Kuukautiskierto on tällä hetkellä kuin villi länsi
0Minua on kiinnostanut kovasti kohdullisten kierrollisuus. Se, miten esimerkiksi töiden kanssa voi yrittää ottaa kierron huomioon. Voi yrittää sopia kaikki palaverit ja tapaamiset niille päiville, kun on luonnostaan itsevarma ja hyvä draivi. Ja ne koneella tehtävät hommat voi ajoittaa taas kuukautisten aikaan, kun ei muutenkaan tee mieli liikkua. Tämähän olisi tosi ihanteellista. Jos kierto olisi ennustettavissa.
Itselläni imetys on tehnyt sen, että kiertoni menee aivan miten sattuu. Huomaan, että ovulaatio on aivan miten sattuu. En voi luottaa yhtään siihen milloin se tulee. Kierron pituus vaihtelee selkeästi. Vaihtelu on kyllä vielä normaalissa, joten sen suhteen ei tarvitse huolestua.
Tämän lisäksi PMS voi olla ihan milloin vain, eikä juuri ennen menkkoja. Mikä on todella raivostuttavaa. Ei ole ollut kerta tai kaksi, kun olen miettinyt keskellä kiertoa, onko masennus uusinut ja tajunnut sen olleen lopulta PMS, joka yllätti. Myös muut kiertoon liittyvät tuntemukset ovat sekaisin. Tällä hetkellä on täysin arpapeliä esimerkiksi se, haluttaako minua ovulaation aikaan.
En ole huolissani. Tiedän, että imetys vaikuttaa nimenomaan ovulaatioon ja kuukautiskiertoon. Mutta onhan tämä nyt turhauttavaa, kun omaa kroppaa ei meinaa oikein tunnistaa.
Tutkimaton on naisen keho
Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten kaipaan mun haluja. Ja sain kiitosta, sekä kehuja siitä, miten tärkeästä aiheesta kirjoitin. Näistä asioista puhutaan edelleen todella vähän. Kuten muistakin naistyypillisen kehon asioista. Meistä odotetaan, että me naiset ollaan heti synnytyksen jälkeen valmiita peti puuhiin ja palvelemaan miestä. Harvoin puhutaan siitä, että kroppa saattaa olla sekaisin vielä 1,5 vuotta synnytyksen jälkeen.
Toivon, että tämänkin postauksen löytävät sellaiset ihmiset, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Itselläni on todella ristiriitaiset tunteet. Tiedostan, että tämä on normaalia ja luonnollista. Haluan edelleen imettää. Mutta samaan aikaan haluaisin tämän loppuvan. Ja samaan aikaan odotan kauhulla, millainen trippi siitä tulee, kun lopetan lopulta imettämisen. Olen nimittäin kuullut, että silloinkin hormonit menevät sekaisin ja useampi kuvailee aikaa ihan hirveäksi.
Tästäkin selvitään puhumalla
Meillä tämä on tarkoittanut enemmän puhetta, myös seksistä, sekä asioiden sanoittamista myös kesken seksin. Olen esimerkiksi pyytänyt avuksi leluja tai sanonut kaipaavani enemmän aikaa, jotta kehoni ehtii mukaan toimintaan. Ja välillä on pitänyt myös sanoa, että tänään viisarit eivät kyllä värähdä vähääkään. Ollaan myös opeteltu sitä, että kosketusta ja läheisyyttä voi olla ilman seksiä. Koska huomattiin jossain vaiheessa, että meidän läheisyys ja kosketus nivoutui vähän turhan paljon seksiin. Kuivana kautena sitä läheisyyttäkään ei meinannut olla.
Tämä alati jatkuva postpartum aika on kyllä opettanut minulle todella paljon itsestäni. Sen lisäksi se on opettanut ääirmmäisen paljon kärsivällisyyttä oman kehon kanssa. Toki viimeinen vuosi on ollut minulle ja keholleni melkoinen matka, kun päätin lopettaa laihduttamisen ja opetella hyväksymään itseni.
Katsotaan mitä tapahtuu, kun imetys jossain vaiheessa loppuu. Jännä nähdä miten kiertoni asettuu silloin. Ennen raskautta se oli kärsinyt jonkin verran myös koronarokotteista. Kaipaan jo senkin vuoksi vanhaa säännöllistä kiertoani.
-Jenni
Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Minulle avain hyvinvointiin oli laihduttamisen lopettaminen
Tavoite; Liikunta osaksi arkea
Sun ei ole pakko rakastaa itseäsi
Kaipaan tasapainoisempaa hormonitoimintaa, kaipaan haluja!
Vaikka onnistunut imetys on ollut haaveeni ja olen äärimmäisen iloinen, kun saan imettää lastani. Mutta pikku hiljaa kaipaisin sitä, että kehoni toimii normaalisti, että hormonini toimisivat normaalisti ja että haluni olisivat normaalit. Oikeastaan kaiken muun hyväksyn ja olen sinut sen kanssa, mutta haluaisin tuntea halua normaalisti.
Miksi ihmeessä näistä ei puhuta avoimesti? Miksi tästä ei kerrota meille? (Tiedän vastauksen, mutta haluan silti kyseenalaistaa sen.) Naisen seksuaalisuuden ei pitäisi olla sellainen mysteeri, mitä se on.
Haluttomuuden mahdollisia syitä
Aika paljon kuulee puhetta siitä, että nainen vain pihtaa. Tästä ajatusmallista puuttuu kuitenkin kaikki mahdolliset kerrokset. Ensinnäkin se, että nainen ei ole miehen peruspalvelu, eikä parisuhde tarkoita automaattisesti seksiä. Parisuhteessakaan kenelläkään ei ole velvollisuutta tyydyttää toista, jos ei siltä tunnu.
Toisekseen, jos kaikki koti- ja metatyöt kaatuvat vain yhden parisuhteen osapuolen harteille. Uupuneena ja väsyneenä seksi ei ole välttämättä ekana mielessä. Kolmanneksi, jos se seksi ei ota huomioon molempien nautintoa, mikään kädenlämpöinen tuskin kiinnostaa. Varsinkin jos mielessä on muutakin. Voisin muuten puhua tästä paljon enemmän, mutta jätetään se toiseen kertaan.
Sitten on vielä ne hormonit. Ne ihanat, kamalat hormonit, jotka hallitsevat naisen elämää monella tapaa. Miesten hormonitoiminta on paljon suoraviivaisempaa. Siellä ei ole mitään suuria vaihteluita. Naiset taas toimivat sykleissä. Kuukauden aikana tulee vaihe, jolloin olemme paljon halukkaampia. Sitten tulee myös vaihe, jolloin elimistömme testosteronitasot ovat korkealla, mieli on maassa, alahteleva ja se seksi ei kiinnosta niin paljon, kun oma olo on surkea.
Tähän päällä vielä raskaus-, synnytys- ja imetyshormonit, jotka saavat parhaimmillaan pään ja elimistön todella sekaisin. Toki tämäkin on yksilöllistä. Itselläni sekä raskaus, että imetys ovat vaikuttaneet siihen, etten tunne halua samalla tavalla kuin ennen. Mikä on turhauttavaa. Varsinkin kun haluan ehdottomasti haluta kumppaniani.
Oma haluttomuus
Vaikka kuopus on kolmas lapseni, tällainen haluttomuus on ollut itsellenikin uutta. Se on vaatinut myös melkoisesti käsittelyä. Niin oman pääni sisällä, kuin kumppanini kanssa. Meillä on onneksi aina ollut todella hyvä keskusteluyhteys. Muuten meidän seksielämä ja todennäköisesti koko parisuhde olisi kuivunut jo aikaa sitten.
Olen ollut aina kiinnostunut seksistä myös teoria ja tietotasolla. Toki harrastaminenkin on mukavaa. Mutta vaikka en ole ammattilainen, väitän tietäväni seksistä enemmän, kuin kerskiverto kansalainen. Seksuaalikasvatin itse itseni nuorena, eikä tiedonjanoni asian suhteen ole oikeastaan helpottanut. Se takaa meille pienen etulyöntiaseman tässä suhteessa. Osaamme oikeasti keskustella aiheesta. Osaamme kertoa, missä mättää ja osaamme etsiä ratkaisuja.
Ollaan testattu jos jonkin näköistä kurssia. Mikä on ihanaa. Se on tuonut meidän suhteeseen paljon hyvää ja uutta. Ne ovat syventäneet meidän suhdettamme. Ja niitä on ollut hauska toteuttaa. Enkä malta odottaa sitä, että imettämisen loppuessa hormonitoimintani todennäköisesti tasaantuu. Mutta sitä ennen haluni vaativat ehdottomasti enemmän työtä.
On ollut kultaakin arvokkaampaa se, että puolisoni on antanut minulle tilaa ja aikaa. Hän ei ole painostanut. Hän on kuunnellut ja hän on halunnut ymmärtää. Hän on myös halunnut auttaa ja palvella minua, jotta tilanne olisi helpompi. Hän on ottanut huomioon minun haluni, tarpeeni ja nautintoni. Joten olosuhteista on tehty kyllä parhaat mahdolliset. Nyt en voi oikeastaan kuin odottaa, että kehoni on taas mukana pelissä.
Onko sinulla ollut kokemusta vastaavasta?
-Jenni
KUVAT: Ida Keränen
Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa