyni. Todellista #ihanneminäelämää. 

✘ Saattelin esikoisen mummilaan, jonne hän lähti intoa puhkuen. Takaisin tullessaan hän olisi halunnut lähteä heti uudestaan mummin luokse. He olivat kuulemma katsoneet yhdessä jääkiekkoa, käyneet puistossa ja mummi oli leiponut pieniä pitsoja. Ilmeisesti viikonloppu oli ollut erittäin onnistunut.

✘ Vein kuopuksen Uuteen Lastensairaalaan päivystykseen, sillä tarvitsin lääkärintodistuksen töihin. Sairaala teki vaikutuksen ainakin päivystyksen puolesta. Me pääsimme etenemään nopeasti lääkärin vastaanotolle ja labraan, eikä mennyt kauaa, kun olimme ulkona ovista. Little B nukahti rattaisiin nopeasti, kun pääsimme ylös. Niinpä käytin tilanteen hyödyksi ja kävelin metroasemalle, kuvaten samalla Helsingin kukkaloistoa. Tämä kävelylenkki ja kuvaaminen oli täydellistä terapiaa minulle.

✘ Tein kotona ruuaksi sienipastaa, jota teen aina, kun mieheni ei ole kotona. Toinen puoliskoni nimittäin inhoaa sieniä. Minä siis herkuttelen aina tällä, kun mies ei ole syömässä samasta padasta. Minä usein nautiskelen näistä itsenäisistä viikonlopuista nimenomaan ruuan kautta. Syön juttuja, joita ei muuten tulisi miehen kanssa syötyä ja katan itselleni kivasti. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa parsaa Hanna Gullichsenin ohjeella. Ihan en päässyt tähän parsakelkkaan mukaan, mutta olen valmis antamaan sille mahdollisuuden.

✘ Jännitettiin jääkiekkoa ja hurrattiin upealle voitolle. Tuskin olimme ainoita, joiden silmät kostuivat liikutuksesta. Suurimman osan peleistä olen piilotellut tyynyn takana ja kurkkinut peliä sen reunan yli, kun jännitys meinaa käydä yli. (Minähän en siis yhtään kestä jännitystä.) Suomi on pelannut ihan uskomattoman hyvin, koko kisat. Vaikka joukkuetta aluksi mollattiin. Mutta niin mollattiin myös vuoden 2011 joukkuetta. Ja hienostihan tämä meidän kaikkien aikojen huonoin joukkue pelasi.

✘ Kärsin tähän mennessä pahimmista PMS oireista ikinä. Ymmärrän hyvin PahaMieliSaatana termin. Tuntuu, että olin vaaraksi niin itselleni, kuin muille. Pää ei tuntunut toimivan ollenkaan. Siinä mielessä viikonlopusta hengissä selviäminen oli suoranainen saavutus. Ja voin kertoa, että jäätelöä kului.

Tänä viikonloppuna minulla piti olla sekä mies-, että lapsivapaa viikonloppu. Mies on työreissulla ja minulla piti olla iltavuorot, joten olimme buukanneet lapsille täysihoidon mummilassa. Odotin erityisesti keskeytymättömiä, pitkiä yöunia ja sitä, että kahteen päivään minun ei tarvitsisi keskittyä pitämään ketään hengissä. Hehkutinkin tätä kaikille, jotka suostuivat kuulemaan. Toisin kuitenkin kävi.

Tuntia ennen, kuin mummin piti tulla hakemaan tyttöjä, totesin kuopuksemme tuntuvan kuumalta. Mittasin kuumeen ja se oli selkeässä nousussa. Tiesin heti etten voisi laittaa kipeää lasta mummilaan. Niinpä aloin ensimmäiseksi järjestää töitäni. Seuraavaksi soitin äidilleni ja ilmoitin asiasta. Sovimme, että esikoinen pääsisi kuitenkin mummilaan lomailemaan, vaikka pikkusiskon pitääkin jäädä kotiin. Olisi ollut julmaa evätä reissu isosiskolta, joka oli odottanut tätä viikonloppua todella pitkään.

Kun sitten hetki sitten nukuttelin yksinään kuopusta syliini, olin tietysti hieman pettynyt. Olisi tietysti ollut kivaa, nauttia hetki omasta rauhasta. Mutta loppujen lopuksi olin aika zen. Lapsen sairastuminen ei ole minusta edes huonoa tuuria, vaan se on elämää. Lapset sairastuvat ihan yhtä lailla kuin aikuisetkin. Tämä tauti tuntuu olevan vain todella sitkeää sorttia. Little B oli jo aikaisemmin viikolla monta päivää korkeassa kuumeessa. Lääkkeet onneksi auttavat. Käymme silti huomenna lääkärissä jo senkin vuoksi, että tarvitsen tästä todistuksen töihin.