Esittely – Kuka minä olen
2Olen saanut viimeisen puolen vuoden aikana paljon uusia seuraajia ja lukijoita, joten pieni esittely lienee paikallaan tässä vaiheessa. Olen kirjoittanut näitä ennenkin, mutta en todellakaan muista, milloin edellinen on ollut. Joten siitäkin syystä pieni päivitys tuntuu olevan paikallaan. Tiedän, että siellä ruutujen toisella puolella on myös niitä, jotka ovat seuranneet minua aivan blogin alkuajoilta asti. Mutta ehkä tekin haluatte kuulla minusta vähän lisää.
Esittely
Olen Jenni ja olen 32-vuotias. Täytän heinäkuussa 33. Rakastan hyvää kahvia ja tuoreita kukkia. Minä en juo kahvia ollenkaan, jos se ei ole mielestäni hyvää tai en ehdi nauttia siitä rauhassa. Sitten juon mieluummin teetä. Olen perusluonteeltani melko mukaavuudenhaluinen ja laiska, mutta nautin asioiden aikaansaamisesta. Laiskuus näkyy ehkä eniten siinä, että joskus minun on vaikea aloittaa asioita.
Olen syntyjäni Oulun vierestä Limingasta, mutta asunut pääkaupunkiseudulla niin pitkään, että olen täysin helsinkiläistynyt. Kannatan kyllä edelleen Oulun Kärppiä ja viljelen sinne tänne epämääräisiä murresanoja, joita kukaan ei tunnu tajuavan, mutta muuten minua ei erota helsinkiläisestä. Eräs potilaanikin sanoi jo, että kyllä minua voi stadilaiseksi jo kutsua, kun olen asunut täällä niin kauan. Helsinkiin muutin nuorena tyttönä miehen perässä ja tänne olen jäänyt. Enkä enää ihan helposti osaa kuvitella asuvani jossain muualla.
Perhe ja koti
Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä minä ja kaksi tytärtäni. Erosin tyttöjeni isästä kaksi vuotta sitten. Nyt elän sinkkuäidin arkea ja haaveilen löytäväni vielä joskus hyvän, tasapainoisen parisuhteen, jollaista en ole vielä saanut kokea. Ajattelen meidän olevan tyttöjen kanssa hyvä tiimi keskenämme ja meidän yhteinen arki sujuu pääsääntöisesti hyvin. Toki, lapsiarkeen kuuluvat muuttujat ja kun talouteen kuuluu vain yksi aikuinen, nämä muuttujat saattavat vaikuttaa välillä isostikin. Siitä huolimatta olen äärimmäisen tyytyväinen arkeemme.
Tällä hetkellä asumme vuokralla kerrostalokolmiossa tyttöjeni kanssa. Kolmio on meille täydellisen kokoinen, vaikka lapsia välillä harmittaa huoneen jakaminen. Vielä enemmän heitä tosin harmittaa sen siivoaminen, mistä he ovat kumpikin yhtä mieltä. Haaveilin muutosta vuosia, mutta asiat loksahtelivat lopulta kohdalleen vasta melkein vuosi eron jälkeen, mikä tuntui kohtalolta. Sain aloittaa uuden elämänvaiheen uudessa kodissa tyttärieni kanssa ja rakentaa kodin omilla lähtökohdillani. Olen äärimmäisen tyytyväinen kerrostaloeläjä, sillä pienen parvekkeen hoitamisessa ja laittamisessa on minulle aivan riittävästi puuhaa. Arvostan muutenkin kotitöissä helppoutta ja yksinkertaisuutta, mikä toivon mukaan tekee niistä vähemmän kuormittavia. Tästä syystä hankin meille säästöilläni robotti-imurin, jonka väitän parantaneen elämänlaatuani huomattavasti.
Työ ja opiskelu
Opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi. Urahistoriani ei ole niin yksiselitteinen, kuin voisi luulla. Aloitin lähihoitajaopintoni vuonna 2005. Mutta täytettyäni kahdeksantoista vuotta, keskeytin opinnot, koska olin aivan varma ettei minusta tule ikinä hoitajaa. Nyt olen ehtinyt kuitenkin kerryttää hoitoalalta kokemusta kahdeksan vuoden edestä, ennen valmistumistani. Jonka vuoksi haaveilen alanvaihdosta ennen kuin olen edes valmistunut. Haaveilen tällä hetkellä opinnoista markkinoinnin parissa.
Blogin kirjoittamisen aloitin vuonna 2015 odottaessani esikoistytärtäni. Blogi alkoi sellaisena nuoren äidin virtuaalipäiväkirjana ja noin vuoden jälkeen aloin miettiä kirjoittamista tavoitteellisemmin. Nyt minusta tuntuu viimein siltä, että olen löytänyt oman punaisen lankani kirjoittamisen suhteen. Blogi on myös pitkäaikaisin, yhtäläinen kirjoitusprojektini ikinä. Olen aloittanut kirjoittamaan vaikka mitä, mutta tämä on ensimmäinen asia, jota olen jaksanut viedä eteenpäin vuosia. Se on ehdottomasti myös yksi isoimpia ylpeyden aiheitani.
Mistä kirjoitan?
Kuten sanoin, haaveilen hyvästä parisuhteesta, jollaista en ole saanut kokea aiemmin. Olen kirjoittanut kokemastani lähisuhdeväkivallasta ja kaltoinkohtelusta ja siitä, mitä tällaisesta kohtelusta on minun kohdallani seurannut. Aiheista kirjoittaminen on rankkaa, mutta olen kokenut, voivani auttaa ihmisiä, jotka ovat tai ovat olleet samassa tilanteessa. Ja se on äärimmäisen antoisaa. Koen, että kokemallani väkivallalla on nyt joku merkitys, kun voin auttaa muita tätä kautta.
Sen lisäksi minua kiinnostaa valtavasti nykyajan deittailukulttuuri ja siihen liittyvät ilmiöt. Deittailu on nykypäivänä helpompaa ja samaan aikaan vaativampaa kuin koskaan. Naisia syytellään nirsoudesta, kun tavallinen suomalainen mies ei enää riitä, kun todellisuudessa elämme viimein aikaa kun nainen ei joudu valitsemaan itselleen huoltajaa. Unohtamatta esimerkiksi Tinderin algoritmia. Jo pelkästään näistä aiheista riittää kirjoitettavaa.
KUVA: Heidi Rinne / EDITOINTI: Minä
Yksi intohimoistani on muoti ja pukeutuminen. Se on ollut sitä aina, vaikka minulla onkin ollut heikkoja hetkiä sen suhteen. Ja tästä huolimatta minusta ei pitänyt koskaan tulla muotibloggaajaa, mutta toisin kävi. Ajattelin pitkään etten voisi olla muotibloggaaja, kun en sovi kokoni puoleasta siihen melko kapeaan naisihanteeseen, jota nyky-yhteiskunnassa edelleen ihannoidaan. Oman henkisen kasvun myötä ymmärsin ettei näin ole. Ihan yhtä hyvin minä voin jakaa pukeutumisinspiraatiota kaikille muille. Varsinkin, kun plusvaikuttajia on vielä huomattavan vähän. Varsinkin oma tyylini erottuu merkittävästi muiden plusvaikuttajien tyylistä.
Näin minusta tuli myös muotivaikuttaja. Vaikka ei pitänyt.
Haluan puhua asioista suoraan, kiertelemättä. Minulle se on tärkeää niin blogissa, kuin vanhempanakin ja se tuntuu toimivan. Molemmissa.
Yksityisyys & palaute
Olen kirjoittanut blogia yli seitsemän vuotta ja vaikka olen avoin, olen silti hyvin yksityinen. Rajaan paljon elämääni, läheisiäni ja etenkin lapsiani pois sosiaalisestamediasta. Sen lisäksi puhun avoimesti tarkoin mietityistä aiheista. Minulle on paljon helpompaa puhua avoimesti masturboimisesta, kuin tavallisesta arjestani. Samoin, haluan sulkea lapseni mahdollisimman pitkälle pois somesta. Nykyään, silloin tällöin lapsista saattaa vilahtaa joku kasvokuva feedissäni. Mutta en kerro heistä yksityiskohtia tai luonnehdi heitä mitenkään. Sen he saavat tehdä aikanaan itse. Tämä rajaus on toiminut hyvin ja vältyn isoksi osaksi sellaiselta palautteelta ja kiusaamiselta, jota en halua nähdä.
Paras palaute, mitä olen saanut, on se kun joku on kertonut saaneensa minulta voimaa lähteä haitallisesta parisuhteesta. Tämä palaute on herkistänyt minut kyyneliin. Se, että pystyn tarjoamaan vertaistukea ja apua, on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Se tekee tästä hommasta sen arvoista. Nautin suunnattomasti teidän kanssanne käydyistä hyvistä keskusteluista.
Mistä pidän?
Marvel Universumin elokuvista ja sarjoista. Suosikki supersankarini on Iron Man. Sen lisäksi rakastan hyviä sarjoja, kuten You, Maid, Game of Thrones ja Emily in Paris, näin muutamia mainitakseni. Pidän myös valtavasti Sinkkuelämästä, tiedostaen täysin sen olleen oman aikansa tuote. Sen lisäksi rakastan hyvää kahvia ja niitä tuoreita kukkia. Nautin siitä, kun kotona on tuoreita kukkia ja olen halunnut, että niitä on meillä aina. Välillä ostan marketista, välillä kukkakaupasta ja välillä tilaan suoraan kotiin. Olen onnellisimmillani luonnossa, meren äärellä, sekä lasteni kanssa. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa, mutta nautin suunnattomasti myös omasta ajasta, jota vuoroasuminen minulle mahdollistaa.
Ihanaa, että olet siellä ja luet blogiani. Kiitos.
-Jenni
KUVAT: (yhtä lukuunottamatta) Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Vuosi 2021 Osa 1.
Muistan vielä, millaisia tammikuun 2021 päivät olivat ja nyt eletään jo tammikuuta 2022. Tavallaan mikään ei ole muuttunut ja samaan aikaan kaikki on muuttunut. Tuntuu, että olen aivan eri ihminen, kuin silloin vuosi sitten. Olin viime vuodenkin alussa ihastunut, kuten nytkin, mutta aivan vääränlaiseen ihmiseen. Olen itsevarmempi ja enemmän oma itseni, kuin varmaan koskaan. Tämä vuosi oli rankka, mutta hyvä. Siihen mahtui paljon onnea ja hyviä hetkiä, niiden rankkojen hetkien vastapainoksi.
Teen vuosikatsauksen taas kahdessa osassa. Tämä on ensimmäinen osa, joka alkaa tammikuusta:
Tammikuu 2021
Olimme muuttaneet tähän kotiin hieman ennen joulua, joten vuosi alkoi uudessa kodissa. Tai no, varsinainen uusi vuosi meni lapsilla toisessa kodissa ja minä vietin vuoden vaihteen silloisen ihastukseni kanssa. Vuoden vaihteen jälkeen sain kuulla, että minua on petetty vuosien ajan, mikä oli melkoinen uutispommi. Onni onnettomuudessa oli, että erostani oli ehtinyt kulua vuosi ja olin ehtinyt ottaa etäisyyttä asiaan. Näin ollen se ei tuntunut ihan niin pahalta kuin olisi voinut. Se oli vain kirsikka kakun päällä.
Blogin kanssa vuosi alkoi sillä tavallla merkittävästi, että blogini siirtyi Vaikuttajamedian alle, mikä on ollut ehkä paras asia minulle ja blogilleni. Olen ylpeä saadessani blogata kyseisen mediatalon alla. Täällä on ihana porukka, Monna ja Johanna todella tietävät mitä tekevät ja minulla on ollut ihan uudella tavalla tilaa kasvaa ja kehittyä. Kirjoitin viime tammikuussa myös Mitä kuuluu postauksen, jossa kerroin kattavasti kuulumisiani. Esittelin omassa postauksessaan tämän uuden kodin makuuhuoneen, joka on ehtinyt jo jonkin verran muuttumaan kyseisen esittelyn ajoista. Kirjoitin myös siitä, miltä tuntui jättäytyä pelkästään opiskelemaan. Siitä miten helpottavaa oli, kun ihan kaiken kanssa ei tarvinnut enää tasapainotella.
Deittailuelämää avasin hieman postauksissa ”Nainen ei saa harrastaa seksiä jos haluaa naimisiin” ja Millaisilla treffeillä olen käynyt.
Helmikuu 2021
Kärsin alkuvuodesta todella pahasta ahdistuksesta, joka oli varmasti yhdistelmä eron ja väkivaltaisen parisuhteen, sekä burn outin oireita. Vanhat traumat puskivat pintaan todella vahvasti, joten tarvitsin asioiden käsittelyyn apua. Aloitin tästä syystä psykologin kanssa traumatyöskentelyn. Pohdin myös millaisia selkeitä arpia pitkään jatkunut väkivaltainen suhde oli minuun jättänyt.
En tiedä oliko se, että minulla oli yhtäkkiä aikaa vai mikä, mutta innostuin DIY tekemisestä ensimmäistä kertaa vuosiin. Askartelin parit sisustushelmet kotiin ja jaoin niiden ohjeen myös blogissa. Kirjoitin myös ystävänpäiväpostauksen, jossa kerroin saaneeni huutia siitä hyvästä etten ole katsonut kyseisiä elokuvia oikeassa aikajärjestyksessä. Vaikka olen rakastanut Marvelin elokuvia jo aiemmin, niin tästä lähti tämä nykyinen innostus ja fanitus, mikä yhdistää meitä nykyisen ihastukseni kanssa. Kävin myös kampaajalla, mikä on monesti omalla kohdallani niin merkittävä tapahtuma, että siitä on syytä kirjoittaa.
Ihmissuhde rintamalla puhuin muun muassa siitä, mitä minä oikeastaan pelkään. Uudet ihmissuhteet ovat minulle edelleen älyttömän pelottavia. Tällä kertaa on tosin positiivista se, että ensimmäistä kertaa minulla on ihastus, jonka kanssa meillä on oikeasti hyvä keskusteluyhteys. Pystyn kertomaan hänelle siitä, milloin minua pelottaa ja hän voi näin tukea minua. Kerroin myös mitä asioita en halua enää ikinä kokea parisuhteessa.
Helmikuussa oli jo vahvasti kevään tuntua.
Maaliskuu 2021
Maailiskuussa juhlimme varovaisesti tyttöjen syntymäpäiväjuhlia pienessä piirissä. Olin siirtänyt tyttöjen juhlia ensin muuton vuoksi, sitten pahentuneen koronatilanteen. Maaliskuussa tuntui olevan sopiva hetki juhlille. Minulle itselleni oli todella tärkeää, että tytöt saivat juhlansa, vaikkakin viiveellä. Tytöt olivat myös onnellisia juhlistaan. Lempilahja kummallakin oli yllättäen mummon ostamat sateenvarjot. Julien koristelu oli melko yksinkertainen. Sain tehtyä juhlavan koristeen ilmapalloista ja pienistä kuivakukkakimpuista.
Maaliskuussa kirjoitin paljon asiapainotteisia postauksia, kuten #textmewhenyougethome, Ero ei ole koskaan helppo ja Plussakokoisten muoti ja mistä me jäämme paitsi. Plusmuodista on tullut minulle muutenkin kuluneen vuoden aikana tärkeä aihe. Isolta osaltaan siksi, että pluskokoiset ovat altavastaajan asemassa, mitä muotiin tulee. Minusta ei esimerkiksi koskaa pitänyt tulla muotivaikuttajaa, mutta toisin kävi.
Maaliskuussa sain esitellä teille myös upeat boudoirkuvat, jotka Ida Keränen minusta otti. Kuvien saaminen oli sanoinkuvaamattoman hieno hetki. Itkin kun Ida oli ottanut minusta niin uskomattoman kauniita kuvia. Lisäksi alkuvuoden tapailusuhteeni päättyi. Se otti koville, mutta jotenkin minusta tuntui, että olen päässyt eteenpäin hylkäämisenpelkoni kanssa.
Huhtikuu 2021
Huhtikuussa vietin ensimmäistä pääsiäistä keskenään lasten kanssa. Homevialauran inspiroimana kokosin lapsille pääsiäispussit ja askartelin pupuviirin. Kyseinen viiri roikkuu edelleen lastenhuoneen ikkunassa ja se on yksi tyttöjen lempijuttuja lastenhuoneessa. Iltaisin, kun verhot vedetään ikkunan eteen ”puput menevät nukkumaan”.
Seuraajani toivoivat minulta sinkkuäiti-aheista sisältöä. Arki yhden vanhemman perheessä tuntui kiinnostavan. Aloitin aihepiirin kirjoittamalla miltä tuntuu olla sinkkuäiti. Samassa kuussa kirjoitin myös koko vuoden luetuimman postauksen Tunnen olevani sinkkuäiti kun… Olin muutenkin teksteissäni taas asialinjalla ja kirjoitin muun muassa masturboinnista, kontrolloinnista parisuhteessa ja deittailusta, sekä sen ulkonäkökeskeisyydestä. Rakastan sitä, kun saan herätellä keskustelua postauksillani ja koen, että minulla on ollut tänä vuonna seuraajieni kanssa monet mielenkiintoiset keskustelut. Mutta painavien aiheiden lisäksi tälle kuukaudelle mahtui myös tyyli-inspiraatiota pitsikaulusten ja korvakorujen muodossa.
Tyttöjen kanssa retkeiltiin tutustumaan myös Kivinokan alueeseen ja rantaan.
Toukokuu 2021
Toukokuussa minulla oli selkeästi kevättä rinnassa, sillä kirjoitin paljon deittailusta. Palasin toukokuussa kariutuneen tapailusuhteeni jälkeen takaisin deittailun äärelle. Kirjoitin siitä miltä tuntuu olla sinkkuäitinä Tinderissä ja sinkun Oikotie-ilmoituksen, jonka kirjoittamisesta olin ehtinyt haaveilla jo useamman vuoden. Sen lisäksi pohdin miten Tinderissä kannattaa ylipäätään toimia ja miten pelkän ulkonäön perusteella voi ylipäätään valita kumppaninsa. Sitten eräs seuraajani kysyi ”pitäisikö sinun tyytyä kuitenkin ihan tavalliseen”, mihin minä vastasin haluavani kumppanikseni Iron Manin. Tietysti. Kuten sanottu, treffielämäpuhututti näin kevään korvalla. Tästä huolimatta sinkkukesästäni tuli huomattavan hiljainen.
Jouduin myös itselleni kovan paikan eteen, kun jouduin pitämään yllättäen omia puoliani. Kirjoitin, että itseni puolustaminen ei ole minulle mitenkään luontainen tilanne. Menen siitä paniikkiin, enkä osaa toimia järkevästi. Mikä on varmasti osittain kokemieni asioiden syytä.
Kevyempänä sisältönä jaoin myös kevään asuja, yhden vaaterakkaustarinan ja osallistuin lyhkäiseen pukeutumishaasteeseen.
Kesäkuu 2021
Kesäkuussa haaveilin selkeästi parisuhteesta, sillä kirjoitin tämän postauksen. Tiiviin kesätyörupeaman vuoksi treffeille ei juuri jäänyt kuitenkaan aikaa. Avasin myös ensi kertaa julkisesti toiveitani kolmannesta lapsesta ja pohdin vaihtoehtoja sille, miten lapsen saisin. Tämä kyseinen postaus sai uskomattoman ihanan vastaanoton ja sain paljon neuvoja siitä, miten asian kanssa kannattaisi mahdollisesti edetä. Olen jokaisesta tällaisesta kommentista äärettömän kiitollinen. Oli toki myös niitä, jotka uskoivat tietävänsä paremmin ja kertoivat sen täysin pyytämättä.
Kävin erään ystäväni kanssa keskustelun siitä, milloin seksi pitäisi ottaa puheeksi, kun tutustuu toiseen ihmiseen. Siitä syntyi ihan oma postauksensa, jossa pohdin asiaa. Ja koska minusta on tullut varsinainen itsetyydytyksen puolesta puhuja, niin pohdin sitä, miten jotkut kieltävät sen omalta kumppaniltaan.
Ensimmäisen kunnon kesäviikonlopun me vietimme äitini luona, mikä oli aivan ihanaa. Olimme myös tähän mennessä asuneet puoli vuotta tässä kodissa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals