Tänään on ollut niin kiva perjantai, että päätin kirjoittaa tällaisen.

Heräsin…

Rauhassa puolisoni kainalosta, hänen herättelemänään. Rakastan näitä rauhallisia aamuja, kun voidaan herätä yhdessä rauhassa. Monesti hän tunnustelee aamuisin vauvan liikkeitä, kun mini aloittaa aamumöyrinnät vatsassa.

Aamulla…

Tein töitä hetken aikaa sängystä käsin. Jostain syystä sänky on minulle se kaikkein tuotteliain työpiste. Vaikka ei todellakaan se kaikkein ergonomisin. Siitä huolimatta keitin tänään itselleni kahvia ja istuin rauhassa pari tuntia koneen äärellä. Sain tehtyä blogipostauksen, somejaot ja hoidettua myös sähköposteja. Olin todella tyytyväinen kaikkeen aikaansaamaani. Iltapäivällä halusin kuvata.

Puolisoni…

Halusi viedä minut lounaalle. Olin taas luetellut mitä kaikkea minun teki raskaushimoissani mieli ja hän lupasi viedä minut lounaalle. Ei olla hetkeen ehditty käymään yhdessä lounaalla. Me kumpikin nautitaan hyvästä ruuasta ja panostetaan mielellään siihen. Se tarkoittaa sitä, että käydään silloin tällöin yhdessä syömässä ulkona ja tehdään kotona hyvää ruokaa. On aivan ihanaa, kun puoliso haluaa jakaa samoja asioita.

Syötiin…

Lie Mi-ravintolassa Shanghai tacoja ja dumblingsseja. Tilattiin tacot sekä kanalla, että halloumilla ja kummatkin olivat aivan super herkullisia. Oli kiva kokeilla näitä kuuluisia Shanghai tacoja alkuperäisessä ravintolassa, vaikka tykättiin myös meidän versioista.

Iloitsin…

Mona Visurin puolesta. Hän julkaisi Menesty lempeästi 10 päivän Tehostartin*. Itselle tämä Menesty lempeästi mentorointiohjelma on ollut todella käänteen tekevä steppi tässä omassa tekemisessäni. Minusta tuntuu hyvältä, että Mona suunnitteli tällaisen miniversion, joka tulee vähän paremmin kaikkien saataville. Ihailen Monaa ja hänen rakentamaansa uraa. Lisäksi hänen ammattitaitonsa on ihan huikeaa. Tämä fiilis hänestä on vain vahvistunut viimeisten kuuden viikon aikana. Ja on huikeaa, että hän haluaa jakaa tätä omaa tietoaan ja osaamistaan myös muille.

Sain…

Puolisoltani lahjaksi söpöt korvakorut kevääksi. Poikettiin lounasreissulla Mujin local marketissa, jossa oli AnniKo omien korujensa kanssa. Sain valita yhdet korvikset itselleni ja päädyin söpöihin, pieniin kukkakorviksiin.

Kuvasin…

Puolison lähdettyä iltapäivästä töihin, minä ryhdyin kuvaamaan muutamia juttuja blogia ja somea varten. Otin samalla itsestäni muutamat masukuvat. Minulle on ollut todella kova pala esitellä paljasta raskausvatsaani yhtään kenellekään, koska minullakin on kehooni liittyviä epävarmuuksia. Ylitin itseni poseeraamalla omalle kameralleni vatsa esillä ja sillä, että julkaisin heti yhden kuvan Instagramissa. Tämä oli minulle todella iso juttu. Vaatteet päällä on huomattavasti helpompaa fiilistellä kasvavaa vatsaa, mutta tämä vaati hieman rohkeutta.

Tein lenkin…

Kävelin iltapäivästä lenkin meren rannalla. Tuuli oli pirullisen kylmä, mutta lenkki itsessään teki hyvää. Kerran piti istahtaa välissä alas, koska kävely otti lantiossa, mutta muuten sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Ehkä houkuttelen puolisoni huomenna mukaani. Matkalla näkyvät kukat ilahduttivat ihan erityisesti. Kevät tulee kohisten, vaikka tuuli on edelleen kylmä.

Vietän…

Illan rauhassa kotona, kun puolisoni on iltavuorossa töissä. Eli hän tulee kotiin joskus yöllä, kun olen jo nukkumassa. Nautin suunnattomasti illoista yksin, vaikka samaan aikaan nautin myös meidän yhteisestä ajasta. Saan olla rauhassa ja tehdä omia juttujani. Yleensä kirjoitan ja katson jotain rikossarjaa.

Sellainen perjantai. Mitä muuten tykkäsit tästä postauksesta? Olen tehnyt vastaavanlaisia ennenkin. Pitäisikö tehdä näitä useammin?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Viikonlopun kuulumiset

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä

Maaliskuun kootut

Viime viikonloppu kuvina

Arki eristyksen jälkeen

Olen kirjoittanut todella avoimesti siitä, miten kävimme puolisoni kanssa läpi parisuhdekriisin, kun muutimme yhteen. Kyseiseen postaukseen pääset tästä linkistä. Tämä kriisi kesti useita kuukausia, mutta nyt se on viimein alkanut helpottamaan ja me ollaan siirrytty uuteen ihanaan, kuherteluvaiheeseen.

Tämä kriisi on liittynyt ennen kaikkea siihen, että me hiottiin meidän kulmia yhteen. Kaksi aikuista, itsenäistä ja aika erilaista ihmistä muuttaa yhteen, niin oikeastaan ei ole ihme, että siinä kulmat kolisee. Toki tiedostamme molemmat sen, että tämä minun raskauteni on tuonut tähän kaikkeen myös omat särmänsä ja haasteensa. Minä kun en ole lopulta ollut hormoneineni se kaikkein tasapainoisin persona. Mutta itse uskon vakaasti siihen, että kriisit ovat myös hyödyllisiä. Ne kuuluvat niin ihmisen, kuin ihmissuhteen kasvuun ja kehitykseen. Parisuhdekaan ei voi olla yhtä kuherruskuukautta, muuten se ei kehity.

Aluksi: Riitaa riidan perään

Aika pian siinä yhteenmuuton jälkeen ja raskauden alettua meille alkoi tulla enemmässä määrin riitoja. Kun kumpikin yritti toimia omalla tavallaan ja joutui sitten yhteentörmäykseen toisen tapojen kanssa. Tässä korostui myös meidän erilaiset tempperamentit. Minä olen aina ollut nopeasti räjähtävä ja vahvatahtoinen. Puolisoni on monessa asiassa sovitteleva, mutta myös aika periksiantamaton. Kovimmat riidat käytiin silloin, kun kumpikaan ei halunnut antaa periksi.

Kommunikaatio oli ratkaisu

Alkua vaikeutti myös se, että ei vielä oikein osattu puhua niistä vaikeista asioista. Sen kuitenkin oppi pikkuhiljaa puhumalla. Piti vain oikeasti pysähtyä puhumaan. Siitä se solmu lähti sitten aukeamaan hiljalleen. Se ihan ensimmäinen keskustelu oli vaikea, mutta siitä se pikku hiljaa lähti. Tässä suhteessa olen todella ymmärtänyt sen, millainen merkitys puhumisella oikeasti on.

Riitojen aikana myös läheisyys oli kärsinyt merkittävästi. Ei sitä käytännössä enää ollut ja minusta tuntui hetken aikaa jopa oudolta, sekä vähän vieraalta antaa sitä. Mutta tässäkin aloitettiin puhumisesta ja toteamalla ettei meidän suhteessa ole enää läheisyyttä. Ihan hetkessä ei toki siirrytty nollasta taas siihen, mitä se oli ollut ennen kriisiä, vaan läheisyyden lisääminen tapahtui pikku hiljaa. Tässäkin on oikeasti mennyt varmasti yli kuukausi ja aluksi se pieni silittelykin tuntui oudolta. Mutta kuten sanoin, nyt pitkän yrittämisen ja puhumisen jälkeen, meillä on taas meneillään sellainen kuhertelukausi. Läheisyys on taas luonnollista ja ihanaa.

Kriisejä ei pidä pelätä. Kuten sanoin, ne kuuluvat asiaan ja ne ovat niitä ihmissuhteen kasvunpaikkoja. Toki, jos niistä ei pääse yli ja ihmisillä on vuodesta toiseen huono olla toisen kanssa, niin silloin kannattaa miettiä eroa. Väkisin ei pidä suhteessa roikkua. Mutta kyllä ne ammattilaiset ovat oikeassa, kun sanovat, että puhuminen ja avoin kommunikaatio on se parisuhteiden salaisuus.

Itse ajattelen nykyään, että puolison täytyy tuoda elämään jonkinlaista lisäarvoa. En koe tarvitsevani kumppaniani. Olen tullut toimeen erinomaisesti jo ennen meidän suhdetta ja pärjään edelleen. Mutta kumppanini tuo elämääni valtavasti lisää hyvää. Mielenkiintoisia keskusteluja, tukea, turvaa, sitä läheisyyttä. Listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Koen meidän suhteen olevan näin hyvä ja tasa-arvoinen, kun kumpikaan ei ole riippuvainen toisistaan ja me halutaan toisillemme pelkkää hyvää. Näin me selvisimme tästä parisuhdekriisistä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Ekstorvertti ja introvertti parisuhteessa

Uusperhearkea takana kuukausia

Halut missä olette?

Miten sitä seksielämää on elvytetty kuivan kauden jälkeen

Puoliso ei juo alkoholia minun raskausaikana