Maailmassa on muutamia asioita, joista riittä puhumista aina. Yksi näistä asioista on lapset, ihan kaikissa muodoissa. Lasten saamisesta, lasten kasvattamisesta, vauvavuodesta ja lasten sukupuolesta riittää puhumista ja mielipiteitä, yhtä monta, kuin on ihmisiä. Tietyssä iässä muita kiinnostaa erityisesti pariskuntien perheenlisäysasiat. Äkkiä voisi kuvitella, että nyt kun minulla on se kiintiö 1,8 lasta täynnä, saisin olla rauhassa. Mutta vielä mitä, kyselyt jatkuvat. 

Vaikka me olemme saaneet jo kaksi upeaa tyttöä, olen kuullut aina silloin tällöin pari hassua kysymystä. Ne ovat; ”Aiotteko tehdä vielä sen pojan? ” ja ”Yritättekö te vielä sitä poikaa?” Pitäähän perheessä olla tyttö ja poika, ettei tasapaino järky. Olemme lähipiirillemme puhuneet näistä lapsiasioista melko avoimesti, joten he tietävät, millaisia toiveita meillä on tulevaisuudelle. Muiden ei minun mielestäni tarvitse välttämättä edes tietää. 

Siitä huolimatta minulla olisi tästä pari valittua sanaa. 

Ihan ensimmäiseksi, niin kuin se olisi meistä mitenkään kiinni kummansortin lapsia meille tulee, jos tulee. Se, että meillä on kaksi tyttöä, ei tee meidän perheestä mitenkään päin vajavaista tai vääränlaista. Seitsemän pojan ylpeänä isosiskona voin sanoa, ettei perheen arvo riipu lasten sukupuolesta (tai määrästä). Minusta nämä kysymykset menevät samaan roskakoriin kaikkien vauvauteluiden kanssa. Tällaiset tiedustelut ovat ihan yhtä asiattomia, kuin se; ”No koskas teille on tulossa perheenlisäystä.” 

Olen puhunut ennenkin siitä, että nämä lapsiasiat ovat maailman intiimimpiä asioita, jotka eivät yksinkertaisesti kuulu ulkopuolisille. Kukaan ei tiedä, mitä siellä toisen pinnan alla on meneillään. Esimerkiksi seitsemän vuoden lapsettomuudesta kärsineelle moiset utelut tekivät todella kipeää. Ne muistuttivat hyvin elävästi siitä, missä oma kroppa on epäonnistunut. 

Eikä missään nimessä pidä unohtaa heitä, joilla on jo lapsi, mutta esimerkiksi toive toisesta lapsesta ei koskaan täyty. Sekundaarinen lapsettomuus on ihan yhtä vakavasti otettava tilanne. Eli koskaan ei ole sopiva hetki kysyä kenenkään lapsitoiveista. 

Olen myös todistanut muutamaa sellaista tapausta, joissa miehelle asetetaan ihan kohtuuttomat paineet lapsen sukupuolesta. Ihan, kuin mies olisi henkilökohtaisesti vastuussa siitä, onko lapsi tyttö vai poika. Vaikka miehen siittiöt lapsen sukupuolen määrittävätkin, ei isä voi mitenkään päättää kumpaa sorttia sieltä tulee. Se on yksinkertainen biologinen fakta. Edelleen, kaikki vanhempani toivoivat minulle seuraksi pikkusiskoa, niinä vuosina, kun sain nuorimmat veljeni. Siitä huolimatta jäin ainoaksi tytöksi veljeskatraassa. Universumi ei kauheasti kysellyt vanhempieni toiveita. 

Minusta tällainen toisen vanhemman syyttely on ihan keskiajalta, eikä lainkaan nykypäivää. Varsinkin kun nykypäivän lääketiede tietää, kuinka paljon mies tai nainen voi vaikuttaa tulevan lapsen sukupuoleen. Ennen vanhaan se oli nainen syy, jos poikia ei tullut. Pojan puute oli ennen syy erota tai mestauttaa vaimo. Eihän me naiset aloiteta samaa syyttelyä näin kaksituhattaluvulla. 

Kerroin aikaisemmin, että meistä kumpikin toivoo poikaa. Minusta olisi upeaa kokea molempien sukupuolten vanhemmuus. Tiedän, kuitenkin sen olevan etuoikeus, johon en voi vaikuttaa. Ja lopulta se on ihan sama, saanko olla tyttökatraan äiti, vai siunataanko meitä myös pienellä pojalla. Mieheni toivoo poikaa perinteisemmistä syistä. Mutta myös tyttäret voivat jatkaa ihan yhtä lailla sukua ja sukunimeä. Heille pitää vain opettaa ainutlaatuisen sukunimen arvo. 

Mutta lopulta, lasten sukupuolella ei ole mitään väliä.

Viikonloppuna meillä juhlitaan. Olemme kutsuneet perhettä, ystäviä ja kummeja juhlimaan kuopuksemme synttäreitä. Päivänsankari ei osaa juhlia vielä odottaa, mutta Little E nauttii varmasti vieraista, vaikka ei juhlakalu olekaan. 

Tällä kertaa halusin listata hieman ylös vauvantarvikkeita. Tarkemmin sanottuna meidän hitit ja huti. En ole saanut aiemmin tehtyä teille tarkempia esittelyitä meidän vauvavuoden varustelusta, mutta tässähän niitä tulee samalla. 

Toisella kerralla minulla oli todella selvät näkemykset siitä, mitä meille haluan ja mikä toimii. Kävi tässä varustelussa kuitenkin yksi yllätys. 

H I T I T 

Tuplarattaiden käyttöikä olisi jäänyt meidän perheessä vajaaksi puoleksi vuodeksi, joten vaunut, sekä seisomalauta yhdistelmä oli ihan paras. 

H U T I 

Siinä ne olivat. Kommeintoikaa ehdottomasti alle, mitkä teillä ovat olleet hittejä tai niitä huteja. Olen esimerkiksi kuullut, että joku on kokenut korvaamattomaksi avuksi tuttipullojen desifiointi koneen, mutta minä taas en pitänyt sen hankkimista edes välttämättömänä. Joten kertokaa, millaisia juttuja teillä on ollut.