Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
0Nyt, näin heinäkuun vaihtuessa elokuuhun olen kuullut jonkin verran huokailuja vanhemmilta. Siis sellaisia; ”Alkais jo”, oli kyse sitten koulusta tai päiväkodista. Ja kieltämättä, kun lapset ovat pyörineet usemman viikon kotona enemmän ja vähemmän 24/7, niin pinna on ollut itse kullakin herkillä.
Meillä on sentään ollut pari kahden viikon mittaista taukoa tässä välissä, mutta silti. Kolmen lapsen kotona olo on aina yhtä intensiivistä. Ja tämä lomakausi koettelee niin hermoja, kuin myös sitä parisuhdetta. Uskallan väittää, että meidän sekstailukerrat tänä kesänä on laskettavissa yhden käden sormilla. Kuulostaako tutulta?
Tervetuloa sirkukseen!
Päivisin tuntuu, että hommaa ja tarvitsevia on ihan joka hetkelle. Milloin taapero ei kiipeä omin avuin sohvalle, niin silloin ihan sata varmasti isommat tappelevat niin, että joudut rientämään erotuomariksi. Ja ihan koko ajan pitäisi olla laittamassa ruokaa, sekä keksimässä aktiviteetteja. Jos seksikerrat voi laskea yhden käden sormilla niin niitä ”äiti mulla on tylsää”-huutoja on kuultu kyllä senkin edestä.
Tähän päälle yhden vanhemman vuorotyö ja toisen yrityksen pyörittäminen kotona, niin se paletti on aikamoinen. Ja vaikka nautin siitä, että meidän koko perhe on ollut kasassa, on tämä oikeasti ollut ajoittain myös aika rankkaa.
Olen tehnyt tosi usein iltaisin töitä. Kirjoittanut, suunnitellut podcastia tai edistänyt jotain muuta projektia, sen minkä olen pystynyt. Jos minulla on ollut päivisin palaveri, niin ei ole ollut kerta tai kaksi, kun joku hilluu taustalle ilveilemässä. Onneksi partnerini ymmärtää tämän.
Mutta täytyy sanoa, että tässä ei ole ollut päällimmäisenä mielessä se parisuhteen hoivaaminen tai seksi. Ja kun ulkona on olleet hiostavat seksihelteet, niin ihan kauhean lähelle en ole edes kumppaniani halunnut.
Parisuhde koetuksella
Pääosin tämä kesä on mennyt hyvin, mutta ollaan huomattu, että hektisyys on aika ajoin kiristänyt meitä molempia. Ollaan tiuskittu toisillemme ja tunnettu kumpikin riittämättömyyttä ja kuormittavuutta. Kummastakin on tuntunut aika ajoin, että elämä on pyörinyt pelkästään kodin ja työn ympärillä, eikä aikaa tunnu olevan millekään muulle.
Meidän vahvuus on onneksi ollut aina avoin puhe ja se ei ole unohtunut tänäkään aikana. Kun toisen kanssa pystyy jakamaan niin isot kuin pienetkin murheet, niin se taakka kevenee. Sen lisäksi tuntuu siltä, että kaikkea ei tarvitse kantaa aivan yksin.
Ja kumpikin tiedostetaan, että tämä aika on nyt vain tätä. Meillä täällä kolme lasta, joista yksi on ilman jarruja ja järkeä menevä taapero. Meidän lapset kasvaa koko ajan ja elämä helpottuu. Yöt eivät ole ikuisesti katkonaisia ja aamut aikaisia. Jossain vaiheessa sitä seksiä pystyy harrastamaan taas sängyssä sohvan sijaan, kun siellä perhepedissä ei ole tissiriippuvaista taaperoa. Hyvin kliseisesti; Tämä on vain vaihe.
Ja tähän loppuun sellainen ärsyttävä toteamus, että en kyllä vaihtaisi tätä meidän elämää mihinkään. Meillä menee loppujen lopuksi tosi hyvin, vaikka vällillä kuormittaa ja kiristääkin. Meidän lapset ovat kaikki aivan ihania, enkä voi käsittää millainen onni ollaan saatu kokea. Sen lisäksi minulla kävi mieletön tuuri pelattuani Tinderissä kaksi vuotta ja löydettyäni lopulta Toten kaltaisen mielettömän kultakimpaleen. 🩷 Hän on paras mahdollinen aisapari ja kumppani tässä arjessa. Rakastan häntä valtavasti.
Haluan kuitenkin puhua myös niistä vaikeammista hetkistä ja tunteista. Nekin kuitenkin kuuluvat tähän meidän elämään. Ja vaikka perhettään rakastaa ja arjestaan nauttii, niin ei se poista väsymystä, turhautumista tai kuormittumista. Toivon tämän tarjoavan vertaistukea muille.
Aloin juuri miettiä, että tästä aiheesta riittäisi juttua vaikka podcastiin. Ehkä meidän täytyy äänittää jakso aiheesta.
Toivottavasti siellä kesä on sujunut hyvin. Odotetaanko siellä jo koulujen alkamista ja arjen normalisoitumista?
-Jenni
KUVAT: Ida Keränen
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
On äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä
On äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä
Uskon, että tämä on sellainen juttu, minkä monet vanhemmat ovat huomanneet. Suomessa on äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä, kun taas äitinä tämä on päinvastoin. On äärimmäisen helppoa olla maailman huonoin äiti.
Ja tässä ei ole tarkoitus mollata niitä isiä, jotka tekevät äärimmäisen tärkeää työtä sen vanhemmuuden tasa-arvon eteen ja kantavat kortensa kekoon. Mutta meihin on iskostunut niin syvään se oletusarvo hoivaavasta äidistä, joka tekee kaiken, että osallistuva isä on vähintään seitsemäs ihme.
Meillä kaikki menee tasan
Monet isät saavat kuulla kehuja, jopa ihan vaipan vaihdosta, että ompa hienoa kun lapsella on niin osallistuva isä. Puhumattakaan siitä, jos isä käy neuvolassa tai vaikka leikkipuistossa lapsen kanssa. Vastavuoroisesti omasta ajasta haaveileva tai töitä tekevä äiti on äitiyden irvikuva. Uskon tämän vastakkainasettelun olevan monelle tuttu.
Minä uskallaan sanoa tässä nykyisessa suhteessani meidän olevan oikeasti tasaveroiset vanhemmat. Vauvan ensimmäiset kolme kuukautta, minä olin pienessä ihan todella kiinni, mutta näin vuotta myöhemmin, on ihan sama kumpi vauvan kanssa on. Kummankaan menot ilman lasta, eivät ole juttu tai mikään. Minäkin pystyn lähtemään menoille pelkällä ilmoituksella. Minä valvon vauvan kanssa öisin, koska imetän. Aamulla vuorostaan Totte ottaa koppia ja minä voin nukkua hieman pidempään. Totte touhuaa kaikkien lasten kanssa silloin, kun minä teen töitä kotona ja tietysti, kun hän on töissä, minä olen lasten kanssa.
Tämä kaikki ei toki ole ollut mikään itsestäänselvyys, vaan tästä on pitänyt keskustella ja sopia. Minä olen opetellut vaatimaan sitä omaa työaikaa ja Totte on opetellut pyörittämään tätä arkipalettia. Hän on näyttänyt alusta lähtien olevansa valmis panostamaan kaikkeen 110 %. Sen ansiosta minä olen myös vähemmän uupunut kaikesta kodin työstä.
Naimaton ja lapseton nainen on tilastollisesti onnellisempi
Silmiini sattuu tasaisin väliajoin viestejä, joissa pyydetään neuvoa tilanteeseen, jossa vanhemmuuden vastuu ei jakaudu tasaisesti. Viestien perusjuoni on, että miehellä on sekä raskas työ, että raskaat huvit ja rajattomasti omaa aikaa. Vastuu pienestä lapsesta tai lapsista kaatuu äidin harteille. Näissä viesteissä äiti alkaa olla selkeästi uupunut ja epätoivoinen tilanteessa, jossa ei enää yksinkertaisesti jaksa.
Henkilökohtaisesti en usko, että olisin edes yrittänyt lasta Toten kanssa, jos hän ei olisi osallistunut jo isompien kanssa. Toisaalta, koko suhteemme olisi tuskin kantanut kovin pitkälle, jos hän ei olisi näyttänyt olevansa valmis tekemään töitä meidän suhteen ja perheen eteen. Totte on todella ollut kaikkien toiveideni väärtti.
Ajattelen nykyään hyvin vahvasti, että jos arjen vastuu kaatuu yksin itselle, niin silloin sama olla oikeasti yksin. En haluaisi enää kumppania, jota pitäisi hoitaa samoin, kuin lapsia. Minulle parisuhteen täytyy tuoda lisäarvoa tähän elämään ja arkeen. Sitähän on ihan tutkittukin, että naiset ovat onnellisempia sinkkuina ja miehet aviossa, koska avioliitossa on enemmän etuja miehelle. Tutkimukset ovat näyttäneet, että naimaton nainen on tilastollisesti kaikkein onnellisin. On hyvä muistaa, että naisten ei ole nykymaailamassa pakko avioitua, joten suhteen on oikeasti tarjottava meille jotain.
Joten toivon, että isiltä ja miehiltä vaadittaisiin enemmän, kuin se minimi. Kun saadaan lapsi yhdessä, vastuu pitäisi kantaa yhdessä. Ei se ole oikein, että toinen vanhemmista saa vain ne rusinat pullasta. Ja annetaan niille äideille vähän siimaa. Suurin osa äideistä yrittää ihan valtavasti ja kantaa syyllisyyttä lähes kaikesta.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Saako lapsihaaveista puhua ekoilla treffeillä
Sain parisuhteen, josta unelmoin