Me olemme seurustelleet kumppanini kanssa suurinpiirtein kahdeksan kuukautta. Tämä kahdeksan kuukautta ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Erityisesti minä (tai ainakin se tuntuu siltä) olen kriiseillyt tässä suhteessa aika ajoin rankastikin. Oli kuukausi, jolloin kiukuttelin käytännössä koko ajan ja tiuskin ja ärsyynnyin kaikesta. Olen myös kriiseillyt omien pelkojeni kanssa. Pääsääntöisesti olen kuitenkin onnellisen siitä, että olen löytänyt rinnalleni ihanan ja hyvän kumppanin, johon voin luottaa.

En ollut valmis luopumaan sinkkuudesta

Sinkkuuteni ensimmäisenä vuotena, kun minulla oli muutamia ihmissuhteen alkuja, vaikka nämä ihmiset olivat ihania, en ollut vielä valmis luopumaan sinkkuudesta. Silloin sinkkuus oli minulle yhtä kuin vapaus. Nyt nykyinen kumppanini on osoittanut asian täysin vääräksi, mutta silloin se tuntui siltä. Olin elänyt pitkään suhteessa, jossa olin hallittuna ja vankina. Sinkkuuden vapaus huumasi minut täysin. Ja vaikka kaipasin ihmistä rinnalleni, en ollut vielä valmis luopumaan siitä mitä olin saanut erottuani.

Silloin en halunnut puhua seurustelusta, vaan mieluummin tapailusta. Halusin ajatella olevani edelleen vapaa tekemään asioita niin kuin halusin. Silloin minusta oli äärimmäisen surullista, kun olin tilanteessa, jossa koin sinkkuelämäni lähenevän loppuaan. Olisi ehkä silloin pitänyt ymmärtää, että en ollut vielä valmis parisuhteeseen. Mutta eihän sitä silloin tajunnut.

Parisuhde voi myös olla vapauttavaa

Seuraan edelleen jonkin verran kanavia, joissa puhutaan sinkkudesta ja Tinderistä. Lisäksi minulla on edelleen sinkkuystäviä, jotka jakavat kanssani edesottamuksiaan sillä saralla. Ja pakko sanoa, että minulla ei ole yhtään ikävä sitä elämänvaihetta. Jossain vaiheessa jopa kadehdin sitä, jos itse olin tapaillut jotain vähän pidempään, mutta en enää.

Erityisesti tänä kesänä oli hetkiä, jolloin huokaisin tyytyväisenä, että en ole joutunut olemaan ulkona tai yöelämässä sinkkuna. Yllättäen parisuhteessa olo ei tuntunut enää kahlitsevalta, vaan vapauttavalta. Minulla on ihana, hyvä parisuhde, jossa saan alla minä ja toteuttaa itseäni. Saan itseni toteuttamiseen tukea ja rakkautta, mikä on ihan uskomatonta. Minun ei tarvitse taistella jatkuvasti siitä, mitä olen ja mitä haluan tehdä. Enää parisuhde ei tunnut vankilalta.

Joten enää minun ei tarvitse kadehtia sinkkuystäviäni. Saan olla onnellinen vakaassa ja turvallisessa suhteessa, jota minulla ei ole koskaan ollut. Koen olevani todella onnekas, että kaiken kokemani jälkeen löysin tällaisen suhteen. Olen myös onnellinen siitä, että treffaillessa pidin pääni, enkä tyytynyt mihinkään. Sain juuri sellaisen suhteen, jollaisen halusin. Juuri niin ihanan, kuin unelmoin. Joten neuvon mielelläni kaikille sinkuille, että ei oikeasti kannata tyytyä. Ei kannata toivoa jonkun muutosta, vaan etsiä se tyyppi, joka on valmiiksi ihana ja hyvä. Heitäkin on.

-Jenni

OSA KUVISTA: Mun muru / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

En ole koskaan

Puoli vuotta yhdessä – Miten meillä menee

Ensimmäinen parisuhdeloma

Yhteen muuttaminen

Nyt se on varmaa

SV: Seksi /

Pelattiin tässä taannoin ystäväporukalla En ole koskaan-peliä. Siis sitä, missä kerrotaan väite ”en ole koskaan…” ja ne ihmiset joutuvat ottamaan huikan, jotka ovat tehneet tämän. Jos väite on ”en ole koskaan käynyt suihkussa” niin kaikki, jotka ovat käyneet suihkussa, ottavat huikan juomastaan. Meidän kysymykset tulivat valmiina sovelluksessa ja mukana oli peruskysymysten lisäksi myös seksi aiheisia kysymyksiä. Noin 99 % seksi kysymyksissä, minä otin huikkaa. Ja kysymykset, jolloin en joutunut ottamaan huikkaa olivat ”en ole koskaan suunnitellut kolmen kimppaa, joka ei ole toteutunut”-tyylisiä. Minun suunnittelemani kimppajutut ovat nimittäin toteutuneet.

Tämä herätti pientä keskustelua. Ensinnäkin, onko mitään mitä minä en ole kokeillut (on) ja että onko joku muu jäänyt elämässään kenties jostain paitsi, kun ei ole kokenut asioita yhtä laajasti.

Seksuaalisesti avoin ja kokeilunhaluinen

Minä olen aina ollut seksuaalisesti hyvin avoin ihminen. Tulin kaapista ensimmäisen kerran kolmetoista vuotiaani, mistä minua tosin kiusattiin. Etsin nuorena itse tietoa seksistä ja seksuaalisuudesta ja olen ollut melko kokeilunhaluinen ja tuonut sen ilmi. Sitä kautta olen myös päässyt kokeilemaan yhtä sun toista. Voisin sanoa, että mitään todellisia hard core juttuja en ole kokeillut, mutta lähes kaiken muun kyllä. Olen ollut myös onnekas, että mitään pahempaa ei ole sattunut, sillä osa kokeiluista on tapahtunut nuorena ja ajattelamattomana. Vanhempiani olisi todennäköisesti hirvittänyt, jos he olisivat tietäneet kaiken nuoruuden seikkailuistani.

Voiko parisuhteessa edelleen kokeilla?

Kaikessa tässä kokeilussa on ollut se hyöty, että olen löytänyt omat rajani ja ne jutut, joista itse tykkään. Toki myös se, että ei halua kokeilla asioita yhtä laajasti kertoo siitä, missä ne rajat kulkevat. Minun ei kuitenkaan tarvitse miettiä onko kolmen kimppa minun juttuni. Se ei itseasiassa ole. Tykkään kahdenkeskeisestä seksistä. Mutta jos kumppanini haluaisi kokeilla kimppajuttuja, niin itse olisin valmis sen hänelle sallimaan. Kuten monet muutkin jutut.

Itse koen niin, että parisuhteessa pitäisi pystyä puhumaan myös tällaisista toiveista ja siitä, mitä kaikkea olisi mahdollisuus toteuttaa ja kokeilla. Samaan aikaan voidaan miettiä, ovatko nämä fantasioita vai asioita, jotka ovat ihan välttämättömiä saada kokeilla. Kokeillaanko niitä yhdessä vai jonkun kanssa. Eräs entinen partnerini selitti tämän puolen hyvin. Hänellä oli asioita, joita hän haluaisi kokeilla ja joihinkin minä en ole sopiva partneri. Minä en esimerkiksi voi tuosta noin vaan muuttua mieheksi. Ja minusta tuollaisessa tilanteessa tärkeintä on se, että ollaan samalla viivalla ja että yhteiset pelisäännöt ovat selvillä molemmilla.

Minä olen puhunut tästä kaikesta jo suhteeni alussa ja meillä on hyvin selvät sävelet näistä asioista. Toistaiseksi meillä riittää vielä paljon koettavaa ja kokeiltavaa ihan kaksin. <3

Minä en kuitenkaan ole oikea ihminen vastaamaan siihen, että onko joku jäänyt jostain paitsi, kun ei ole kokeillut asioita yhtä laajasti kuin minä. Jokainen tietää varmasti itse, kokeeko jääneensä jostain paitsi. Jos kokee, niin sitten kannattaa ehkä miettiä mitä se on ja mitä asian eteen pitäisi tehdä. Jos on parisuhteessa, kannattaa asiasta puhua myös kumppanin kanssa. Avoin keskustelu on parisuhteessa aina kaiken perusta. Myös tällaisissa asioissa. Kumppanille pitää pystyä puhumaan tällaisesta, varsinkin jos se vaivaa.

Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia tämä kirjoitus teissä herätti?

-Jenni

KUVAT: Pixabay.com

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Kun BDSM kiinnostaa

Eka kerta

Onko orgasmi edellytys hyvälle seksille?

Jos ”haluan panna sua” ei toimi, niin mikä toimii?

Penetraatiokeskeisyys