Meidän taapero on nyt vuoden ja pari kuukautta. Vauvavuosi on mennyttä elämää ja meillä eletään vahvasti niitä vauhdikkaita taaperovuosia. Ihan hirveän kauaa ei ehditä istua paikoillaan, kun pienen, maailmaan innokkaasti tutustuvan, ihmisen perään pitää jo juosta. Tekemistä kyllä riittää hänen kanssaan, kuten asiaan kuuluukin.

Vauvavuosi koettelee, meillä se oli raskaus

Haluasin nyt referoida meidän vauvavuotta parisuhteen kannalta. Vauvavuosi on monelle parisuhteelle koetus ja monet ovat eronneet vuoden aikana tai heti sen jälkeen. Tämä on täysin ymmärrettävää. Lapsen saaminen on iso mullistus, jossa pariskunnan kummankin osapuolen täytyy kasvaa omalla tahollaan vanhemmaksi ja yhdessä perheeksi. Sen lisäksi vastuu lapsesta, oman ja yhteisen ajan vähyys, sekä väsymys, että epätasaisesti jakautuva hoitovastuu ovat omiaan kiristämään parien välejä.

Meille vauvavuotta isompi koetus oli raskausaika. Käytiin silloin läpi todella kovia kasvukipuja, niin yhdessä, kuin erikseen. Muutimme yhteen niihin aikoihin, kun tulin raskaaksi. Toki sitä ennen olimme asuneet enemmän ja vähemmän saman katon alla. Yhteenmuutosta ja positiivisesta raskaustestistä alkoikin melkoinen myllerrys minun pääni sisällä, johon kukaan ei osannut varautua. Pintaan puskivat kerta heitolla kaikki pelot ja traumat, enkä vain kyennyt käsittelemään niitä samalla tahdilla.

Olin raskaana olleessa aivan hirveä. Ollaan puhuttu siitä ajasta aika paljon ja myönnetään kumpikin, että en todellakaan ollut siihen aikaan parhaimmillani. Siitä on ollut yllättävän helppoa puhua näin jälkeen päin. Ollaan pystytty puhumaan millaisia asioita minä kävin raskaana ollessani läpi. Hylkäämisen pelkoni oli valtava. Varsinkin silloin, kun välimme olivat tulehtuneimmillaan. Kannoin raskauteni kaikella tapaan yksin. En uskaltanut luottaa hetkeäkään kumppaniini. Mikä ei ollut hänen vikansa vaan sen, mitä olin menneisyydessä kokenut.

Sen lisäksi yritin käsitellä koko ajan kasvavaa synnytyspelkoani. Siinä oli aika paljon kaikkea käsiteltävää. Eikä minulla ollut samaan aikaan sitä henkistä kapasiteettia tähän kaikkeen. Olen järjettömän kiitollinen Totelle siitä, miten hän kesti ihan kaiken minulta.

Pikku hiljaa

Kun vauva syntyi ja hormoonini alkoivat pikkuhiljaa tasaantua, myös parisuhteen hoitamiselle alkoi olla tilaa eri tavalla. Aloimme taas hiljalleen lähentyä. Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä, että en edes halua olla erossa. Siinä missä raskausaikana toisen kahden viikon sairasloma olisi ollut kriisi, nyt minä ainakin nautin täysin rinnoin.

Se ei ollut yksinkertaista, kun minä olin aluksi todella kiinni vauvassa, läheisyys tuntui lähinnä tukahduttavalta. Sen lisäksi kaikki seksuaaliset haluni loistivat poissaolollaan. Kaiken elvyttäminen vaati töitä ja keskittymistä, mutta pikku hiljaa kaikki alkoi sujumaan.

Koen, että läheisyyden ja parisuhteen lisäksi meitä on yhdistänyt ja lujittanut myös se, miten me iloitaan ja nautitaan meidän perheestä. On ollut ilo saada seurata tämän meidän yhteisen lapsen kasvua ja kehitystä. Aivan yhtä innoissaan me ollaan isompien virstanpylväistä. Me ollaan kumpikin aika perhekeskeisiä ihmisiä. Tykätään tehdä asioita yhdessä, vaikka kolmen lapsen kanssa retket saattavat olla melkoista kaaosta. Se kaaos kuitenkin sopii meille.

Viimeisen vuoden aikana meidän parisuhde meidän suhde on todella syventynyt. Meidän keskusteluyhteys on ollut aina hyvä ja avoin. Se on sitä edelleen. Voidaan puhua kaikesta, ilman että kumpikaan esimerkiksi suuttuu. Tämä on ollut minulle äärimmäisen eheyttävää. Olen nimittäin huomannut stressaavani vaikeiden asioiden esille ottamista juuri siksi, että olen pelännyt suuttumista.

Olen joskus sanonut, että tämä suhde on ollut universumin tapa hyvittää minulle kaikki kokemani.

Yli haluttomuudesta

Ajan kanssa se intohimo on myös myös löytynyt uudeleen. Haluni ovat palautuneet vähä vähältä. Eivät ne ole vieläkään ole aivan entisellään, mutta on niitä enemmän kuin esimerkiksi raskausaikana. Olen kirjoittanut avoimesti kokemastani haluttomuudesta ja siitä miten se on ollut itselleni melkoisen uutta. Tämä on ollut ensimmäinen kerta, kun olen kokenut näin perustavanlaatuista haluttomuutta.

Onneksi ollaan pystytty keskustelemaan tästä ja ollaan kumpikin tiedostettu se, että haluttomuus johtuu 100 % kaikista niistä kehon ja hormonitoiminnan muutoksista, joita olen käynyt läpi raskauden ja imetyksen aikana.

Tiedän, että haluttomuus voi aiheuttaa jopa riitoja, mutta meillä sitä on ymmärretty. Mikä on aivan ihanaa.

Tottekin on nyt huomannut sen, että olen pystynyt nyt näyttämään kokonaan uusia puolia itsestäni. Nämä ovat niinkin pieniä juttuja, kuin se miten nauran välillä oikein sellaista noita-akan naurua ja miten olen lautapeleissä tosi huono häviäjä ja saatan jopa tehdä pienen ilotanssin, kun peli sujuu hyvin.

Olen viimein rentoutunut tässä meidän suhteessa täysin. Siinä, missä olen tottunut hillitsemään itseäni, niin enää sitä ei ole tarvinnut tehdä. Ja olen voinut oivaltaa sen, että aiemmin, kun olen joutunut hillitsemään ja peittelemään itseäni, niin ne suhteet eivät ole olleet niitä oikeita.

Uskon meihin täysin, enkä ole ollut koskaan varmempi siitä, että haluan viettää elämäni tämän ihmisen kanssa. Haluan vanheta yhdessä ja luoda vuosien muistot yhdessä. Olen niin kiitollinen tästä mitä olen saanut.

Kiitos vielä rakas, kun olet siinä mun kanssa. Olen onnellinen, kun selvittiin siitä raskausajasta yhdessä.

-Jenni

KUVAT: Henria Kotamäki

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Perinteiset miehen ja naisen roolit

Voisin viettää loppuelämäni hänen kanssaan

Pystyn viimein tekemään aloitteen seksiin

Yhteinen aika kumppanin kanssa uusperheessä

Parisuhteen Q & A

Tämä postaus alkoi kutkutella mielessäni kesken pahanlaatuisen kirjoitusblokin, joten ehkä tämä ansaitsee tulla kírjoitetuksi.

Silmilleni on viime aikoina lävähtänyt taas useammat kerrat mielipiteitä miesten ja naisten rooleista parisuhteessa. Sitä kautta päädyin Tiktokiin aiheen äärelle. Ja vaikka 25-vuotiaana sellainen perinteiseksi mielletty parisuhde ja avioliitti olisikin kuulostanut korvaani hyvältä, enää se ei kuulosta siltä.

Minä tokin puhun oman kokemukseni rintaäänellä, sen jälkeen kun olen oppinut kantapään kautta miltä tuntuu olla alistettu. Sen lisäksi kuvittelin, että koska pidän BDSM:stä, haluaisin alistua parisuhteessakin. Mutta en todellakaan halua samoja elementtejä parisuhteeseeni.

Kaikki tahtoo alffan

Todella yleinen perustelu naisilla on se, että he haluavat tällaisessa parisuhteessa turvaa siitä ”alffamiehestä”, koska sellainen mies voi tuoda sitä turvaa ja vakautta. Enkä voi olla miettimättä, että tämän täytyy kummuta täysin jostain Twilightista tai Fifty Shades of Greysta.

Minä olen ollut ihmisen kanssa, joka on ollut olemukseltaan ja arvoiltaan samanlainen rähinöitsijä, kuin Andrew Tate ja muut ”alfaurokset”, enkä ole lopulta koskaan tuntenut itseäni yhtä turvattomaksi. Loppua kohti en nukkunut enää, koska pelkäsin etten enää heräisi seuraavana aamuna. Samaan aikaan pelkäsin lähteä, koska en uskonut pärjääväni päivääkään yksinään.

En palaisi tuohon maailmaan enää ikinä. En halua olla riippuvainen kenestäkään.

Puolisoni on ilmeisesti näiden ”alffamiesten” barometrien mukaan sellainen ”betamies”. Hän ei rähise, hän on ystävällinen, hän tekee kotona enemmän, kuin bare minimumin. Hän on maailman kiltein ihminen, turvallinen, läsnäoleva ja tukeva. Enkä ole tuntenut kenenkään kanssa oloani yhtä turvalliseksi.

Tiedän puhuvani omasta kokemuksestani, joka on rajautunut minuun. Mutta samaan aikaan kuulen jatkuvasti tarinoita siitä, miten äidit palavat loppuun yrittäessään hoitaa lapset, kodin ja ne puolisot. Luen näitä juttuja jatkuvasti. Ja monessa mietitään eroa. Mikä on tosi surullista.

Jotenkin tässä näkee sen kaavan, että nuorena etsitään sitä provider miestä ja aikuisena uuvutaan, kun se ei olekaan sitä mitä toivotaan. Enkä minä tuomitse. Tein itse saman virheen.

Kyllä, jokainen saa tehdä ne omat valintansa, mitä tulee parisuhteeseen. Jokasella on vapaus valita. Mutta täytyy sanoa, että itse olen onnellisempi suhteessa, jossa ollaan oikeasti tasaveroisia kumppaneita.

On hyvä muistaa, että ne miehen ja naisen roolit ovat todella kapeita muotteja, joihin meidät yritetään ahtaa. Tässä maailmantilanteessa ymmärrän täysin tarpeen turvallisuudelle. Mutta rehellisesti sanottuna, en ole varma alffaurosten representaation perusteella, löytyykö se tuva oikeasti sellaisen ihmisen luota?

Maailma on muuttunut viimeisinä vuosikymmeninä paljon. Naiset eivät tarvitse enää miehiä. Miehet eivät ole naiselle enää elinehto, kuten aikaisemmin. Mutta edelleen monet naiset haluavat miehen, perheen ja parisuhteen. Ehdot ovat vain muuttuneet. Joten emme pelaa enää samoilla säännöillä, kuin vaikka sata vuotta sitten. 

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Kaksi kuvaa, samaa paikka, aivan eri tilanne

Pystyn viimein tekemään aloitteen seksiin

Yhteinen aika kumppanin kanssa uusperheessä

Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta

On äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä