Viikonloppu ja alkuviikko olivat sen verran vauhdikkaat, että minulla tuli tähän väliin pieni blogiloma. Tai loma ja loma. Vaikka blogiin ei ole ilmestynyt mitään, eilen minä muun muassa kuvasin ja käsittelin kuvia muun aktiviteetin ohella. Lisäksi kirjoitan postausta, joka olikin työläämpi ja mielenkiintoisempi, kuin aluksi ajattelin. Se on kuitenkin sellainen, johon haluan ehdottomasti paneutua.

Olimme viikonloppuna ystäviemme luona Järvenpäässä ja silloin jätin tietoisesti kameran, sekä läppärin kotiin. Oli ihanaa nauttia ystävien seurasta ilman, että kaikkea katsoi kameran ruudun läpi. Älkää ymmärtäkö väärin, bloggaaminen ja kuvaaminen on ihanaa. Nautin tästä. En minä muuten tätä tekisi. Mutta oli virkistävää olla hetki ilman kameraa. Jotain reissusta tallensin kuitenkin IG storyyn.

Meidän tytöt ovat olleet tässä aivan tavattoman tapaturma-alttiita. Olen saanut jo muutamaan otteeseen pelätä pahinta. Taapero on hujahtanut pituutta sen verran, että ei ihan täysin hallitse jalkojaan. Bebe puolestaan menee kehityksessä niin tohinalla eteenpäin, että ei meinaa edes itse pysyä perässä. Tällä hetkellä kiivetään kaikkialle, minne päästään. Luojan kiitos meillä ei ole portaita.

Lähetti toi eilen Zaran tilaukseni tyttöjen vaatteita. Zaran Basic malliston lastenvaatteet ovat muuten aivan ihania ja todella kohtuu hintaisia. Kaikki omat lastenvaate suosikkini ovat kyseisestä ketjusta. Little E:lle tilasin pitkähihaisia paitoja ja Baby B:lle pari paitaa, sekä parit housut. Nuo pinkut ovat aivan ihania, vaikka en kuosien suuri ystävä olekkaan.

Yritän nyt ottaa taas vanhasta, hyvästä postaustahdista kiinni. Jonossa olisi useampi kiva aihe.

Toivottavasti teidän syyskuunne on lähtenyt hyvin käyntiin.

Elokuu on ollut ihana. Pitkän helteisen alkukesän jälkeen, viilenevät illat ovat olleet enemmän, kuin tervetulleita. Me olemme palanneet hiljalleen arkeen. Esikoinen aloitti tutulla hoitajalla elokuun alkupuolella. Nyt pikkusisko on seurannut perässä ja hyvin pian minä menen takaisin töihin. Hieman jännittää miten tämä arki tästä lutviutuu, mutta samalla odotan sitä. Olen aina nauttinut meidän arjesta ja aion tehdä niin vastedeskin. Tämä on niin ainutlaatuista aikaa, kun tytöt ovat näin pieniä ja tästä pitää ehdottomasti ottaa ilo irti, nyt kun se on tässä.

Elokuussa on varkain fiilistelty syksyä ja päästy tutustumaan syksyn sisustustrendeihin Jyskin Foorumin liikkeen avajaisissa. Minä olen nauttinut omasta ajasta, jota olen nyt saanut pitkän äiti/vauva-symbioosin jälkeen.

Elokuu oli myös ensimmäinen kuukauteni Kaksplussan blogiverkostossa. Minulla on edelleen niin hyvä fiilis tästä ja olen onnellinen, että saan olla osa tätä porukkaa.

Blogin muuton vuoksi viime kuun parhaat jäivät väliin, joten nyt niitä onkin sitten senkin edestä.

Nyt, kun ainakin Zara ja H&M ovat kasvattaneet lastenvaatemallistojensa kokohaarukkaa, iso- ja pikkusiskolle voi tilata samoja vaatteita eri koossa. Olenkin hankkinut nyt muutamia mätsääviä vaatteita, kuten esimerkiksi samanlaiset syystakit. Siskokset ovat niin suloisia samanlaisissa takeissaan, etten kestä. Mutta tänä syksynä twinning on se juttu.

Olen pidemmän aikaa ihastellut By Lassenin Kubus kynttelikköä, mutta todennut sen ihan himpun verran liian moderniksi omaan tyyliini. Olenkin siis pidemmän aikaa etsinyt saman tyylistä, eri hengellä. Tämän löysin H&M Homelta ja se on meidän kotiin aivan nappi valinta. Kaarevat muodot ovat enemmän meitä, kuin tiukan modernit.

Tämä on meidän, sekä minun, että mieheni suosikkituoksu ja se sopii erityisesti tähän vuoden aikaa. Tätä on ihanaa poltella iltaisin kotona, torkkupeittoon kääriytyneenä.

Rakastan tätä kirjaintaulua. Olen miettinyt sen hankkimista varmaan pari vuotta, mutta aina sille rahalle on ollut parempaa käyttöä. Tämä minun versioni on Jyskistä. Ostin sen Foorumin cityliikkeen avajaisista ja olen tosi tyytyväinen. Kyllä kannatti taas hyvää odottaa.

Moni podcasti oli kesän ajan tauolla, joten tuoretta kuunneltavaa oli hieman niukasti. Pakko nostaa kuitenkin pari erityisen hyvää jaksoa teille. Ensimmäiseksi Ysistä viiteen työnhaku jakso, josta otin useamman vinkin itselleni tähän omaan hakuprosessiin. Sitten Emilia ja arjen kemiaa Bondaa beibisi kanssa. Tämän jakson jälkeen, viimeinenkin, alitajuntainen huoli vauvan päivähoidon aloituksesta karisi pois.

Ihanaa on, että Vain elämää-kausi on taas starttaamassa. Vaikka ajattelen, joka vuosi, että tämä on jo nähty, niin silti minä istua nökötän sohvalla oikeaan aikaan ensimmäisestä jaksosta lähtien. Ihanaa ovat myös avuliaat ihmiset. Meillä kävi Little E:n kanssa tilanne, joka säikäytti niin äidin, kuin taaperon ja vauvankin. Silloin saimme apua useammalta ihmiseltä täysin yllättäen, mistä olen aivan käsittämättömän kiitollinen, vaikka selvisimmekin tilanteesta säikähdyksellä ja yhdellä tummuneella silmäkulmalla.

Ajattelin syyskuussa kirjoittaa hieman arjesta ja siitä, miten meillä handlataan tämä kaikki nyt, kun minullakin alkavat työt.

Ihanaa, alkavaa syksyä!