Viime aikojen arkisia kuulumisia
0Hei ihana. Mitä sinulle kuuluu? Minä olen ollut kipeänä varmaan viimeiset kolme viikkoa. Ensin flunssa, sitten noro ja nyt taas flunssa. Kaksi viimeisintä ovat olleet kuitenkin ne pahimmat. Tuntuu, että nämä ovat imeneet mehut aivan täysin. Iltaisin olen ollut niin poikki, että päässä on vain surissut, eikä kirjoittamisesta ole tullut mitään. Olen sanalla sanoen kypsä tähän sairastamiseen.
Totte on ollut maailman suurin apu tässä parin viime viikon aikana. Ensinnäkin, kun noro iski minuun, hän järjesti itselleen ylimääräisen vapaan hoitaakseen vauvaa, jotta minä sain toivuttua. Tällä viikolla hän on ottanut vastuuta kaikista lapsista sen verran, minkä on töiltään pystynyt. Kun kiittelen häntä, saan kuulla siitä, miten näin kuuluukin ollla parisuhteessa. Toinen kannattalee tarvittaessa toista. ♥ Minä vain mietin kaikkia niitä vuosia, kun sain hoitaa kaiken yksin kipeänäkin. Tällaisina hetkinä en voi olla kuin kiitollinen siitä, mitä olen elämältä saanut.
Lasten kanssa
Viime aikoina on ollut oikeasti todella iso ilo seurata lapsia. Isommat ovat edelleen, sekä toistensa parhaat ystävät, että tappelukaverit. Mutta he osoittavat koko ajan enemmän huomiota ja rakkautta tuolle perheen pienimmälle. Seurasin lähes kyyneleet silmissä, miten he rakensivat tässä yksi ilta majaa olohuoneeseen. Vauva suhasi menemään majarakennelman keskellä ja ympärillä. (Niin, meillä ryömitään!) Tämä oli isommista todella hauskaa ja he vain innostuivat tästä. Sen lisäksi kumpikin haluaa syöttää vauvaa ruoka-aikoina. He ovat edelleen pääasiassa innoissaan vauvasta, mikä on vain ihanaa. Isot ovat yllättäneet todella positiivisesti.
Nyt kun vauva on isompi, olen voinut antaa enemmän huomiota myös isommille lapsille. Mikä on ollut ihanaa. Käytiin tammikuun lopussa leffassa niin, että Totte jäi vauvan kanssa kotiin. Viime viikonloppuna katsottiin kolmistaan sängyssä leffaa niin kuin ennen vanhaan, kun oltiin vain me kolme. Sen lisäksi eletään nyt sitä aikaa, kun vauva menee aikaisemmin nukkumaan ja meille jää illalla hetki isompien kanssa ennen heidän nukkumaanmenoaikaansa.
Imetys
Meillä imetysrytmi on muuttunut isosti nyt kiinteiden myötä. Kuten sen kuuluukin. Mutta en silti olisi millään valmis tähän vaiheeseen. Tämä on ensimmäinen täysimetyskokemukseni, enkä ole valmis luopumaan siitä. Toki, imetys voi jatkuva parhaimmillankin vielä kuukausia, mutta ei samanlaisena, kuin se on tähän asti ollut. Nyt meillä on vain kaksi pidempää imetystä iltapäivällä ja illalla. Muut ovat sellaisia aika pikaisia hörppyjä. Yritän nauttia niistä meidän jäljellä olevista imetyshetkistä, mutta samaan aikaan tuntuu todella haikealta, että pikku hiljaa tämä matka tulee tiensä päähän.
Tämä oli minun ensimmäinen täysimetykseni ja tuntuu todella haikealta alkaa hyvästellä sitä. Toisaalta, ainakaan tämä ei ole loppunut samalla tavalla yhtäkkiä, kuten isompien lasten aknssa. Ja kuten sanottu, tätä saadaan todennäköisesti jatkaa vielä kuukausia.
Toivon todella, että sairastelut alkavat olla hiljalleen tässä ja tässä pääsisi hiljalleen siihen meidän normaaliin arkeen kiinni. Tällainen nonstop sairastaminen ei ole mitenkään nautinnollista. Toivotta vasti olet pysynyt terveenä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Niiden pienten hetkien tärkeys
Uusi vuosi ystävien kanssa
Näin muutaman päivän myöhässä meidän vuoden vaihteen kuulumiset. Vietettiin uusi vuosi yhdessä meidän ystävien kanssa. Olen tuntenut nämä ihmiset yli kymmenen vuotta ja nyt Totte on päässyt mukaan meidän porukkaan. On ollut aivan ihana huomata, että vaikka asiat muuttuvat isostikin, tosiystävät pysyvät rinnalla.
Me lähdettiin iltapäivällä ajamaan laina-autolla ystävien luo. Saatiin nauttia ajomatkan ajan kauniista auringonlaskusta. Ollaan todella päästy auton vuokraamisen makuun ja tällaisilla reissuilla auto on ihanan helppo. Omaa autoa ei olla kuitenkaan vielä hankkimassa, sillä meillä toimii hyvin tämä lainaaminen ja vuokraaminen.
Kun saavuttiin perille, isommat lapset ampaisivat melkein heti yhdessä leikkimään. Vauva kiinnosti hetken, mutta sen jälkeen isommat viihtyivät omissa oloissaan.
Kahden kattauksen taktiikka
Aloitettiin siinä yhdessä ruuan laittaminen. Minä ja Totte viihdytettiin vauvaa vuoron perään. Tyyppi kun viihtyi parhaiten sylissä siinä hetkessä. Viimeisten päiväunien ajaksi saatiin kädet hetkeksi vapaaksi molemmat.
Meillä oli ruuaksi tortilloita, joka on ehdottomasti parhaimpia ruokia lapsilauman kanssa. Kaikki saavat koota juuri sellaisen tortillan, kuin hyvältä tuntuu. Meillä on ollut myös tapana, että lapset syövät ensin hätäisesti, kuten heillä on tapana ja sitten me aikuiset syömme rauhassa. Tuntuu, että tällä kahden kattauksen taktiikalla homma toimii kaikkein parhaiten.
Syömisen jälkeen puettiin päälle ja siirryttiin ulos katsomaan raketteja. Meillä ei ollut kenelläkään itse ostettuja raketteja, mutta nautittiin naapuruston raketeista. Kenelläkään meistä ei ollut intrestejä ampua rahaa taivaalle. Oltiin varattu nippu tähtisadetikkuja lapsille, mikä tuntui riittävän varsin hyvin.
Tämän jälkeen kipaistiin kaikki sisälle ja saunaan lämmittelemään. Lapset saunoivat ensin. Valvottiin lasten saunomista kyllä, mutta isommat hoitivat homman hienosti itsenäisesti. Sen jälkeen nopea iltapalakattaus, kaikille omat sängyt ja vauva unille. Lopulta me aikuisetkin päästiin saunomaan ja syömään iltapalaa.
Iltapalan jälkeen me ratkottiin yksi murhamysteeri.
Ilta venyi pitkäksi
Ilta meni tosi mallikkaasti. Vauvakin jaksoi nukkua vieraassa paikassa tosi hyvin. Hän heräsi normaalisti syömään yöllä, mutta nukahti uudestaan, eikä häiriintynyt vaunuihin siirtämisestä. Tämä oli asia mikä jännitti minua eniten, sillä ei oltu yökyläilty vauvan kanssa aikaisemmin. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja voidaan varmasti yökyläillä hänen kanssaan jatkossakin.
Ratkottiin tosiaan parin päivän aikana pari tuollais Crime scene peliä. Ne olivat todella viihdyttäviä. Ainoa miinus näissä peleissä on, että nämä ovat kertakäyttöisiä. Muuten tämä oli hauskaa ajanvietettä ystäväporukalla. Itselläni tuli vahvasti vanhat roolipeliajat vahvasti mieleen.
Lopulta me aikuiset päästiin nukkumaan joskus kolmen aikaan yöllä.
Vauva herätti minut jo kello kuusi, joten sain lopulta sellaiset kolme tuntia unta. Mikä oli tietysti ihan omaa hölmöyttä. Mutta ihan hyvin sitä yhden päivän pärjäsi vähän lyhyemmilläkin unilla.
Yhdeksän jälkeen muu porukka, myös lapset, kömpivät hereille minun ja vauvan kanssa. Uuden vuoden päivä meni hyvin pitkälti samoissa tunnelmissa kuin aattoiltakin. Kiireetöntä yhdessä oloa ja lapsista huolehtimista, hyvää ruokaa, saunomista ja toisen Crime scene samalla kun lapset katsoivat elokuvaa. Lähdettiin kotia kohti vasta joskus kuuden aikaan illalla. Meidän uusi vuosi oli ollut aivan ihana ja tämä vuosi sai parhaan mahdollisen startin.
Vielä kerran ihanaa uutta vuotta 2024!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Niiden pienten hetkien tärkeys