Minun piti kirjoittaa jostain aivan muusta, mutta ensimmäisten yövuorojen häämöttäessä aivan kulman takana, tämä tuntui sopivalta aiheelta. Aloitin keväällä postaussarjan Ihanampi arki. Sarja jäi heti kättelyssä tauolle, kun kesä alkoi, eikä arjen pohtiminen tuntunut kuuluvan kesään. Tässä syksyllä arki taklasi täysin raakuudellaan ja postaustahti on järkkynyt useampaan kertaan. Mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni ja jatkan arjen helpotusten jakamista.

Tällä kertaa aiheena on ihan yksinkertaisempi arki itsessään. Pienten lasten kanssa arki on jo itsessään pientä pallottelua ja pohtimista. Ihan perus arjen lisäksi, pitäisi muistaa kaikki opettajien ja hoitajien tapaamiset, neuvolat, lääkärit ja harrastukset. Sen lisäksi omat ja puolison menot, pahimmassa tapauksessa kolmet erilaiset työvuorot (kuten meillä) ja jossain vaiheessa pitäisi kaiketi huoltaa myös parisuhdetta. Siinä on melkoinen paletti hallittavaksi. Niin, eikä kodinhoitoakaan pidä unohtaa.

Meidän selviytymistaktiikka tässä tilanteessa on yksinkertaistaa mahdollisimman pitkälle.

Meillä mies tekee usein pitkää päivää rakennustyömaalla, raskaassa fyysisessä työssä. Minä teen vuorotyötä, jolloin jokainen työviikko on täysin erilainen. Tästä syystä tytöt ovat viisi päivää viikossa perhepäivähoitajalla. Viikonloppuisin he ovat kotona. Meillä arjen ykkösprioriteetti on ollut se, että tyttöjen haku ja vienti sujuu mahdollisimman sujuvasti, kummankin työtä kunnioittaen. Kaikki muu rakentuu sen ympärille.

Jos olen aamuvuorossa, mies vie ja menee vähän myöhemmin töihin. Minä haen tytöt iltapäivällä oman työn jälkeen. Monesti hoidan kaupassa käynnin työvuoron ja lasten haun välissä, mikä helpottaa iltaa. Kun olen iltavuorossa, minä vien lapset aavistuksen myöhempään ja mies hakee tytöt sitten iltapäivällä. Tämä järjestely takaa sen, että kumpikin saa tehdä rauhassa työtään. Kaikki lääkärinkäynnit, neuvolat, sosiaalityöntekijän tapaamiset, ynnä muut, pyritään sopimaan aina minun arkivapailleni. Näin ollen minä olen tutumpi näky meidän perhekeskuksessa. Eikä meillä ole tässä mitään sukupuoliroolitusta. On vain kaikin puolin kätevämpää, että minä joka olen arkena muutenkin vapaalla, hoidan nämä reissut.

Kotityöt ovat olennainen osa tätä arjen palapeliä. Minulla meni pitkään oppia se, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä koko ajan. Riittävän hyvä on täysin okei. On tilanteita, kun itsestään täytyy laittaa likoon 110%, mutta monesti vähempikin riittää. Pyrin lähes aina miettimään, miten hommat saisi hoidettua mahdollisimman vähällä vaivalla, riittävän hyvin. Onneksi en ole yksin tämän ajatuksen kanssa, vaan moni seuraamani äitikollega on samoilla linjoilla. Sisustusidolini ja elämäntapa guruni, Laura, on esimerkiksi puhunut ensimmäisestä vauvavuodestaan lähtien sellaisesta sopivasta riman alittamisesta. Enkä voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan.

Kotitöissä uskon kevyeeseen suunnitelmallisuuteen ja pienten asioiden voimaan. Pienillä asioilla tarkoitan tätä, että kun päivittäin tekee vähän siisteyden eteen, homma ei pääse kovin kaoottiseksi ja näin ollen harvemmin tapahtuva suursiivous riittää. Suoritan arjessa usein vartin pikasiivouksia. Vartissa pystyy tekemään uskomattoman määrän asioita. Esimerkiksi siivoamaan nopeasti eteisen lasten kotiin tulemisen jälkeen. Kurahaalareiden nopea huuhtelu, kenkien tyhjennys suoraan roskikseen (miten sinne kenkään voikin mennä niin paljon hiekkaa), pipot ja hanskat paikoilleen, nopea imurointi ja avot. Lasten mentyä nukkumaan tsemppaan tavarat paikoilleen, samalla kun iltatee tekeytyy ja asetun sitten mukavasti sohvalle pötköttämään.

Mainitsin jo edellisessä postauksessa ohimennen Annan Siivouscornerin ja viimeisimmät tiskausvinkit. Olen ottanut nämä vinkit käyttöön ja voi, että miten mukavaa on kun tiskipöytä pysyy siistinä. Olen aina halunnut pitää tiskipöydän siistinä, mutta minulla ei ole ollut toimivaa systeemiä siihen. Olen kasvanut perheessä, jossa likaiset astiat kerääntyivät aina altaaseen kunnes joku ne pesi sieltä pois. Tilanne on räjähtänyt käsiin viimeistään siinä vaiheessa, kun olen laittanut tiskikoneen pyörimään.

Yksinkertaistamiseen liittyy myös se, että meidän kummallakaan lapsella ei ole vielä harrastuksia. Vierastan ajatusta siitä, että kolmevuotiaat treenaavat jo tavoitteellisesti tennistä tai jotain muuta lajia. Kun pienen lapsen harrastuksen pitäisi olla lähtökohtaisesti hauskaa ajanvietettä. Ollaan jonkin verran puhuttu siitä, josko esikoinen aloittaisi jossain vaiheessa tanssin. Hän on todella musikaalinen ja energinen, joten tanssi tuntuu meistä hyvältä harrastukselta ja esikoinen kyselee jo kovasti, milloin pääsee aloittamaan. Meidän puolestamme tällä ei ole kiirettä, mutta ehkä ensi vuoden puolella sitten. Toistaiseksi yksi lisäpalikka muutenkin hektiseen arkeen, ei houkuta.

Yritän muutenkin säätää perheen menoja. Yritän pyrkiä siihen, että viikossa on enemmän tyhjiä päiviä, kuin niitä jolloin pitää olla menossa. Sanalla sanoen, pyrin pitämään meidän arkemme joustavana. En halua, että arkemme on jatkuvaa säntäilyä paikasta toiseen. Haluan, että meillä on esimerkiksi kuopuksen kanssa aikaa sylitellä kymmenen minuutin verran työ- ja hoitopäivän jälkeen. Juuri kuopuksellemme minun vuorotyöni on kaikkein kovin pala. Useat iltavuorot peräkkäin, jolloin hän ei näe minua kuin ohikiitävän hetken, ovat vaikeita. Sen vuoksi pyrin aina pysähtymään hänen kanssaan kymmeneksi minuutiksi tai vartiksi, jolloin tankkaamme läheisyyttä. Monesti myös neljävuotias kiipeää tässä vaiheessa kainaloon kiehnäämään. Tämä aika ei ole minulta missään määrin pois ja antaa lapsillemme paljon.

Mitä yksinkertaisempi arki tarkoittaa minulle. Se on joustavuutta, yksinkertaisia, pieniä rutiineja, jotka auttavat kokonaisuudessa, se on lapsilähtöistä ja ennen kaikkea se on armollista. Kurahaalarit selvivät siinä eteisen lattialla sen ensimmäisen kymmenen minuutta ja joskus, kun sohva houkuttaa pikasiivousta enemmän, silloin himmennetään valoja.

Ajattelin, että näin syksyn tullessa olisi kiva päivittää teille kuulumisia. Viimeaikoina on tapahtunut paljon ja jonkinlainen päivitys saattaa olla ihan paikallaan.

Hyvää ja ei niin hyvää. Kesä oli monella henkisellä levelillä äärimmäisen rankka ja suurin osa näistä vaikeista asioista näyttäisi seuraavan meitä myös syksyyn. Tällä hetkellä pelkään eniten sitä, että elämäntilanteemme vuoksi masennukseni uusii. Asiat ovat toki menneet eteenpäin ja olemme saaneet apua, mikä helpottaa tämän kaiken läpi käymistä. Tarkoitus olisi käydä terapiassa käymässä näitä asioita läpi, jo ihan ennaltaehkäisevästi.

Muuten fiilis on ihan hyvä. Opintoasiat etenevät ja meidän tytöt ovat aivan mahtavassa iässä. Syksy tuntuu ihan mahtavalta. Aloitin tällä viikolla hiljaa, vähän salassa (postasin kuvan instagramin stooreihin) glögikauden. En vain voinut vastustaa Blossan alkoholitonta glögiä, kun sellaiset olivat jo ilmestyneet kauppaan. Minulle glögi on enemmn tunnelma-, kuin varsinainen joulujuoma. Se sopii täydellisesti pimeään vuodenaikaan.

Oppisopimusasiani ovat ottaneet viimein, monen mutkan kautta aimo harppauksen eteenpäin. Pääsen viimein aloittamaan opintojeni viimeistelemisen. Ainoa mutta on, että joudun vaihtamaan osaamisalaa sairaanhoidosta ja huolenpidosta vammaistyöhön. Minua kuitenkin lohdutettiin sillä ettei yksikään työnantaja katso erikoistumista, jos olen hyvä työntekijä. Eikä se vaikuta mahdollisiin jatko-opintoihin, jos päätän jatkaa johonkin.

Minähän olen siis monen mutkan kautta päätynyt työskentelemään vammaisten kanssa. Se ei ole siis ollut missään vaiheessa varsinaisena agendanani, mutta ei ole pöllömpää. Tässä alassa on puolensa, samoin asiakkaissa.

Voin paljastaa, että kulunut vaikea kevät ja kesä on liittynyt nimenomaan parisuhteeseen. Olemme kaikkien näiden yhdessä koettujen vuosien jälkeen siinä tilanteessa, että mietimme onko meillä tulevaisuutta yhdessä. Näyttääkö meidän haaveet samanlaisilta, vai onko parempi, että jatkammeko haaveilua erikseen. Vaikka meidän tiet pariskuntana erkanisivat, me olemme tietysti aina vahnempia. Joten olisimme jatkossakin tekemisissä. Se olisi helpompaa, jos nyt osaamme toimia järkevästi ja kunnioittavasti. Mitään ei kuitenkaan ole päätetty vielä. Tällaiset päätökset eivät synny yhdessä yössä, varsinkin kun rakkautta on jäljellä. Ja tähän me ollaan tarvittu ulkopuolista apua, jota ollaan onneksi myös saatu, mistä olen älyttömän kiitollinen. Mutta kuten sanottu, kaikki on vielä auki. Voi hyvin olla, että viiden tai kymmenen vuoden päästä muistellaan naureskellen tätä kriisiä.

Perheenä meillä menee paremmin kuin hyvin. Arki on lähtenyt rullaamaan kesän jälkeen. Toki pitää hieman miettiä, miten saadaan minun lähiopetuspäiväni mahtumaan tähän palettiin, mutta eiköhän se jotenkin luonnistu.

Ystäviä pyrin näkemään aina mahdollisuuksien mukaan. Ollaan käyty syömässä, kahvilla ja kuvaamassa. Tämä on toki juuri sitä aikaa elämästä, kun kaiken tasapainotteleminen on erityisen vaikeaa. Onneksi kaikki tuntuvat ymmärtävän sen. Eikä se lopulta ole helpompaa muillakaan, joilla on lapsia. Minusta kuitenkin tuntuu, että olen löytänyt jonkinlaisen hyvän balanssin tähän kaikkeen.

Puhetta muutosta on ollut, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon, joten ollaan juuri nyt hieman varpaillaan tällä saralla. Käytännössä katsoen odotamme parhaillaan asunnon vapautumista. Syksy on sisustuksen puolesta todella inspiroivaa vuodenaikaa. Osittain siitä syystä, että syksyllä on aina Habitare. Joten tämä muuton mahdollisuus on todella piinaavaa. Kunhan tilanne etenee, kerron siitä varmasti teille. Eniten ofotan uuden kodin (lue: lastenhuoneen) sisustamista.

Lasken harrastuksiin blogin, joten nyt sananen siitä. Tässä arkielämän palapelissä tuntuu, että rakkain harrastukseni uhkaa jäädä jalkoihin. Mikä harmittaa hieman, mutta tllä hetkellä on pakko priorisoida. Minulla ei ole vuorokaudessa ylimääräisiä tunteja, joten sillä mennään mitä jää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin lopettamassa. Jatkan toki samalla intohimolla, kuin tähänkin asti. Mutta välillä elämä menee edelle.

Sen lisäksi olen alkanut joogata. Olen edelleen kankea kuin rautakanki, mutta hallitsen jo hyvin kolme asentoa. Mikä on omalla kohdallani saavutus, josta olen ylpeä. Jatkan harjoittelua ja venyttelyä edelleen. Kunhan tämä etenee, niin yritän muodostaa itselleni joogarutiinin, joka sopii myös kiireiseen arkipäivään. Arkivapaalla, kun ehtii harjoitella ja venytellä vähän pidempäänkin.

Tällä hetkellä suunnitteilla on kahdet syntymäpäiväjuhlat, joita toki odotan äitinä. On kivaa päästä taas tekemään ja koristelemaan tytöille mieluisia juhlia. Sen lisäksi meillä on suunnitteilla muutamia kivoja juttuja ystävieni kanssa. Yritämme myös elvyttää suhteemme treffikulttuuria, jota selkeästi tarvitsemme.

Eikä pidä odottaa muuton mahdollisuutta, jota todellakin odotan.