Uusperhearkea takana kuukausia
0Siitä on nyt reilut neljä kuukautta, kun puolisoni muutti meidän tyttöjen kanssa saman katon alle ja me ollaan eletty meidän uusperhearkea. Toki hän oli ollut enemmän ja vähemmän osa meidän arkea jo ennen virallista muuttoaan, sillä tämä oli viettänyt omassa asunnossaan enää vain joitain öitä. Tässä uudessa arjessa on ollut melkoisesti sopeutumista itse kullekin. Ei edes vähiten lapsille. Minä olen päästänyt elämääni ja arkeeni toisen ihmisen, joka on hyvin erilainen kuin minä. Puolisoni on puolestaan hypännyt suoraan sinkkumiehen elämästä, perhe-elämän syvään päätyyn, ruuhkavuosiin. Ja vieläpä vuorotyöläisen ruuhkavuosiin, mikä on ihan oma palapelinsä. Sitten pian muuton jälkeen meille selviää se, että minä olen raskaana. Mikä muuttaa dynamiikkaa heti.
Miten lapset ovat sopeutuneet
Lapset ovat sopeutuneet omiin silmiini aika hyvin tähän uuteen tilanteeseen. Kasvukipuja on ollut, totta kai. Heidän elämäänsä on tullut kokonaan uusi aikuinen, joka vielä muuttaa heidän kotiinsa. Toiselle lapselle on ollut ehkä kovin pala, kun joka yö ei ole voinutkaan sniikata äidin viereen nukkumaan. Mutta kumpikin lapsi on sopeutunut. He koettelevat rajojaan uuden aikuisen kanssa, kuten kaikki lapset. Minäkin olen koetellut rajojani erityisesti bonusisäni kanssa. Kun muistelen omaa käytöstäni esiteininä ja teininä, uskallan melkein väittää, että toistaiseksi ollaan päästy puolison kanssa aika helpolla.
Nyt näin vajaan viiden kuukauden yhdessä asumisen jälkeen lapset ovat ainakin sopeutuneet. Pikku hiljaa puoliso alkaa kelvata avuksi siinä missä äitikin. Edelleen tosin äidin auktoriteetti on vakuuttavampi, kuin puolison. Uskon sen auktoriteetin tulevan sieltä kokemuksen kautta. Toki, minä olen myös edelleen enemmän lasten kanssa. Puoliso on ravintola-alalla ja hyvin iltapainotteisessa työssä. Aikaisemmastakin vuorosta häne tulee kotiin lasten nukkumaanmenoaikaan. Joten me ollaan tyttöjen kanssa paljon ihan kolmeen pekkaan. Mikä ei siis eroa mitenkään meidän vanhasta arjesta. Se on meille sitä tuttua, mihin ollaan totuttu.
Ero entiseen
Isoin ero entiseen onkin silloin, kun hän on paikalla. Kodissa on kaksi aikuista ja molemmat hoitaa oman osuutensa. Mikä tuntuu edelleen ihan luksukselta.
Vastaani tuli hetki sitten kuvamuisto parin vuoden takaa, jossa minulla oli jalka paketissa. Olin loukannut sen portaissa, kun jalka oli livennyt altani. Muistan sen kuin eilisen. Siinä vaiheessa, kun jalka vääntyi, tunsin että nyt siellä meni joku astetta pahemmin. Mutta oli sunnuntai, olin yksin lasten kanssa ja koska jalka ei ollut virheasennossa, päätin katsella miten tilanne etenee. Jalka oli monta päivää tajuttoman kipeä ja olin aika hyödytön. Silti siitä selvittiin. Nyt kun olen voinut raskauden vuoksi pahoin ja ollut pois pelistä, minulle on tilattu smoothiet kotiovelle, kotitöistä on otettu koppia, samoin kuin lapsista. Olen saanut sairastaa käytännössä rauhassa. Kuten sanoin, luksusta.
Puolisolla ei ole aiempaa kokemusta lapsista. Varsinkaan näin pienistä. Joten minun kanssani hän päätyi hyppäämään nimenomaan sinne syvään päätyyn. Nostan hänelle hattua joka päivä siitä, miten rohkeasti hän lähti tähän hullun myllyyn mukaan. Elämä on kuitenkin aika erilaista parin lapsen kanssa, kuin poikamiehenä. Hän kuitenkin opettelee ja oppii koko ajan.
Myönnän, että välillä on vaikeaa antaa hänelle tilaa toimia perheen toisena aikauisena. Välillä tuntuu pahalta, kun hän kokentaa lapsia ja välillä sitä haluaisi mennä väliin, kun itse hoitaisi omasta mielestään tilanteen paremmin ja nopeammin. Ja välillä olen mennytkin. Teen kuitnekin parhaani tämän suhteen ja yritän antaa hänelle oikeasti sitä tilaa. Onneksi hän pärjää lasten kanssa todella hyvin, eikä minun ole koskaan tarvinnut ajatella etteikö hän pärjäisi heidän aknssaan keskenään. Niitä tilanteita on tosin vähän harvakseltaan, koska hän on yleensä illat poissa.
Ja vaikka viime ajat eivät ole olleet ruusuilla tanssimista, kun ollaan hiottu yhteen kulmiamme, jonkinlainen suvantovaihe on saapumassa. Selkeästi pahimmat särmät ovat tasaantuneet. Ehkä meikäläisenkin hormonit ovat tasaantuneet ainakin toistaiseksi. 😀
Meidän uusperhe jatkaa muodostumistaan. Täällä tekeytyy parhaillaan monta uutta ihmissuhdetta, jotka ovat kuitenkin vielä alkutekijöissään. Heinäkuussa nämä ihmissuhteet muuttuvat taas, kun vauva syntyy ja jokainen perheenjäsen alkaa kehittää uutta ihmissuhdetta tähän tulokkaaseen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Halut, missä olette?
Kirjoitin viimeksi petipuuhien elvyttämisestä. Onhan niitä tosiaan elvytetty, mutta itse olen huomannut nyt ja joutunut tunnustamaan se, että minulla ei ole tällä hetkellä minkään valtakunnan seksuaalisia haluja. Tällä hetkellä en voi sanoa edes kiihottuvani jostain, mikä on minulle aivan ennen kuulumatonta. Minulle, jota on nimitelty nymfomaaniksi. Olen elänyt sillä haluttomuuden toisella puolella, mutta tämä puoli on täysin uutta. Halut, missä olette?
Kuten aina uuden asian edessä, alan etsimään tietoa asiasta. Haluan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laajasti tietoa aiheesta, jotta voin omassa päässäni käsitellä sitä. Niin tälläkin kertaa. Oma haluttomuuteni on todennäköisesti suora seuraus tästä raskaudesta ja sen hormonimuutoksista. Monesti sanotaan, että halut lisääntyvät keskiraskaudessa, mutta sekin on loppujen lopuksi vain yksilöllistä. Nykyään tiedän jo useampia naisia, joilla seksihalut ovat yksinkertaisesti vain hävinneet raskausaikana. Vaikka he olisivat olleet kuinka aktiivisia ennen sitä.
Haluttomuudesta puhuminen
Me ollaan puolison kanssa puhuttu tästäkin tosi avoimesti. Olen sanonut suoraan, että tällä hetkellä kiihottuminenkaan ei tosiaan onnistu. Hän on toki halunnut tietää voisiko tehdä jotain toisin, mutta tämä ei nyt ole kiinni hänestä, vaan minun kehostani. Onhan se seksi edelleen ihan kivaa, mutta ei siinä kyllä ihan täyteen potenttiaaliin pääse, kun yhtään ei tee mieli.
Ollaan puhuttu, että koska tämä on nyt todennäköisesti vain tähän elämäntilanteeseen liittyvä vaihe ja se hyvin suurella todennäköisyydellä helpottaa jossain vaiheessa. Sitä ei toki voi ennustaa onko se viikkojen vai kuukausien vai vuosien päästä. Ollaan puhuttu siitäkin vaihtoehdosta, että jos tämä kestääkin pikkulapsivuosien yli.
Koen tässä tilanteessa puhumisen ihan äärettömän tärkeäksi. En halua jättää puolisoani sinne toiselle puolen täysin tietämättömänä siitä, missä mennään. Olen itse syyttänyt itseäni kumppaneiden haluttomuudesta, kun minulle ei ole tarjottu siihen mitään selitystä. Haluan hänen tietävän, että nyt ei ole odottamisen lisäksi oikein muuta tehtävissä. Haluaisin haluta, mutta nyt se ei vain ole minusta itsestäni kiinni. Pidetään puolison kanssa keskusteluyhteys auki ja pidetään sitä läheisyyttä yllä niin ajallaan tästäkin selvitään.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Millainen oli Satisfyerin joulukalenteri?