Keväinen helatorstai ja Play cafe leikkipuistokahvila
0Meillä oli todella ihana, aktiivinen helatorstai. Saatiin olla vapaalla koko perheen voimin, mikä on aina yhtä ihanaa. Meidän perhedynamiikasta on muodostunut todella toimiva ja odotan aina yhteisiä vapaita. Nyt en millään malta odottaa tulevaa kesälomaa ja sitä, mitä kaikkea keksitään porukalla.
Tähänkin vapaapäivään mahtui ihan perus arkijuttuja, kuten pyykkitupa, silittämistä ja ruuanlaittoa, mikä on täysin normaalia. Ehdittiin myös tehdä niitä kivoja juttuja yhdessä. Ensin meillä oli rauhallinen aamu. Samalla kun puoliso hoito pyykkitupaa, hän piti silmällä pieniä pyöräilijöitä, jotka rullasivat ympäri meidän kotitalon pihaa. Sillä välin minä tein ruuan.
Play cafe
Ruuan jälkeen otettiin nokka kohti keskustaa ja Brahen leikkipuistoa. Olin bongannut, että puistokahvila Play cafe on on helatorstaina Brahen leikkipuistossa. Jos Play cafe ei ole sinulle entuudestaan tuttu, niin kyseessä on pääkaupunkiseudun leikkipuistoja kiertävä leikkipuistokahvila. Alkuviikosta Instgramiin tulee tieto siitä, missä puistoissa kahvila pysähtyy kyseisellä viikolla. Rakastan kyseistä konseptia. Kahvila leikkipuistossa tekee puistoreissusta astetta paremman.
Play cafen mukana kulkee myös kiva kepparirata, jota meidänkin lapset kokeilivat. Kepparit alkavat olla kovassa nosteessa meidän perheessä ja voi olla, että loppuvuoden juhlakauden aikaan, meidänkin kotiin muuttaa keppihevosia.
Meillä on toki usein eväät mukana leikkipuistoreissulla, mutta tämä säästää eväiden suunnittelun ja kantamisen vaivan. Ja ihan oikeasti, onhan se leikkipuistossa nököttäminen huomattavasti mukavampaa kuuman kahvin kaverina.
Me ollaan oltu Play cafen omistajan Iidan kanssa sometuttuja jo pari vuotta ja vaihdettu viestejä sen aikana useampia. Nyt tavattiin ekaa kertaa kasvotusten ja turistiin hetki. Iida on kyllä ihana ihminen ja toivon todella, että saadaan nauttia hänen korvapuusteistaan vielä monet kerrat leikkipuistoissa.
Meidän taktiikka oli syödä hyvin kotona ja nauttia sitten leikkipuistossa lähinnä ne pullakahvit. Ja todettiin siinä puolison kanssa, että on aika mukavaa vain istua rauhassa ja katsoa kuinka lapset mennä viipottaa puiston päästä päähän. Ei mene kauaakaan, kun me ei voida vain istuskella leikkipuistossa ja katsoa lasten leikkiä. Näiden isompien lasten kanssa me akuiset ollaan lähinnä vain tiellä, joten parempi vain pysyä siellä näkö ja kuuloyhteyden päässä.
Iltapäivä meni näppärästi puistossa. Lapset saivat touhuta ja purkaa energiaa. Me aikuiset nautittiin keväisestä säästä. Kotona lapset halusivat käyttää kotityöllä tienatun ruutuajan pelaamiseen puolisoni kanssa. Minkä jälkeen oli oikeastaan aika mennä nukkumaan. Mentiin koko perhe aika hyvissä ajoin nukkumaan, sillä touhukas päivä otti kyllä veronsa.
Kuten sanottu, nautin ihan valtavasti meidän yhteisistä päivistä. Olen aina nauttinut perhearjesta ja nyt se korostuu entisestään, kun asiat ovat muutenkin niin hyvin. En oikeasti malta odottaa meidän kesälomaa. Sunnuntaina on taas tiedossa kivaa tekemistä, kun mennään porukalla Linnanmäelle ja napataan vielä bonusisovanhemmatkin mukaan.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Äitiys on ihmissuhde
Tänä äitienpäivänä itselläni on olleet tunteet melkoisen pinnassa. Tästä on ehkä enemmän syyttäminen raskaushormoneja, kuin esimerkiksi Suomen karvasta Euroviisu tappiota. Tuntuu, että olen ollut vähän koko ajan kyynel silmäkulmassa.
Aloin viikonloppuna vähän yllättäen miettiä omaa äitiyttäni ja sitä, mikä se minun punainen lanka vanhemmuudessa lopulta on. Toki, tavoitteena on kasvattaa hyviä ja pärjääviä ihmisiä ja pitää huolta niistä lasten perustarpeista. Mutta sen lisäksi. Mikä on se minun oma kulmakiveni vanhemmuudessa.
Lapsi ei ole velvollinen rakastamaan
Yksi isoimpia oivalluksia vanhemmuudessa on ollut se, että lapseni eivät ole velvollisia rakastamaan minua. He eivät ole minulle minkäänlaista velkaa siitä, että olen halunnut heidät. En voi koskaan käyttää heille korttia ”minä olen teidät synnyttänyt ja kasvattanut”, koska se ei velvoita lapsia mihinkään. Niin surullista kuin se on. Minulla ei ole mitään taikakeinoa, jolla voisin sitoa heidät itseeni ikuisiksi ajoiksi. He ovat aikanaan täysin vapaita tekemään omat päätöksensä ja yksi niistä päätöksistä voi esimerkiksi olla se etteivät he koskaan halua nähdä minua. Ja minulla ei ole oikeastaan muuta mahdollisuutta, kuin hyväksyä se.
Toki, toivon jotain ihan muuta.
Kun mietin tulevaisuuttani ja perhettäni, niin mielessäni lapseni kokoontuvat edelleen isoina luokseni. Me teemme asioita yhdessä. Minä leivon ja kokkaan edelleen koko köörille, koska nautin siitä. Lapset lojuvat sohvalla ja kertovat kuulumisistaan. Me syödään yhdessä. Aikanaan porukka kasvaa mahdollisesti kumppaneilla ja ehkä niillä lapsenlapsillakin. Mutta joka tapauksessa, unelmissani lapset palaavat luokseni yhä uudelleen ja uudelleen ja tekevät asioita kanssani, koska nauttivat siitä. Eivät pakosta.
Äitiys on ihmissuhde
Tämän vuoksi koen, että minulle kaikkein tärkeintä vahnhemmuudessa on luoda hyvä ja vakaa ihmissuhde kaikkiin lapsiini. Se, että olen heidän äitinsä, ei kerro siitä ihmissuhteesta lopulta ihan hirveästi. Äitiys ei ole automaattisesti ihmissuhde, siitä pitää luoda ja rakentaa sellainen. Sitä pitää myös huoltaa, jotta se pysyy hyvänä. Jokaisen lapsen kanssa tämä suhde on erilainen ja jokaisen lapsen kanssa se pitää rakentaa.
Se miten suoriudut äitiydestä, painaa pidemmän päälle vaakakupissa hyvin vähän. Eivät lapset muista myöhemmin sitä, miten sait suoritettua kaikki viikottaiset tehtävälistat.
Tämän vuoksi minä jatkan panostamista näihin elämäni tärkeimpiin ihmissuhteisiin. Vaalin niitä ja lujitan niitä. Olen lapsilleni se turvallinen, läsnäoleva äiti. En siloittele elämää heille valmiiksi. Annan heidän tehdä omia virheitä, mutta seison aina heidän takanaan valmiina puhumaan, tukemaan ja lohduttamaan. Iloitsen heidän onnistumisistaan ja unelmoin heidän kanssaan. Olen aina heidän puolellaan. Ja samalla toivon, että nämä ihmissuhteet kestävät ikuisesti.
Tämä olikin muuten sitten viimeinen äitienpäivä kahden äitinä. Ensi vuonna eri meininki.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit