Ihmiset joilla ei ole lapsia, mutta on paljon mielipiteitä
2Lasten kasvattaminen on jotain, mikä on todella haastavaa ja hermoja raastavaa. Mutta myös jotain todella palkitsevaa, kun lapsi yllättäen näyttää ettei kaikki ole mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kasvattaminen on jotain, josta jokaisella on oma mielipiteensä. Tapoja kasvattaa lasta on juuri niin monenlaisia, kuin on vanhempiakin. Ja yleensä niitä vahvoja kasvatusmielipiteitä on nimenomaan niillä, joilla ei ole lapsia.
Olen itse ollut myös tämä ihminen. Mutta sen jälkeen kun sain omat lapseni, totesin etten neuvo enää ikinä ketään, vaan pidän leipäläpeni kiinni. Koska ensinnäkin ihmiset, joilla ei ole lapsia, eivät oikeasti tiedä millaista on olla vastuussa ja oikeasti kasvattaa sitä lasta. Maailmassa ei ole olemassa sellaista simulaatiota, joka oikeasti antaisi kenellekään lapsettomalle oikeuksia ja tietotaitoa kommentoida kenenkään vanhemmuutta ja lasten kasvatusta. Piste.
Pyytämättä annettu neuvo on oikeasti moite
Esimerkkinä minä, silloin kun olin lapseton, neuvoin hyvin auliisti vauvan saanutta ystävääni siitä, että kyllä se lapsi pitäisi nukuttaa sinne omaan sänkyyn. Minulla ei ollut mitään meriittejä kommentoida näin. Varsinkin kun molemmat tyttöni ovat nukkuneet minun vieressäni perhepedissä. Nuorempi nukkuu edelleen joitain öitä vieressäni. Koska kun sen oman lapsen saa syliinsä, niin siitä eteenpäin ne kaikki kasvatusperiaatteet, joita olet miettinyt ennen synnytystä, lentävät suoraan romukoppaan. Sen jälkeen alat luovimaan elämää ja kasvatusta sen oman lapsen mukaan. Koska lapset ja myös pienet vauvat ovat yksilöitä ja kasvatus ei voi olla samanlaista molempien kohdalla.
Esimerkiksi minä ja paras ystäväni. Minun vauvani ovat kumpikin hyviä nukkujia, toinen vielä parempi. Kun taas ystäväni vauva herää monta kertaa yössä milloin mistäkin syystä. Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta siitä, millaista vauvavuotta ystäväni elää. Toisekseen ystäväni on erilainen nukkuja kuin minä. Minä nukun käytännössä missä vain ja milloin vain. Nukahdin aina itse heti sen jälkeen kun vauva nukahti yöllä uudestaan ja sain oikeasti nukuttua. Kaikki eivät ole samanlaisia.
Joten summa summaarum, kukaan muu kuin oikea kasvattamisen ammattilainen työtilanteessa, ei ole pätevät tai oikeutettu arvostelemaan tai kommentoimaan kenenkään vanhemmuutta. Se, jos lapsi heittää uhmaspagetit keskelle kaupan lattiaa ei ole huonoa vanhemmuutta. Sitä kutsutaan tahtoiäksi.
Ja tästä päästään internettiin ja sosiaaliseen mediaan, koska täällä jos missä on mahdollista saada niitä pyytämättömiä neuvoja. Onneksi iso osa jo tietää, että pyytämättä annettu neuvo on oikeasti moite ja niin ei pidä tehdä. Siitä huolimatta, aina kun kirjoitan vanhemmuudesta täällä blogissa, niin joku tulee kertomaan oman mielipiteensä siitä miten olen toiminut väärin. Nykyään en itse edes välitä, koska kukaan ei tiedä meidän perheen raivo rehellistä tilannetta. Sen lisäki mun tytöistä on kasvanut uskomattoman ihania, taitavia, empaattisia ja hyvätapaisia tyttöjä. Välillä hekin perseilevät, mutta se kuuluu myös heidän kasvuun ja kehitykseensä. Ja ihan varmasti he tulevat tekemään vääriä valintoja, jo ihan sillä perusteella miten aivot toimivat kehittyessään, mutta minä olen kuitenkin toiminut oikein.
Lasten kasvatus
Toivon erityisesti, että varsinkaan yksikään äiti ei arvostelisi toista äitiä, koska lopujen lopuksi me olemme samalla puolella. Meistä jokainen yrittää pitää hengissä pikku ihmistä joka harvoin osaa kertoa mikä ahdistaa. Lisäksi lasten kasvatus on siinä mielessä kiittämätöntä puuhaa, että ainakaan ne meidän kasvatettavat eivät sitä arvosta. Meilläkin puhutaan tällä hetkellä lähinnä ”tyhmästä äidistä”.
Joten äidit, älkää lisätkö muisen äitien paineita olemalla ikäviä. Niitä paineita on jo entuudestaan niin paljon, että siitä ahdistuu. Pidetään äidit siis yhtä, eikä paineita toista alas.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Seurustelen, mutta olen yhä sinkkuäiti
Miten käsitellä uutisia lasten kanssa?
Halusin kirjoittaa tästäkin aiheesta, koska se on niin ajankohtainen ja itsellä on todella vaikeaa välttyä uutisilta Ukrainan ja Venäjän välisestä tilanteesta. Vaikka yritän hieman rajoittaa omaa informaatiotulvaani välttelemällä kaikkia mahdollisia uutisia, myös some on täynnä tätä kriisiä. Omat tyttöni ovat niin pieniä, että he eivät katso itsenäisesti uutisia, eikä heillä ole kännyköitä, eivätkä he ole somessa. Meillä on tyttöjen käytössä tabletti, mutta sillä he vain pelaavat valvovan silmän alla. Esikoinen osaa jo lukea ja saattaa välillä kaupassa lukea iltalehtien otsikoita, mutta todennäköisesti hän ei vielä ymmärrä niitä.
Ensi syksynä esikoinen menee kouluun ja sitä kautta, myös informaatiovirta laajenee entisestään. Joten on ajankohtaista miettiä miten isoista ja vaikeista asioista pitäis puhua ja miten käsitellä uutisia lasten kanssa. Uutiset saattavat hämmentää ja pelottaa lasta, joten aikuisen pitää olla valppaana ja valmis puhumaan, sekä suojelemaan lasta.
Miten käsitellä uutisia lasten kanssa?
Oma kasvatusperiaatteeni on ollut aina avoin, lapsentasoinen puhe ja niin tässäkin asiassa. Tytöt ovat alle kouluikäisiä, joten he eivät ole samalla tavalla alttiita uutistulvalle, kuin esimerkiksi kouluikäiset lapset. Myös meidän vanhempien tehtävä on rajata tässä vaiheessa sitä uutistulvaa. Alle kouluikäisen ei nimittäin tarvitse edes katsoa uutisia. Lapset voivat hyvin säikähtää uutisissa näkemiään asioita, joten aikuisten on parempi katsoa uutisia niin etteivät lapset niitä näe.
Vaikka olen itse tarkka siitä, mitä lapset näkevät, en voi suojella lapsiani ihan kaikelta. Äärimmäisen hankalan eron vuoksi en esimerkiksi tiedä mikä tilanne on toisessa kodissa ikävä kyllä. Tässä tilanteessa voin vain toivoa, että siellä myös lapsia suojellaan haitalliselta materiaalilta. Lisäksi lapset kasvavat ja itsenäistyvät. Vaikka oma suunnitelmani on esikoisen kohdalla, että kouluun mennessä, hän saa ensimmäiselle parille vuodelle kellopuhelimen, jossa ei ole pääsyä nettiin, koulussa on todennäköisesti niitä kavereita joilla on kännykät ja rajaton pääsy nettiin. En edes halua kuvitella mitä kaikkea tämän suhteen on tulevaisuudessa luvassa. Onko okei laittaa lapsi tynnyriin, jotta hän välttyy kaikelta siltä, mitä netissä voi tulla vastaan?
MLL on koonnut hyvät ohjeet siitä, miten puhua uutisista lasten kanssa.
Älä dramatisoi
Olen onnekseni omasta mielestäni onnistunut luomaan hyvän, avoimen keskusteluyhteyden lapsiini. Meillä puhutaan kaikesta ja tytöt tulevat itsenäisesti keskustelemaan asioista, jotka heidän mieltään askarruttaa. Viimeksi eilen juttelin neljävuotiaani kanssa kuolemasta hänen omasta aloitteestaan.
Minusta on hyvä muistaa, että pienet lapset eivät kaipaa laajaa vastausta. Lapset ovat yleensä tyytyväisiä yksinkertaiseen ja täsmälliseen vastaukseen. Tärkeää on myös, että oikeasti vastaa lasten kysymyksiin eikä jätä niitä roikkumaan. Jos lapsi ei saa vastausta kysymyksiinsä, hän saattaa kokea olonsa turvattomaksi. Tilannetta ei saa dramatisoida lapselle, sillä se saattaa pelottaa.
Lapset eivät ymmärrä asioita samalla tavalla kuin aikuinen, eivätkä osaa käsitellä tällaisia asioita. Samalla kun lapsen kanssa puhuu, on tärkeää kuunnella myös lasta itseään ja hänen omia ajatuksiaan. Kannattaa kysellä lapselta itseltään, mitä hän ajattelee asiasta. Pienelläkin lapsella on omia ajatuksia asiasta. Niitä kannattaa kuunnella ja oikaista tarvittaessa. Ja on älyttömän tärkeää, että itse pysyy rauhallisena. Lapsi kuitenkin aistii vanhemman pelon ja ahdistuksen.
Itse joudun rajoittamaan tällä hetkellä hyvin rankalla kädellä omaa uutisvirtaani. Ahdistun tällaisista asioista hyvin herkästi. Maailman tilanne ei siitä muutu, vaikka minä jättäisin osan uutisista lukematta. Eikä tämä kyseinen tilanne pääse kyllä ihan heti unohtumaan. Suosittelen jokaista suojelemaan myös omaa mielenterveyttään tässä asiassa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Koska esitellä uusi kumppani lapsille?