Siis mä niin nautin tällä hetkellä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän nautin syksystä. Syksy on ihanaa. Ilmat viilenevät. Saa pukeutua ihaniin neuleisiin. Kynttilöiden polttaminen tuntuu tunnelmalliselta. Joka paikassa näkyy mielettömän kauniita värejä. Tämä on aivan ihanaa aikaa.

Lasten harrastuksista

Meidän perheessä syksy on näyttänyt erilaiselta kuin aiemmin. Meidän perheessä on kaksi koululaista ja ensimmäistä kertaa sitten esikoisen muskarin, ohjattuja harrastuksia. Ei olla pidetty kiirettä harrastusten kanssa, koska arki on tuntunut muutenkin niin täydeltä. Nyt esikoinen saa kokeilla ensimmäistä kertaa, miten ohjatut harrastukset istuvat tähän meidän arkeen.

Välillä mietin hieman kauhuissani sitä, miten nuorina lasten pitäisi alkaa harrastamaan jotain ja miten nuorena siitä harrastamisesta tulee niin vakavaa ja tavoitteellista. Ymmärrän toki sen, jos lapsella on palo esimerkiksi jääkiekkoon ja halu tehdä sitä vakavissaan. (Olen useamman lätkäjannun ylpeä isosisko.) Mutta eivät kaikki lapset suunnittele uraa neljä vuotiaana.

Ja siis, haluan ehdottomasti tukea lapsiani kaikessa, mitä he päättävät alkaa tekemään. Mutta en halua painostaa heitä harrastusten kanssa.

Eivätkä lapset ole meillä tekemistä vaille jääneet. Esimerkiksi kirjastoretket ovat olleet jo vuosia meidän yhteistä puuhaa. Nykyään käydään säännöllisesti koko perhe Oodissa. Taapero rakastaa touhuta siellä, vaikka ei juuri vielä kirjoista perusta. Isot tykkäävät myös leikkiä kirjastossa, mutta lainaavat joka kerta myös pinon kirjoja luettavaksi. Niitä he sitten lukevat kotona.

Meillä on myös pieni kannustin lukemiselle. Jokaisesta uudesta luetusta kirjasta saa euron verran rahaa. Koen itse lukemisen ja suomenkielen taidon äärimmäisen tärkeäksi. Väitän tämän siirtyneen myös isommille lapsilleni, jotka lukevat todella paljon ja kuuntelevat äänikirjoja ihan yhtä paljon. Kirjat, sadut ja tarinat ovat meillä täysin arkipäivää. Mikä on ihanaa!

Joten, eivät lapset ole ilman harrastusta ja tekemistä jääneet.

Kotoilua

Ollaan vietetty nyt myös paljon aikaa kotona. Osasyynä tähän on se, että Totte sairasti keuhkokuumeen, jota on ollut nyt todella paljon liikkeellä. Muistakaa mennä lääkäriin tarvittaessa. Keuhkokuume ei ole leikin asia.

Olen nyt itseasiass aensimmäistä iltaa rauhassa kotona Toten töihin paluun jälkeen. Talo tuntuu super hiljaiselta. Vaikka taapero nukkuukin läheisessä huoneessa. Silti tuntuu melkein siltä, kuin olisin yksin kotona. Outoa. Ehdin tottua Toten läsnäoloon. Nyt kun isot lapset ovat myös poissa, talo tuntuu äärimmäisen hiljaiselta.

Katselen parhaillaan kyynel silmäkulmassa Heartstopperin uutta kautta. Mietin samalla, että en malta odottaa sitä, että nuo isommat lapset ovat Heartstopper-iässä. Tämä on sarja, jonka haluaisin ehdottomasti katsoa joskus lasten kanssa.

Olen seurannut myös aktiivisesti Petollisia. Tietysti. Olen katsonut jaksot, petollisten paljastukset lisäpätkät ja kuunnellut sarjan omaa podcastia. Edelleen haaveeni on päästä joskus Petollisiin pelaamaan. Pitää siis kasvattaa tätä omaa tunnettuuttaan.

Kausi on ollut todella juicy. Fatimin ja Miisan välit harmittavat, onneksi siitä on päästy eteenpäin. Muuten kausi on ollut todella mieluisaa katsottavaa. Uskolliset ovat paljon skarpimpia kuin ensimmäisellä kaudella ja mielestäni Petolliset pelaavat rohkeammin. Todella mielenkiintoinen kausi.

Mitä kuuluu liikunnalle?

Minulla oli tässä parin viikon hyvä lenkkiputki, joka katkesi pikku flunssaan. Olen ottanut pari päivää levon kannalta. Tämä toinen päivä on tuntunut jo hieman vaikealta olla paikoillaan. Onneksi tämä vaikutti olevan vain pikku pöpö. Huomenna pääsen toivon mukaan taas uimaan, kun olo on aika hyvä.

Huomaan, että olen päässyt kiinni siihen kuuluisaan positiiviseen kierteeseen mitä liikuntaan tulee. Haluan lenkille ja haluan uimaan. Selkäkipuni ovat hellittäneet. Unenlaatuni on parantunut. Tunnen jaksavani paremmin ja olen energisempi. Siitäkin huolimatta, että koin voivani jo aiemmin hyvin. Olen tästä todella iloinen. Ja toivon todella, että saan pidettyä intoa yllä sään muuttuessa kurjemmaksi.

Sellaista tänne tällä hetkellä. Ajattelin, että tallaiset kuulumiset sopisivat tähän väliin, kun kirjoittaminen on tuntunut aavistuksen hankalalta. Mitä sinulle kuuluu?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Loppukesän kuulumisia

Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta

Asioita, josita pidän itsessäni

Täytän tänään 35-vuotta

Sun ei ole pakko rakastaa iteäsi

Olen pyöritellyt silmiäni, kun olen nyt useampaan kertaan törmännyt keskusteluun lasten huoneista. Viimeisimpänä Kotimatka Viivin somesta. (Tähän väliin seuranta suositus: Viivillä on tosi hyvää sisältöä rahasta, sijoittamisesta, parisuhteesta, seksistä ja suurperhearjesta, joten jos aiheet resonoi, etkä vielä seuraa, niin suosittelen.) Olen myös itse saanut ihmettelyjä siitä, miten meidän taaperolla ei ole omaa huonetta.

Omat taustani ovat sellaiset, että minulla on ollut oma huone ensimmäistä kertaa 31-vuotiaana. Ja sitä herkkua kesti suurinpiirtein vuoden päivät. Olen aina jakanut makuuhuoneen. Joten näistä lähtökohdista en näe omaa huonetta välttämättömyytenä.

Oma rauha ilman omaa huonetta

Uskon siihen, että jokainen meistä tarvitsee omaa rauhaa. Meistä jokainen kuormittuu eri tavalla eri ärsykkeistä ja välillä sitä omaa rauhaa on pakko saada. Ja silloin sitä järjestetään. Me jaetaan lapsia eri huoneisiin ja näissä tilanteissa meillä saa mennä myös akuisten makuuhuoneeseen ovi kiinni rauhoittumaan.

Isommille tosin toimii myös kerrossänky hyvin. Parhaimmillaan kumpikin pötköttelee omassa sängyssään kirjan ja kuulokkeiden kanssa, eikä kumpikaan sillä hetkellä näe toisiaan. Oma kupla yhteisessä huoneessa.

Taapero ei tarvitse huonetta

Mitä meidän taaperoon tulee, oma huone olisi hänen kanssaan täysin turha. Taapero nukkuu 2/3 yöstä minun kyljessäni kiinni ja päiväunet menee rattaissa. Sen lisäksi pidän hänen leikkinsä mieluiten olohuoneessa meidän aikuisien valvovan silmän alla. Hän ei siis oikeasti olisi ikinä omassa huoneessaan, joten siinä menisi tilaa täysin hukkaan.

Esikoinen nukkui kanssani samassa makuuhuoneessa neljävuotiaaksi. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, vaikka samaan huoneeseen tuli lopulta myös nuorempi sisarus. Satunnaiset yöheräilyt olivat helpompia, kun oltiin samassa huoneessa. Ja lopulta, kun muutettiin heidän kanssaan tähän nykyiseen kotiin, aika usein he nukkuivat patjoilla minun makuuhuoneessani. Että se siitä omasta huoneesta.

Tällä hetkellä meillä ei ole mikään kiire siirtää taaperoa omaan huoneeseen. Kun ei meillä ole varsinaisesti edes kiirettä tai tarvetta siirtää häntä edes koko yöksi omaan sänkyyn. Harjoitellaan hänen kanssaan edelleen myös sitä omaa sänkyä, mutta hän pääsee minun viereeni joskus puolen yön aikoihin. Tällä järjestelyllä mennään niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Me luovuttiin myös unikouluhommista, koska nukutaan loppujen lopuksi hyvin näinkin. Todettiin keskustelun jälkeen, että meillä ei ole lopulta mitään syytä olla menemättä lapsen tahtisesti näissä uni asioissa.

Seksielämä kuolee

Tasaisin väliajoin kuulee myös sitä, että parisuhde ja seksielämä kärsii siinä kun pieni lapsi nukkuu samassa huoneessa ja/tai perhepedissä. Mutta eipä meillä ole kärsinyt. Seksiä voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä ja läheisyyttä voi antaa niin monilla muilla tavoilla, kuin pelkästään vierekkäin nukkumalla. Nämä pikkulapsivuodet ovat niin lyhyt aika ihmiselämässä, että me ehditään nukkua lusikassa vielä vuosikaudet, kun aiotaan kuitenkin olla pitkään yhdessä ja mennä naimisiinkin.

Eräs seuraajani kertoi minulle, että oli törmännyt ajatukseen siitä, että seksiä ei voisi harrastaa edes samassa asunnossa, missä on lapsia. Ja tästä olin puhtaasti järkyttynyt. Tämä menee johonkin äärikonservatiiviseen ajattelutapaan siitä, että seksi on vain ja ainoastaan lasten saamista varten.

Tätä perusteltiin sillä, että jokainen lapsi herää joskus öisin ja saa traumoja, kun näkee vanhemmat harrastamassa seksiä. Väitän, että tämä ei liity edes siihen itse tapahtuman näkemiseen vaan siihen, että asiasta ei puhuta riittävän avoimesti. Lasten kanssa voi puhua seksistä ikätasoisesti. Meilläkin on kerrottu, että se on sellaista aikuisten leikkiä ja sillä tuotetaan hyvää oloa toiselle. Avoin puhe on mielestäni äärimmäisen tärkeää.

Summa summarum, meillä taapero ei ole hetkeen saamassa omaa huonetta. Tämän hetkisessä taloustilanteessa ei haluta edes etsiä isompaa asuntoa. Varsinkin kun mahdutaan tänne. Jonain päivänä todennäköisesti halutaan yksi huone lisää, mutta sen aika ei ole ihan vielä.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Oletteko törmänneet vastaavaan keskusteluun?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Perheessämme on kaksi koululaista

Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta

Rakkaalle 1-vuotiaalle!

Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa

Viime päivinä: Podcast äänityksiä ja perhearkea