Omassa somekuplassani on käyty viimepäivinä keskustelua vanhemmuudesta ja äityidestä. Iidan matkassa-blogin Iida sai syyllistäviä viestejä, kun oli jättänyt vauvansa yöksi avopuolisonsa kanssa kotiin kaksin ”koska siitä kyllä vauvan turvallisuudentunne järkkyy.” Vaikuttajamedian kollegani Ida taas sai arvostelua, kun hän lähti vain osan lapsiensa kanssa risteilylle. Kun taas itse puhuin siitä, että olen monet vuodet vanhempana suorittanut ja polkenut omia tarpeitani, sain seuraajalta DM-viestin: ”Jenni hyvä, vanhemmuus on lasten tarpeiden edelle asettamista.”

On jännä, että vaikka kaikenlaisia myyttejä nyky-yhteiskunnassa murretaan, äitimyytti on ja istuu tiukassa. Edelleen väitetään kivenkovaa, että vauva pystyy muodostamaan primäärin suhteen vain ja ainoastaan yhteen ihmiseen, eli luonnollisesti äitiin. Mikä ei edes pidä paikkansa. Vauvalla voi olla 2-5 primääriä kiintymyssuhdetta. Eli ei ole olemassa äitien ylivaltaa, muualla kuin raskaudessa ja synnytyksessä. Esimerkiksi toisen vanhemman antama, ihokontaktissa tapahtuva ruokinta on vauvalle yhtä paljon läheisyyttä tuova kokemus, kuin rintaruokinta.

Uupumuksen kautta

Vanhemmuus on äärimmäisen intensiivistä, niin hyvässä ja kuin pahassa. Se on todella uuvuttavaa. Itsekin olen kokenut ajoittain pahimmassa väsymyksessä todella negatiivisia tunteita vauvaani kohtaan. Mistä seurasi myös hirvittävät syyllisyyden tunteet. Näin ei ehkä olisi ollut, jos olisin saanut nukkua enemmän. Olin kummankin lapsen vauva-aikana ihan todella yksin. Aivan kaikki oli minun vastuullani. Silloin se oma suorittamiseni alkoi. Kun luen vanhoja blogitekstejä vuosilta 2017 eteenpäin, mainitsen monia kertoja sen, kuinka huonosti voin ja miten asiat ovat raskaita ja huonosti. Tilanne vain paheni vuosi vuodelta.

Uupumiseni oli todella, todella monen asian summa. Ensimmäiseen sairaslomaani asti suoritin elämääni. Eron aikaan minun oli pakko näyttää kaikille, että selviän ja handlaan tämän kaiken. Kunnes en enää handlannut. Burn out pakotti minut asettamaan itseni etusijalle. Vasta kun vointini on alkanut parantua ja olen tajunnut, millainen äiti olen ollut lapsilleni väsyneenä. Paska tosiaan valuu alaspäin. Kun olen itse voinut paremmin, minulla on ollut ihan uudenlaiset resurssit vanhemmuuteen. Olen jaksanut ottaa vastaan lasten tunteet ja tarpeet. Ero on merkittävä. Tällä hetkellä, vaikka olen edelleenkin toipilas, pystyn olemaan sellainen äiti lapsilleni, kun haluan.

Kun uusi vauva syntyy

Kun tämä uusi tulokas syntyy kesällä, ollaan sovittu puolison kanssa, että homma menee sitten 50/50. Aion pääasiassa imettää, mutta myös pumpata, jotta puolisoni pystyy osallistumaan vauvan ruokkimiseen. Lisäksi, kun hänellä on iltapainotteinen työ, hän ottaa vastuulleen aamut vauvan kanssa. Samoin, kun minä imettäessä hoidan yösyötöt ja valvon öisin, hän herää aamulla ja antaa minun nukkua. Tämä on tämän hetkinen suunnitelma. Muutamme sitä tarvittaessa.

Mutta kävi miten kävi, minä en aio olla tämän vauvan ainoa aikuinen, vaan puolisoni tulee olemaan myös sitä. Varsinkin kun meillä on tukiverkkoa käytössä rajallisesti. Varsinkin näin vauva-aikana. Isommat pääsevät taatusti mummille täysihoitoon, kun heidän kanssaan oleminen on nykyään jo aika helppoa. Vauvat taas tarvitsevat sitä jatkuvaa hoivaa ja hoitoa. Joten on äärimmäisen tärkeää, että me teemme tämän oikeasti yhdessä ja tuemme toisiamme.

Minä olen luonnostani introvertti. Eli minä vaadin myös säännöllisesti sitä rauhaa ja hiljaisuutta, jotta henkiset akkuni latautuvat. Enkä koe, että se tekisi minusta yhtään huonompaa äitiä. Se vain tarkoittaa sitä, että me puolison kanssa järjestetään minulle näitä hiljaisia hetkiä. Vastavuoroisesti järjestämme hänelle hetkiä, joita hän tarvitsee. Vanhemmuuden pitäisi olla tasa-arvoista, koska lapsi on monesti tehty yhdessä. Toki perhetilanteet ovat erilaisia, mutta kun puhutaan parisuhteesta, vanhempia on yleensä paikalla kaksi. Miksi toisen pitäisi olla enemmän kiinni vauvassa kuin toisen?

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Ekaluokkalainen leipoo ystävänpäivä pöffinssit

Arkikuva 6/52

Uskomatonta, että meille tulee vauva

Miehet valtaavat julkiset tilat

Aiemmat synnytykset

Tässä on, omien Instagram viestieni perusteella, useammassa ekaluokkalaisten perheissä mietitty mitä ihmettä on pöffinssit. Niin myös meillä. Kävi ilmi, että tämän hetkisessä ekaluokan Aapisessa on ollut ystävänpäivä pöffinssien resepti. Oma ekaluokkalaiseni oli myös hyvin innokas leipomaan näitä pöffinssejä. Ennen kuin lupasin mitään, minun piti tarkistaa, että kyseessä on ihan oikea resepti eikä mikään lukuharjoitus. Kun todettiin, että kyseessä on ihan oikea resepti, ei minulla ollut mitään syytä kieltääkään.

Lapsi leipoo

Olen ottanut lapsia ennenkin mukaan leipomaan ja antanut heille pieniä hommia tehtäväksi. Tällä kertaa esikoinen sai hoitaa kaiken kuitenkin itse. Minä autoin ainoastaan mittaamisessa, mikä on lapselle haastavaa. Ja voin kertoa, että tämä ekaluokkalaisen leivontaprojekti oli itselleni melkoinen zen-harjoitus. Kerroin jo aiemmassa parisuhteeseen liittyvässä postauksessa, että olen aika kontrollin tarpeinen ihminen. Haluan tehdä asiat itse, koska ajattelen tekeväni ne juuri oikein ja kukaan muu ei niitä osaa tehdä yhtä hyvin. Ja ennen kuin kukaan ehtii tulla sanomaan, niin tiedän, tämä on minun korvieni välissä. En ole muuta väittänytkään.

Kun lapsi teki asiat omalla tavallaan, hieman haparoiden, minun ei auttanut kuin purra hammasta ja antaa hänen tehdä. Vaikka mieleni olisi tehnyt mennä neuvomaan ja tekemään puolesta. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita haluan opettaa omalle lapselleni. Oma äitini on sanonut minulle ja veljilleni, että kotoa ei pääse muuttamaan ennen kuin osaa paistaa pullat ja pihvit. Samaa ajattelin noudattaa myös omien lasten kanssa. Minusta vanhemman tehtävä on kuitenkin valmistella lapsi aikuisuuteen ja siihen omillaan pärjäämiseen. Ja kun sellaisten taitojen oppiminen lähtee lapsesta itsestään, homma on huomattavasti helpompaa.

Niinpä, lapsi leipoi ja minä seurasin vierestä ja yritin olla puuttumatta siihen. Ja hyvin meni. Kuten sanoin, sellaista lapsen haparointia leipomisessa oli, mutta todella hyvin hän pärjäsi ensikertalaiseksi. Hän sai syntymäpäivälahjaksi lasten keittokirjan, joten ehkä me aletaan nyt hyödyntämään sitä ja kartuttamaan näitä tärkeitä taitoja. Parhaiten ne kuitenkin oppii ilon kautta.

Kirjasin niin meille, kuin teillekin ylös tämän pöffinssi -reseptin. Aapista ei ilmeisesti saa pitää, joten kiva, jos tämän löytää jatkossakin. Oli nimittäin sen verran hyvät pöffinssit, että lapsi saa leipoa näitä kyllä jatkossakin.

Ystävänpäivä pöffinssit

noin. 12 kpl

Kuiva-aineet

3 dl vehnäjauhoja

2,5 dl sokeria

1 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

Muut aineet

1,5 dl maustamatonta jugurttia

1 dl kahvia

1 muna

1 dl ruokaöljyä

Koristeeksi

2 dl vispikermaa vaahdotettuna

Strösseleitä

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

2. Mittaa kulhoon kaikki kuiva-aineet. Sekoita.

3. Lisää kuiva-aineisiin jugurtti, kahvi, muna ja öljy. Sekoita taikina tasaiseksi.

4. Jaa taikina leivointavuokiin.

6. Paista noin 20 minuuttia.

7. Koristele jäähtyneet pöffinssit kermavaahdolla ja strösseleillä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Amerikkalaiset pannukakut

Kalapuikkotacot

Nerokas kanakastike, jolla saa lautaselle hieman lisää kasviksia

Jouluinen kinuskijuustokakku

Halloweeniin sopivat madoilla koristellut mokkapalat