Viime aikojen arkisia kuulumisia
Hei ihana. Mitä sinulle kuuluu? Minä olen ollut kipeänä varmaan viimeiset kolme viikkoa. Ensin flunssa, sitten noro ja nyt taas flunssa. Kaksi viimeisintä ovat olleet kuitenkin ne pahimmat. Tuntuu, että nämä ovat imeneet mehut aivan täysin. Iltaisin olen ollut niin poikki, että päässä on vain surissut, eikä kirjoittamisesta ole tullut mitään. Olen sanalla sanoen kypsä tähän sairastamiseen.
Totte on ollut maailman suurin apu tässä parin viime viikon aikana. Ensinnäkin, kun noro iski minuun, hän järjesti itselleen ylimääräisen vapaan hoitaakseen vauvaa, jotta minä sain toivuttua. Tällä viikolla hän on ottanut vastuuta kaikista lapsista sen verran, minkä on töiltään pystynyt. Kun kiittelen häntä, saan kuulla siitä, miten näin kuuluukin ollla parisuhteessa. Toinen kannattalee tarvittaessa toista. ♥ Minä vain mietin kaikkia niitä vuosia, kun sain hoitaa kaiken yksin kipeänäkin. Tällaisina hetkinä en voi olla kuin kiitollinen siitä, mitä olen elämältä saanut.

Lasten kanssa
Viime aikoina on ollut oikeasti todella iso ilo seurata lapsia. Isommat ovat edelleen, sekä toistensa parhaat ystävät, että tappelukaverit. Mutta he osoittavat koko ajan enemmän huomiota ja rakkautta tuolle perheen pienimmälle. Seurasin lähes kyyneleet silmissä, miten he rakensivat tässä yksi ilta majaa olohuoneeseen. Vauva suhasi menemään majarakennelman keskellä ja ympärillä. (Niin, meillä ryömitään!) Tämä oli isommista todella hauskaa ja he vain innostuivat tästä. Sen lisäksi kumpikin haluaa syöttää vauvaa ruoka-aikoina. He ovat edelleen pääasiassa innoissaan vauvasta, mikä on vain ihanaa. Isot ovat yllättäneet todella positiivisesti.

Nyt kun vauva on isompi, olen voinut antaa enemmän huomiota myös isommille lapsille. Mikä on ollut ihanaa. Käytiin tammikuun lopussa leffassa niin, että Totte jäi vauvan kanssa kotiin. Viime viikonloppuna katsottiin kolmistaan sängyssä leffaa niin kuin ennen vanhaan, kun oltiin vain me kolme. Sen lisäksi eletään nyt sitä aikaa, kun vauva menee aikaisemmin nukkumaan ja meille jää illalla hetki isompien kanssa ennen heidän nukkumaanmenoaikaansa.

Imetys
Meillä imetysrytmi on muuttunut isosti nyt kiinteiden myötä. Kuten sen kuuluukin. Mutta en silti olisi millään valmis tähän vaiheeseen. Tämä on ensimmäinen täysimetyskokemukseni, enkä ole valmis luopumaan siitä. Toki, imetys voi jatkuva parhaimmillankin vielä kuukausia, mutta ei samanlaisena, kuin se on tähän asti ollut. Nyt meillä on vain kaksi pidempää imetystä iltapäivällä ja illalla. Muut ovat sellaisia aika pikaisia hörppyjä. Yritän nauttia niistä meidän jäljellä olevista imetyshetkistä, mutta samaan aikaan tuntuu todella haikealta, että pikku hiljaa tämä matka tulee tiensä päähän.
Tämä oli minun ensimmäinen täysimetykseni ja tuntuu todella haikealta alkaa hyvästellä sitä. Toisaalta, ainakaan tämä ei ole loppunut samalla tavalla yhtäkkiä, kuten isompien lasten aknssa. Ja kuten sanottu, tätä saadaan todennäköisesti jatkaa vielä kuukausia.

Toivon todella, että sairastelut alkavat olla hiljalleen tässä ja tässä pääsisi hiljalleen siihen meidän normaaliin arkeen kiinni. Tällainen nonstop sairastaminen ei ole mitenkään nautinnollista. Toivotta vasti olet pysynyt terveenä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Niiden pienten hetkien tärkeys
Kihlat ja sormuksen tarina
Moni teistä tietää, että me menimme Toten kanssa kihloihin jouluaattona. Oltiin puhuttu kaiken muun ohellä läpi myös kihlaukseen ja kosimiseen liittyvät asiat jo ennen yhteen muuttoa. Itse ajattelen, että nämäkin asiat on oikeasti hyvä keskustella yhdessä. Ei tule sitten erimielisyyksiä tai pettymyksiä. Meillä oli kummallakin toiveena se, että jossain vaiheessa mentäisiin naimisiin ja sitä ennen haluttiin kihlat. Minulla oli vieno toive, että minua kosittaisiin. Toki oltaisiin voitu mennä kihloihin myös sellaisesta yksinkertaisesta yhteisestä päätöksestä, mutta kerroin haaveilevani kosinnasta. Totte sanoi, että tämä onnistuu kyllä.
Sen jälkeen olen vitsaillut muutamia kertoja siitä, että sormessani ei näy sormusta, johon Totte on vain todennut ettei hän tiedä vielä edes sormukseni kokoa. Muistaakseni se oli marraskuuta, kun sitten totesin, että käydään mittauttamassa se nimetön. Oltiin sillä hetkellä sopivasti kauppakeskuksessa liikenteessä, joten marrissimme suoraan lähimpään kultasepän liikkeeseen. Saimme sillä reissulla sormeni koon selville ja Totte kirjoitti sen ylös.

Sormuksen tarina
Olin sanonut, että haaveilen vintagesormuksesta kihlasormukseksi. Minulla on toiveissa sellainen aika yksinkertainen vihkisormus, joten kihlasormus voisi olla näyttävämpi. Kerroin toiveistani avoimesti ja lähetin Totelle jopa parit mallikuvat. Toki, viimeisen valinnan tekisi lopulta Totte. Voin ehkä tässä vaiheessa paljastaa, että kyseessä ei ole vintagesormus, mutta minulle sopivasti kuitenkin second hand sormus.
Siinä vaiheessa, kun Totte alkoi suunnitella kosintaa, hän selaili läpi kaikkia sellaisia kauppoja, joista saattaisi löytää vintagesormuksia. Hän pyysi apua useammalta minun ystävältäni ja puhui asiasta omille ystävilleen ja tutuilleen. Tämän kosinnan takana oli siis useampi ihminen. 😀
Sormus oli tuottanut hieman päänvaivaa. Lopulta eräs Toten ystävä oli tuonut hänelle sormuksen saatesanoilla, että sillä sormuksella minua pitäisi kosia. Tätä ystävää oli kosittu aikanaan tällä samaisella sormuksella, mutta silloin kyseessä oli ollut kuulemma väärä mies ja väärä sormus. Ystävä kertoi, että hän koki sormuksen jääneen hänelle ikään kuin säilöön, odottamaan oikeaa omistajaa. Ja nyt hänestä tuntui, että omistaja oli löytynyt minusta. Sormus oli vielä täsmälleen oikean kokoinen minulle, joka tuntui vaan vahvistavan tätä tarinaa.
Minussa on sen verran hihulia, että tämä tarina puri minuun täysin. Olen innoissani, että kihlasormuksellani on tällainen ihana tarina.

Suunnitelma paljastui
Tarinassa on vielä pieni käänne. Pari päivää ennen h-hetkeä Totte kyseli minulta arvaanko jo, mitä luukusta 24 paljastuisi. Hän oli antanut minulle muutamia vihjeitä. Olin siihen mennessä arvoillut muun muassa merkkilaukkua. Mutta sillä kerta minulle oli tullut hyvin vahva intuitio siitä, että viimeinen luukku olisi sormus. Vastasin sen enempää miettimättä tämän intuintion mukaan. Mies kielsi ettei luukussa mitään sormusta olisi ja, että olen arvaukseni kanssa hakoteillä. Hyväksyin tässä vaiheessa tämän selityksen.
Siinä vaiheessa möläytin, että en välttämättä haluaisi tulla kosituksi jouluaattona. Tämä meni Totella ihonalle, jonka jälkeen hän halusi keskustella siitä, miksi en halunnut näin ja tässä vaiheessa tajusin lopulta sen, että kyllä se viimeinen luukku oli se sormus. Saatiin asiat puhuttua halki vielä saman illan aikana. Sovittiin, että Totte ei paljasta minulle muuta suunnitelmistaan, vaan hän kosisi minua jouluaattona.

Minä siis tiesin aattona, mitä tuleman pitää, mutta yksityiskohdista en tiennyt. Totte oli kirjoittanut minulle kirjeen, jonka sain joulukalenterin viimeisenä luukkuna. Kirje oli kirjoitettu äärettömän ihanasti. Vaikka olen melkoinen kyynikko, niin tässä vaiheessa itkin. Jätän kirjeen sisällön meidän tietoomme, mutta viimeisenä siinä oli ”tuletko vaimokseni?” Tässä kohtaan Totte ojensi minulle sormuksen ja toisti tämän kysymyksen, johon vastasin kyllä. Kosinta on muuten videolla ja tallennettuna Instagram-profiilini (@bmhjenni) kohokohtiin.
Ja minua ei siis haittaa, että yllätys paljastui. Jos totta puhutaan, Totte ei olisi oikeasti se ihminen johon rakastuin, jos hän ei olisi tätä möläyttänyt. Kun hän innostuu jostakin, hänen on äärimmäisen vaikeaa pitää sitä sisällään. Mikä on oikeastaan aika hellyyttävä piirre. Tämä kertoo oikeastaan vain siitä, kuinka tärkeä asia on kyseessä. <3
Nyt me päästään suunnittelemaan häitä! Ollaan puhuttu nyt alustavasti elokuusta 2026, jotta meillä on riittävästi aikaa. Häähumua jaan totta kai myös täällä blogissa. Ajattelin tehdä tänne ihan oman hääblogi-osion, josta löytyy tämän aiheen postaukset helposti.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Seksi raskauden ja synnytyksen jälkeen
Miten meidän parisuhde voi vauva-arjessa?
Älkää tyytykö! Pitäkää rima korkealla!


0