Mitä ollaan tehty viime viikkoina
0Hei ihana. Täällä podetaan flunssaa. Minä ja vauva olemme tällä hetkellä molemmat kipeinä. Onneksi tämä vaikuttaa olevan ihan tavallista flunssaa. Ei tämä siitä huolimatta mitenkään kivaa ole. Tämä on taas niitä viikkoja, kun ei juuri ehtisi lepäilemään. Ensi viikonloppuna vietetään keskimmäisen lapsen synttäreitä, joten tässä olisi puuhaa. Sen lisäksi aloitin juuri uudessa työssäni ja minulla on tässä jonkin verran perehtymistä uusiin työkuvioihin.
Ajattelin päivittää hieman kuulumisia viime viikoilta. En vain tiedä mistä aloittaa tai saanko tästä aikaan järkevää pakettia, mutta yritetään.
Vaikuttajamedia 5 vuotta!
Viikonloppuna juhlittiin 5-vuotiasta Vaikuttajamediaa, sekä vietettiin pikkujouluja. Minäkin vedin paljettimekon päälle, sekä glitteriä naamaan ja lähdin juhlimaan. Vauva jäi isänsä kanssa. Meidän suunnitelma oli, että nautin virallisesta tilaisuudesta, mutta skippaan tällä kertaa jatkot, koska imetän. Meidän vauva oli eri mieltä. Ehdin olla juhlissa noin puolitoista tuntia, sillä vauva oli itkenyt oikeastaan koko sen ajan kun olin poissa. Vähän harmitti lähteä suunniteltua aikaisemmin, mutta olen onnistunut asennoitumaan siihen, että vauvavuonna mennään pienen ihmisen ehdoilla.
Juhlat olivat kuitenkin super kivat sen, mitä ehdin paikan päällä olla. Oli ihanaa nähdä tuttuja ja uusia tyyppejä. Olen ylpeä siitä, että saan tehdä blogiani Vaikuttajamedian alla. Meillä on super kiva porukksa täällä ja aina saa tukea, kun sitä tarvitsee.
Wine tasting
Pääsin uuden työni puolesta myös uuden kokemuksen äärelle, nimittäin wine tastingiin. Minä olen ollut jo jonkin aikaa vannoutunut riesling ja cava-tyttö. Minulla on paha tapa, kun löydän jotain hyvää, en kovin mielelläni vaihda siitä pois. Valitsen aina sen hyväksi havaitun. Nyt pääsen koettelemaan rajojani maistelemalla punaviinejä. Ihan ensimmäiseksi jouduin toteamaan, että en selkeästi ole aiemmin maistellut kovin hyviä punaviinejä.
Kokemus oli upea. Tämä oli sellainen ruoka ja viini tasting, jossa viinejä kuului maistella myös niille makupareiksi suunnitellun ruuan kanssa. Tasting järjestettiin The Plazassa Kampissa ja näitä järjestetään seuraavan kerran ensi vuoden puolella. Suosittelen tätä.
Uusia lastenkirppiksiä
Marraskuu on ollut erinomainen kirppiskuukausi. Metroradan varrelle on auennut uusia lastenkirppiksiä. Stockmannin viidenteen kerrokseen on auennut Ninyesin piste, jossa tein aivan loistavia löytöjä. Yläpuolen kuvassa näkyvä Kaikon seepra bodysta on tullut meidän suosikkimme. Löysin vauvalle myös parit kivat Papun pöksyt. Isommillekin lapsille olisi ollut kivoja juttuja, mutta en lopulta uskaltanut ostaa niitä, koska niissä vaatteissa oli riski, että ne olisivat jääneet käyttämättä. Isommilla kun alkaa olla oma, hyvin tarkka maku vaatteiden suhteen.
Toinen kiva lastenkirppis on auennut Rediin. Kyseessä on suloinen Minibuffet lastenkirppis. Siellä en ole vielä ehtinyt käymään, mutta aion todellakin mennä. Instagramin peruustella kirppis vaikuttaa lupaavalta. Pidän edelleen Kidiasta, mutta eri kirppiksillä on eri myyjäkuntansa, joten valikoimat ovat erilaiset. Meidän lasten vaatteissa nykypäivänä suurin osa on käytettyinä ostettuja, mistä olen ylpeä. Laajempi valikoima kirppiksiä auttaa siinä, että kivoja vaatteita on helpompi löytää.
Joulukuusi
Laitettiin marraskuun alussa joulukuusi. Ostettiin Katrilta heidän joulukuusensa ja kun Katri toimitti sen meille, lapset suorastaan vaativat, että se pystytettäisiin heti. Silloin oli marraskuun ensimmäinen, joten en kieltäytynyt tästä vaatimuksesta. Vaalea lumihuurre kuusi on tuonut meille aivan valtavasti iloa täällä kotona.
Sushivajeen korjausta
Olen päässyt pikku hiljaa korjaamaan valtavaa sushivajetta, joka minulel kehittyi raskausaikana. Tällä kertaa vierailtiin miehen kanssa Itiksessä teppanyaki ravintolassa. Itsuyaki ei ole mikä tahansa sushibuffet, vaan siellä voi raakabuffasta kasata oman annoksen kasvikista, proteiinista ja kastikkeista. Tämä annos paistetaan ja sen saa nenän eteen todellakin höyryävän kuumana. Tykkäsin tästä konseptista.
Tässä buffetissa syömättä jäänyt ruoka myös maksaa hieman lisää, joten buffetissa tulee mietittyä syömisiään vähän tarkemmin. Minusta on mahtavaa, että ravintolat ovat alkaneet pikku hiljaa rokottaa syömättä jäädystä ruuasta. Tämä nimittäin vähentää varmasti ruokahävikkiä.
Tässä oli hieman viime viikkojen kuulumisia ja mainitsemisen arvoisia juttuja. Toivottavasti tässä päästiin hieman syvemmälle, kuin muiden postausten pikakuulumisissa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Älkää tyytykö! Pitäkää rima korkealla
Edellisessä elämässäni, ennen eroa ja nykyistä parisuhdettani, haaveilin onnellisesta ja tasa-arvoisesta suhteesta. Ajattelin, että ehkä joskus tämä nykyinen suhteeni ottaisi sen harppauksen parempaan suuntaan (vaikka yksi harppaus ei olisi riittänyt). Uskoin vahvasti ihmeeseen, joka ei koskaan toteutunut. Meni pitkään ennen kuin tajusin, että se mikä minulle oli normaalia, oli kaukana normaalista. Vaikka koskaan ei pitäisi verrata omaa elämäänsä someen, silloin minä tein sitä. Vertasin omaa parisuhdettani muiden parisuhteeseen. Kun ero alkoi kyteä mielessä, katselin somea, luin tarinoita ja mietin, että tuollaisen parisuhteen minäkin haluan. Esimerkiksi Iinan ja Oton parisuhde vaikutti sellaiselta, jollaista minäkin haluaisin elää.
Deittaillessa tulee helposti olo, että pitäisi madaltaa rimaa
Deittaillessa huomasin nopeasti toistavani samaa kaavaa. Minua kiehtoi ne hallitsevat miehet, jotka laittoivat omat tarpeensa ihan kaiken edelle. Päädyin deittailemaan samanlaisia tyyppejä siitä huolimatta, että haaveilin jostain ihan muusta. Tärkeintä oli lopulta se ongelman tiedostaminen. Juttelin tästä myös terapiassa ja perehdyin asiaan muutenkin. Ilmeisesti sitä omaa kaavaa on vaikea rikkoa. Todennäköisesti olisin lopulta saattanut päätyä taas samanlaiseen suhteeseen, kuin aikaisemmin, jos en olisi teidotanut tätä ongelmaa.
Nettideittaillessa on myös hyvin helppoa ajatella, että maailma on täynnä niitä törppöjä tai niitä mukavia miehiä, joiden kanssa kemiat eivät kohtaa. Siinä tulee helposti ajatelleeksi, että omat vaatimukset ovat liian korkealla ja niitä pitää madaltaa. Mutta totuus on, että ei täydy. Omia vaatimuksiaan kannattaa miettiä, kuinka realistisia ne ovat. Joissain tapauksessa on myös hyvä tiedostaa, että omista vaatimuksista kiinni pitäminen saattaa pidentää sitä sinkkuaikaa.
Otti oman aikansa, että opin asettamaan niitä omia rajoja. Minusta tuli lopulta aika ärhäkkä niiden kanssa. Räksytin ja puolustin niitä välillä jopa turhan innokkaasti. Mutta koen, että oli tärkeää käydä läpi myös se vaihe. Toisekseen aloin hiljalleen ymmärtää mitä etsin. Mitä oikeasti haluan. Sitten piti oppia tunnistamaan ne red flagit ja rikkoa se oma kaava.
Lisäksi opin sen, jos mies on mukava tyyppi, niin se ei oikeastaan riitä. Sinkkuäitinä, joka on tottunut pärjäämään ja hoitamaan asiat itse, en ole varsinaisesti kaivannut miestä. Opin kytkemään lamput kattoon aivan itsenäisesti. Koska en tarvinnut kumppani, niin silloin kumppanin pitää tuoda elämääni lisäarvoa, jota siinä ei ole.
Tiesitkö, että tukimusten mukaan sinkkunainen on onnellisempi, kuin naimisissa oleva nainen? Miehillä tämä on päinvastoin.
Unelmien parisuhde
Lopulta, kun pidin riman korkealla ja omista rajoistani kiinni, sain sen unelmieni parisuhteen. Ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä ja tässä on käyty läpi jo yhtä ja toista. Aina ei ole ollut helppoa. Viime vuodenvaihteessa väläyteltiin pari kertaa jo ero-korttiakin ennen kuin tilanne lähti aukeamaan. Mutta juuri nyt koen eläväni sitä unelmien parisuhdetta.
Meillä on äärimmäisen hyvä keskusteluyhteys kaikessa. Nyt todella ymmärrän mitä ihmiset ovat tarkoittaneet sillä kun ovat sanoneet keskustelun olevan pitkän parisuhteen salaisuus. Me pystytään puhumaan ihan kaikesta, mikä on ihanaa. Varsinkin omat traumani nousevat tasaisesti pintaan, mutta niistäkin me selvitään yhdessä.
Samalla arjen vastuut jakautuvat tasan. Kummallakin on oma kuormansa ja vastuunsa ja me oikeasti puhalletaan yhteen hiileen.
Yksi asia mikä sai minut havahtumaan siitä, miten hyvässä suhteessa nykyään elän, oli se kun lähtemiseni viikonlopun messuille ei aiheuttanut minkäänlaista lisä organisointia tai neuvottelua. Minä käytännössä ilmoitin vain meneväni messuille ja puolisoni totesi; ”Selvä. Mä olen vauvan kanssa.'” Tämä jotenkin korosti sitä, että vaikka meillä on lapsia ja vauva, kummallakin on yhtälainen vapaus mennä ja tehdä myös omia juttuja. Se on ihanaa.
Sen lisäksi olen huomannut, että tietyt sellaiset piirteet, joita näytän vain todella harvoille ja valituille, puskevat esiin hänen kanssaan. Saan olla juuri niin hassu ja pölhö, kuin todellisuudessa olen. Kova, piikikäs ulkokuoreni on alkanut todella sulamaan, mikä tuntuu äärimmäisen hyvältä.
Joten naiset, älkää oikeasti tyytykö vähempään kuin ansaitsette. Ja se että mies on vain mukava, ei ole edes se bare minimum. Kumppanilta on oikeus toivoa lisäarvoa siihen omaan elämäänsä. Minä saan nykyään jakaa elämäni ihmisen kanssa, jolla on samat arvot kuin minulla ja samat tavoitteet kuin minulla. Hän tukee ja rakastaa minua sellaisena kuin olen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit