Olen seurannut nyt mielenkiinnolla keskustelua niin syntyvyyden laskusta, kuin myös synnytystalkoista ja sukupuolien erilaisista arvoista. Mikään tässä keskustelussa ei varsinaisesti yllätä minua. Deittailin itse aktiivisesti kaksi vuotta, jonka aikana sain melkoisen syväluotauksen kyseiseen maailmaan. Deittailumaailma kiinnostaa minua edelleen, vaikka ei samalla tavalla kuin silloin, kun etsin itselleni kumppania.

Deittailuun liittyy paljon erilaisia uskomuksia, joista osa on ehkä nykyään aikansa eläneitä. Deittailu tuntuu olevan eräänlainen peli, jossa kukaan ei tunnu olevan täysin perillä säännöistä. Kuulin sinkkuaikan todella paljon erilaisia sääntöjä, kuten ”nainen ei aloita keskustelua” ja ”ensimmäisillä treffeillä ei puhuta vielä yhteisestä tulevaisuudesta”. Muutamat jutut, kuten ekat treffit julkisella paikalla ovat ihan turvallisuuskysymyksiä, mutta paljon on tuollaisia edellä mainittuja sääntöjä, jotka eivät ole ihan täysin relevantteja.

Älä säikäytä miestä

Itse kokeilin jos jonkinlaista lähestymistapaa deittailurintamalla. Muun muassa tuon, että minä en laittanut yhtään aloitusviestiä, koska halusin miehen näyttävän kiinnostumisensa. Tähän yksi perustelu tuntui olevan, että miehet monesti svaippaavat aina oikealle ja tekevät valinnan vasta matchin sattuessa. Hieman ironista on, että löysin oman kumppanini vasta, kun laitoin mykille matcheilleni sen ensimmäisen viestin. Tämä ehkä osoittaa sen kuinka höpsö esimerkiksi tämä ajatus on.

Toinen mitä naisena on saanut kuulla on se, että yhteisestä tulevaisuudesta ei saa puhua liian aikaisin, koska se saattaa säikäyttää miehen. Siis mitä?! Minä ainakin deittailin löytääkseni nimenomaan pitkäiaikaisen kumppanin, jonka kanssa rakentaa yhteistä elämää. Joten minun mielestäni tulevaisuuteen liittyvät keskustelut ovat enemmän, kuin relevantteja. Ensimmäiseksi ei kannata ehkä miettiä, mille asuinalueelle muutetaan yhdessä, mutta sellaiset ”missä näet itsesi viiden vuoden päästä” ja ”näetkö itsesi vanhempana” tyyppiset kysymykset voidaan käydä läpi siellä ensitreffeillä.

Minä nimittäin tein senkin virheen, että en ottanut niitä mahdollisia yhteisiä lapsia puheeksi erään ihanan tyypin kanssa. Hän oli aivan ihana tyyppi. Me juteltiin ja tapailtiin joitain viikkoja, kunnes jossain sivulauseessa tuli sitten esille ettei hän halua lapsia uuden kumppanin kanssa. Tämä oli itselleni musertavaa. Minä nimittäin halusin. Siinä vaiheessa olin kuitenkin aika ihastunut ja punnitsin sitä, voisinko tämän ihmisen vuoksi luopua siitä haaveesta. En pystynyt. Niinpä päädyttiin jatkamaan eri teille. Mutta tältäkin olisi vältytty, jos asia olisi tullut puheeksi aiemmin.

Suoraa puhetta

Syntyvyyden laskun myötä syitä tälle on pohdittu paljon. Ja tästä on syytetty pitkälti naisia, jotka haluavat luoda uraa, eivätkä keskittyä perheeseen. Mutta itse näin tinderissä niitä nelikymppisiä miehiä, joiden profiilissa luki lasten kohdalla ”mietin vielä”. Sanoisin, että tuossa kohtaan se juna on jo mennyt. Hyvin usien ne nelikymppiset deittailevat kuitenkin ihan oman ikäisiään daameja, joilla se hedelmällinen aika on tullut tiensä päätökseen. Siinä kohtaan ei mietitä enää.

Tähän päälle vielä se, että miehillä ja naisilla on toisistaan poikkeavat arvot. Naiset muuttuvat entistä liberaaleimmiksi ja miehet konservatiivisemmiksi. Tämä on kärjistynyt erityisesti tässä nuoremmassa sukupolvessa. Itsekin olen miettinyt sitä, että miten niitä parisuhteita enää muodostuu, kun naiset haluavat tasa-arvoa ja miehet haluavat itselleen piian ja äidin.

Kun mietitään näitä seikkoja, sanoisin, että kannattaa oikeasti puhua niistä lapsihaaveista silloin ekoilla treffeillä. Ja kaikenlaisista muistakin haaveista, että onko se toinen oikeasti sillä tavalla realistinen match, että sille yhteiselle tulevaisuudelle voisi olla mahdollisuudet. Siis, jos etsii pitkäaikaista kumppania. Jos etsii pelkkää seksiä, sekin on ok, mutta kannattaa niistä toiveista ja haaveista puhua silloinkin.

Minä olin kolmekymppinen, lapsista haaveileva sinkku, joten koin kaikille osapuolille reiluksi sen, että toin haaveet esille heti kättelyssä. Kolmekymppisenä se oma hedelmällinen aika alkaa olla varsin rajallinen ja siinä vaiheessa ei ole aikaa kattella miten homma menee. Silloin kun alettiin Toten kanssa viestittelemään toin hyvin nopeasti esille sen, että se yhteinen lapsi olisi todennäköisesti ajankohtainen asia aika pian. Eikä Totte sitä säikähtänyt. Ja tässä me ollaan, vahvempina kuin koskaan. Meillä on äärimmäisen hyvä parisuhde, joka ei kaatunut siihen, että ei pelattu niitä pelejä, vaan oltiin täysin rehellisiä alusta asti.

Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Kuulostaako deittailun erilaiset säännöt tutuilta?

-Jenni

KUVAT: Henria Kotamäki

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Aion ajatella 21 päivää seksiä

Makuuhuoneen uusi matto

Viime aikojen arkisia kuulumisia

Kihlat ja sormuksen tarina

Seksi raskauden ja synnytyksen jälkeen

Ennen kuin tapasin Toten, olin ehtinyt olla kaksi vuotta sinkkuna. Sitä ennen olin ollut parisuhteessa, jossa olin tottunut yksinoloon. Muistan ikuisesti sen, kun eron hetkellä se yksinoleminen ei tuntunut edes mitenkään merkittävältä muutokselta. Vapaus, jonka se toi, oli ihan eri juttu. Ensimmäisen sinkkuvuoteni elin totaallisessa vapauden huumassa. Elin ja hengitin sinkkuutta ja vapautta joka ikisellä solullani. Minulla oli suhteita mukavien miesten kanssa, mutta en todellakaan ollut valmis sitoutumaan. Opin sen kantapään kautta. Deittailu oli kuitenkin itselleni todella tärkeä prosessi jo itseni kannalta.

Varsinkin ensimmäisen vuoden aikana mietin paljon sitä, haluanko enää parisuhteeseen tai asua kenenkään kanssa. Vapaus tuntui ihan liian hyvältä, jotta olisin ollut valmis luopumaan siitä. Kaiken lisäksi pärjäsin myös mainiosti itsekseni. En tarvinnut miestä, joten parisuhde ei varsinaisesti tuntunut välttämättömältä. Varsinkin, kun seksiä sai kyllä ilman parisuhdetta. Jossain vaiheessa mietin, että pitää olla aikamoinen mies, jos luovun sinkkuudestani.

Kuumaa kiihkoa vai turvallisuutta

Toinen sinkkuvuoteni oli hyvin pitkälti sitä, että mietin millaisen parisuhteen haluan. Minulle oli nimittäin alkanut selvitä, että haluan kuin haluankin parisuhteen. Mutta en kuitenkaan minkälaista parisuhdetta tahansa. Tiesin tasan tarkkaan, mitä en halua. Sen vuoksi moni suhde kuoli parien deittien jälkeen. Tuntuu, että minulle oli kehittynyt kuudes aisti tietyn tyyppisille ihmisille.

Tuohon aikaan minua nimiteltiin nirsoksi ja valikoivaksi. En antanut tämän häiritä. Mielestäni kumppania etsiessä saa ja pitääkin olla valikoiva. Vaikka samaan aikaan on hyvä pitää silmät ja mieli avoinna.

Kun alettiin Toten kanssa tapailla, me puhuttiin paljon kaikesta. Totte osoitti aika nopeasti, että hän on hyvin erilainen mies kuin mihin olin tottunut. Yhteen hitsautuminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Meihin on istutettu niin syvälle se, että kunnon intohimoiseen suhteeseen kuuluu kipinät, kiihko ja rajut riidat. Samaan aikaan me ollaan saatu kuulla, että turvalliseen ja rauhalliseen suhteeseen ei vain voi kuulua sitä kiihkoa ja kipinää samalla tavalla. Toten kanssa oli alusta asti turvallinen olo, joten mietin voinko saada kaikkea.

Sain lopulta juuri sellaisen parisuhteen, josta olin unelmoinut vuosia.  Samaan aikaan turvallisen, ilman sen isompia riitoja ja sellaisen, missä kuitenkin lentelee ne kipinät. Enkä voisi olla onnellisempi. Meillä on uskomattoman hyvä suhde, jossa kumpikin pystyy olemaan juuri sellainen, kuin on.

-Jenni

KUVAT: Henria Kotamäki

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Aion ajatella 21 päivää seksiä

Makuuhuoneen uusi matto

Viime aikojen arkisia kuulumisia

Kihlat ja sormuksen tarina

Seksi raskauden ja synnytyksen jälkeen