Yhteinen aika kumppanin kanssa uusperheessä
4Meidän uusperheessä on meidän aikuisten lisäksi minun kaksi lastani ja meidän yhteinen lapsi. Minun isot lapseni ovat kouluikäisiä ja meidän yhteinen lapsi on menevä taapero.
Isot lapset alkavat olla monessa suhteessa aika itsenäisiä. Samaan aikaan he ovat kuitenkin sen verran pieniä, että he kaipaavat aikuisen läsnäoloon. Taapero sen sijaan kaipaa vielä sellaista jatkuvaa valvontaa ja huomiota. Hän pitää siis vähintään yhden aikuisen kiireisenä lähes koko päivän.
Isoista on taaperon kanssa jonkin verran apua. He pystyvät pitämään pienempää silmällä lyhyitä hetkiä ja leikittämään tätä tarvittaessa samalla, kun aikuinen laittaa esimerkiksi ruokaa.
KUVA: Ida Keränen
Vuoroviikkoarki
Isot ovat meillä aina viikko kerrallaan, eli 50/50. Joka toinen viikko meillä on saman katon alla kolme lasta ja joka toinen viikko meillä on pääasiassa vain taapero. Tämän lukuvuoden saadaan nauttia myös vähän enemmän meidän isoista, kun he tulevat iltapäiviksi meille ”iltapäiväkerhoon”. Meillä kun on yleensä aina joku iltapäivällä kotona.
Joka tapauksessa, meillä vaihtelee viikon intensiivisyys sen mukaan, kuinka monta lasta kotona on. Kolmen lapsen kanssa kädet ovat nimittäin ihan eri tavalla täynnä, kuin yhden kanssa. Vaikkakin tämä yksi lapsi on vielä melko vaativa ikänsä puolesta.
Jokainen lapsiperheen vanhempi voi varmasti allekirjoittaa sen, että useamman lapsen kanssa se vanhempien yhteinen aika meinaa olla kortilla. Me myös tykätään tehdä asioita koko porukalla silloin kun se on mahdollista.
Hoitajan saaminen kolmelle lapselle meinaa olla haastavaa. Meidän paras mahdollisuus saada yhteistä aikaa on oikeastaan silloin, kun isot ovat toisessa kodissa. Silloin hoitajaa tarvitsee vain meidän taapero. Toki taapero ei ole ollut vielä esimerkiksi yökylässä, eikä meillä ole sen suhteen ollut mikään kiire.
Miten me otetaan yhteistä aikaa meidän arjessa
Tässä elämäntilanteessa ollaan päätetty panostaa mieluummin siihen meidän yhteiseen aikaan arjessa. Meillä sitä on ehdottomasti keskimääräistä enemmän. Meillä toinen tekee vuorotyötä ja toinen on yrittäjä. Voidaan siis olla aina samaan aikaan kotona, kun niin halutaan. Myös vuoroviikkoarki mahdollistaa meille tilaisuuksia olla yhdessä. Näin me ainakin koetaan.
Arjessa me vietetään aikaa yhdessä, kun se on mahdollista. Hoidetaan asioita mahdollisuuksien mukaan yhdessä. Käydään kaupassa ja kirjastossa ja me puhutaan paljon ja ihan kaikesta. Välillä, kun minun sosiaalinen patterini ei riitä, Totte hoitaa sen puhumisen minunkin puolestani.
Sen lisäksi me alettiin tänä kesänä pelaamaan lautapelejä yhdessä. Lainataan kirjastosta lautapelejä, joita pelataan sitten säännöllisen epäsäännöllisesti iltaisin. Kokeiltiin taannoin yhdessä palapelin tekemistä, mutta meille sopii paremmin nämä lautapelit. Syödään siinä samalla vähän iltapalaa ja pelataan. Tämä on aivan ihanaa. Vaikka pelatessa välillä tunteet kuumenee, kiitos kilpailuhenkisyyden. Mutta tämä on ollut oikeasti parasta, mitä ollaan keksitty.
Ollaan toivottu nyt myös joululahjaksi lautapelejä, jotta saadaan muutama oma peli.
Ollaan myös tehty toisillemme ruokaa iltaisin. Toinen on suunnitellut treffi-illan menun ja kokkaa samalla kun toinen odottaa ja nauttii. Tämä on niin ikään ollut ihana tapa. Minä, joka rakastan lähimmäisiäni ruualla ja leipomuksilla, olen ollut tässä aivan elementissäni. Kerran innostuin kokeilemaan jopa moctailien tekoa. Herra Baarimestari jakoi kyllä melkein heti omia vinkkejään moctailiin, mutta omasta mielestäni se meni ihan hyvin.
Meillä on se asenne, että me päästään kunnolla treffeille sitten aikanaan, kun taapero tuosta vielä vähän kasvaa. Innokkaita hoitajia kuitenkin on jahka pieni vähän vielä kasvaa. Tämä on tätä nyt jonkin aikaa. Ja me ajatellaan, että kaikkein tärkeintä on tehdä asioita yhdessä, sen sijaan, että tuijotetaan vain telkkaria vierekkäin.
Olisi kiva kuulla miten teillä vietetään yhteistä aikaa puolison kanssa?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Nyt, näin heinäkuun vaihtuessa elokuuhun olen kuullut jonkin verran huokailuja vanhemmilta. Siis sellaisia; ”Alkais jo”, oli kyse sitten koulusta tai päiväkodista. Ja kieltämättä, kun lapset ovat pyörineet usemman viikon kotona enemmän ja vähemmän 24/7, niin pinna on ollut itse kullakin herkillä.
Meillä on sentään ollut pari kahden viikon mittaista taukoa tässä välissä, mutta silti. Kolmen lapsen kotona olo on aina yhtä intensiivistä. Ja tämä lomakausi koettelee niin hermoja, kuin myös sitä parisuhdetta. Uskallan väittää, että meidän sekstailukerrat tänä kesänä on laskettavissa yhden käden sormilla. Kuulostaako tutulta?
Tervetuloa sirkukseen!
Päivisin tuntuu, että hommaa ja tarvitsevia on ihan joka hetkelle. Milloin taapero ei kiipeä omin avuin sohvalle, niin silloin ihan sata varmasti isommat tappelevat niin, että joudut rientämään erotuomariksi. Ja ihan koko ajan pitäisi olla laittamassa ruokaa, sekä keksimässä aktiviteetteja. Jos seksikerrat voi laskea yhden käden sormilla niin niitä ”äiti mulla on tylsää”-huutoja on kuultu kyllä senkin edestä.
Tähän päälle yhden vanhemman vuorotyö ja toisen yrityksen pyörittäminen kotona, niin se paletti on aikamoinen. Ja vaikka nautin siitä, että meidän koko perhe on ollut kasassa, on tämä oikeasti ollut ajoittain myös aika rankkaa.
Olen tehnyt tosi usein iltaisin töitä. Kirjoittanut, suunnitellut podcastia tai edistänyt jotain muuta projektia, sen minkä olen pystynyt. Jos minulla on ollut päivisin palaveri, niin ei ole ollut kerta tai kaksi, kun joku hilluu taustalle ilveilemässä. Onneksi partnerini ymmärtää tämän.
Mutta täytyy sanoa, että tässä ei ole ollut päällimmäisenä mielessä se parisuhteen hoivaaminen tai seksi. Ja kun ulkona on olleet hiostavat seksihelteet, niin ihan kauhean lähelle en ole edes kumppaniani halunnut.
Parisuhde koetuksella
Pääosin tämä kesä on mennyt hyvin, mutta ollaan huomattu, että hektisyys on aika ajoin kiristänyt meitä molempia. Ollaan tiuskittu toisillemme ja tunnettu kumpikin riittämättömyyttä ja kuormittavuutta. Kummastakin on tuntunut aika ajoin, että elämä on pyörinyt pelkästään kodin ja työn ympärillä, eikä aikaa tunnu olevan millekään muulle.
Meidän vahvuus on onneksi ollut aina avoin puhe ja se ei ole unohtunut tänäkään aikana. Kun toisen kanssa pystyy jakamaan niin isot kuin pienetkin murheet, niin se taakka kevenee. Sen lisäksi tuntuu siltä, että kaikkea ei tarvitse kantaa aivan yksin.
Ja kumpikin tiedostetaan, että tämä aika on nyt vain tätä. Meillä täällä kolme lasta, joista yksi on ilman jarruja ja järkeä menevä taapero. Meidän lapset kasvaa koko ajan ja elämä helpottuu. Yöt eivät ole ikuisesti katkonaisia ja aamut aikaisia. Jossain vaiheessa sitä seksiä pystyy harrastamaan taas sängyssä sohvan sijaan, kun siellä perhepedissä ei ole tissiriippuvaista taaperoa. Hyvin kliseisesti; Tämä on vain vaihe.
Ja tähän loppuun sellainen ärsyttävä toteamus, että en kyllä vaihtaisi tätä meidän elämää mihinkään. Meillä menee loppujen lopuksi tosi hyvin, vaikka vällillä kuormittaa ja kiristääkin. Meidän lapset ovat kaikki aivan ihania, enkä voi käsittää millainen onni ollaan saatu kokea. Sen lisäksi minulla kävi mieletön tuuri pelattuani Tinderissä kaksi vuotta ja löydettyäni lopulta Toten kaltaisen mielettömän kultakimpaleen. 🩷 Hän on paras mahdollinen aisapari ja kumppani tässä arjessa. Rakastan häntä valtavasti.
Haluan kuitenkin puhua myös niistä vaikeammista hetkistä ja tunteista. Nekin kuitenkin kuuluvat tähän meidän elämään. Ja vaikka perhettään rakastaa ja arjestaan nauttii, niin ei se poista väsymystä, turhautumista tai kuormittumista. Toivon tämän tarjoavan vertaistukea muille.
Aloin juuri miettiä, että tästä aiheesta riittäisi juttua vaikka podcastiin. Ehkä meidän täytyy äänittää jakso aiheesta.
Toivottavasti siellä kesä on sujunut hyvin. Odotetaanko siellä jo koulujen alkamista ja arjen normalisoitumista?
-Jenni
KUVAT: Ida Keränen
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
On äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä