Mikä on muuttunut kolmannen lapsen myötä?
0Mikä on muuttunut kolmannen lapsen myötä? Tätä kysymystä olen kuullut jonkin verran kuopuksen syntymän myötä. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin Toten mukaan kuvioihin tuleminen muutti paljon enemmän, kuin kolmas lapsi. Totte on kumppanina ja vanhempana aivan omaa luokkaansa. Kun kahden ensimmäisen lapsen kanssa sain olla enemmän tai vähemmän yksin. Myös silloin kun vanhempien lasen isä oli kuvioissa. Erokaan ei ollut niin isona shokkina kuin toisen aikuisen mukaan tuleminen. Olin ennen eroa niin tottunut toimimaan yksin, että erilleen muuttaminen ei muuttanut arkea.
Oli vaikeaa ottaa toinen aikuinen mukaan arkeen, kun olin tottunut tekemään kaiken yksin.
Mutta mikä on oikeastaan muuttunut kolmannen lapsen myötä… Esikoisen kanssa olin todella epävarma. Ei ollut kerta tai kaksi, kun menetin yöuneni stressatessani asioita. Ja ne olivat välillä todella pieniä. Muistan ikuisesti hetken, kun vauva oli ihan vain pari päivää vanha ja imetyksen kanssa oli ongelmia. Siihen päälle hormonimyrsky, sektiosta toipuminen, raskaan synnytyksen käsittely ja vähät unet. Tämän kaiken seurauksena itkeä ulvoin sairaalahuoneessa, että en saa pidettyä vauvaa elossa, kun en pysty imettämään. Eikä tämä epävarmuus ja tunteiden vuoristorata loppunut tähän.
Kahden ensimmäisen lapsen kohdalla elämäntilanne ei myöskään ollut kaikkein helpoin. Pärjäsin kuitenkin hyvin kahden pienen kanssa. Isommilla on sen verran pieni ikäero, että olin ehtinyt tottua pikkulapsivuosien intensiivisyyteen. Pärjäsin heidän kanssaan kuitenkin hyvin. Me oltiin vuosia kolmen tiimi. Tehtiin oikeastaan kaikki kolmestaan. Arki helpottui sitä mukaan kun lapset kasvoivat.
Sitten kaikki muuttui
Kuten sanoin, elämä muuttui isoimmin silloin, kun Totte alkoi raivata omaa paikkaansa meidän perheessä. Sanon raivata, koska olin aluksi aika vastahakoinen. Yhtäkkiä minun ei tarvinnut tehdä kaikkea yksin. En ollut yksin. Totte otti koko ajan enemmän ja enemmän vastuuta lapsista. Yleensä tämä meni niin, että minä olin kaulaani myöten jossain tilanteessa ja hän tuli apuun. Näin hänen vastuunsa kasvoi pikku hiljaa. Kun vauva syntyi, hän oli jo valmiiksi ihan tasaveroinen vanhempi.
Vauva hetti kyllä hetkellisesti koko paletin ympäri. Meillä oli kuitenkin ihan tutut rutiinit ja tavat, jotka toimivat isompien lasten kanssa. Vauva-arki on hyvin erilaista. Mutta shokki ei ollut läheskään niin iso, kuin esikoisen kanssa. Saatiin paletti kasaan aika nopeasti ja muistan miettineen vain yhtenä iltana, että tämä on ihan hullun hommaa.
Uskallan väittää, että kaikki on melkeinpä helpompaa näin kolmannen lapsen, kuin yhden lapsen kanssa. Olen viimeisessä reilussa kahdeksassa vuodessa saanut roppa kaupalla varmuutta. Lisäksi olen saanut tähän palettiin myös tasaveroisen ja osallistuvan kumppanin. Sen lisäksi isommista lapsista on iso apu nuorimmaisen kanssa, mitä en olisi uskonut. Vauvan tulo on saanut isommat itsenäistymään entisestään, mikä oli myös positiivinen yllätys. Eli sanotaanko, että vaikka lapsiluku on kasvanut, niin asiat ovat muuttuneet ainoastaan helpommiksi.
Neuvo, jonka antaisin tuoreille vanhemmille on, että jakakaa vastuuta. Olkaa tasavertaisia. Perhearki voi oikeasti olla mukavaa, kun vastuu jakautuu tasaisemmin. Sen olen ainakin itse oppinut. Siitä on hyötyä ihan koko perheelle.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Elämä kolmen lapsen vanhempana
Pohdin raskausaikana sitä, millaista meidän arki tulee olemaan kolmen lapsen kanssa. Kahden isomman kanssa kaikki oli oikeastaan jo aika helppoa. Isommat ovat melko itsenäisiä. Heillä alkaa olla enemmässä määrin omia juttuja, eivätkä he ole enää sidottuja meihin. Vanhempi lapsi pystyy olemaan jo pieniä hetkiä itsekseen kotona ja koko ajan ei tarvitse olla silmiä selässä. Vauva tuntui tässä vaiheessa jo aika isolta muutokselta sen hetkiseen arkeen. Yhtäkkiä meillä olikin pieni ihminen, joka oli taas täysin riippuvainen minusta ja meistä. Elämme taas sitä vaihetta pikkulapsivuosissa, jolloin täytyy olla koko ajan valppaana.
Luin tätä varten keväällä kirjoittamani postauksen, jossa käsittelin sitä millaisia ajatuksia minulla oli kolmen lapsen arjesta ennen vauvan syntymää. Vaikka muutaman kerran niissä pahimmissa hormonihöyryissä itkin sitä, että ollaan oltu täysin hulluja kun ryhdyttiin tähän, kaikki on mennyt todella hyvin ja aika lailla niin kuin olin ajatellutkin. Tuntuu siltä, että kolmas lapsi on täydentänyt meidän jengin.
KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Millaista se arki on ollut
Nyt tätä kolmen lapsen vanhemmuutta on takana lähes seitsemän kuukautta. Meidän arkea helpottaa ehdottomasti se, että joka toinen viikko meillä on huollettavana vain yksi lapsi. Toki se on se kaikkein pienin ja eniten huomiota vaativin lapsi. Mutta koen etteivät ne viikot kolmen lapsen kanssa ole mitenkään ratkaisevasti vaikeampia. Ne ovat erilaisia. Voin kertoa, että tällä hetkellä kädet ovat yhtälailla täynnä niin yhden, kuin kolmenkin lapsen kanssa.
Sen lisäksi on ihan erilaista pyörittää arkea kahden ison lapsen ja puolivuotiaan vauvan kanssa, kuin sitten kahden ison ja vastasyntyneen kanssa. Meidän vastasyntynyt oli nimittäin siinä mielessä vaativa tapaus, että hän sitoi itseensä koko ajan yhden aikuisen, kun ei viihtynyt yksin yhtään. Päiväunet nukuttiin pääasiassa sylissä ja muuten vauvaa kannettiin ympäri asuntoa. Nykyään vauva nukkuu päiväunet itsenäisesti ja viihtyy myös valvottuna omissa puuhissaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että etenkin minulta on vapautunut aikaa ja resursseja huomioida taas isoja lapsia.
Ihan alussa meillä oli selkeä jako Toten kanssa. Minä imettävänä vanhempana hoidin vauvan ja Totte kaksi muuta lasta. Pikku hiljaam sitä mukaan kun vauva on kasvanut, nämä vastuut ovat alkaneet mennä ristiin. Totte pystyy olemaan yhä enemmän vauvan kanssa ja minä pääsen olemaan taas enemmän isompien kanssa. Ollaan alettu muun muassa käymään isojen kanssa taas kolmistaan uimassa, mikä oli meidän juttu jo ennen Tottea. Tänään Totte taas lähti koko kolmikon kanssa Oodiin, jotta minä ehdin saamaan sähköpostejani ajan tasalle. Sanoisin siis, että arki on alkanut normalisoitumaan ja vastuut tasaantumaan.
Arjen kulmakivet
Isoin apu muuttuneen arjen hallintaan on ollut se, että ollaan puhuttu paljon. Ollaan käyty joitain juttuja läpi useampaankin kertaan, kun on ollut tarve puhua. Tämä on ollut ehdottomasti monella tapaa meidän parisuhteen liima ja hyvinvoinnin kulmakivi. Ollaan tultu tähän tilanteeseen hyvin erilaisista lähtökohdista. Totte on hypännyt suoraan sinkkumiehen arjesta mukaan pienen suurperheen arkeen. Tulin raskaaksi silloin, kun muutettiin yhteen, joten lähes heti se arki alkoi olla tulevaan valmistautumista. Lisäksi, ilman puhumista, ei oltaisi varmaan koskaan saatu selvitettyä niitä yhteenmuuttoa seuranneita riitoja.
Ollaan tällä hetkellä ihan äärimmäisen onnellisia. Meillä on asiat loppujen lopuksi tosi hyvin. Puhutaan aika usein siitä, miten onnellisia ollaan juuri nyt. Meillä ei ole rahaa tuhlattavaksi asti, mutta tullaan toimeen ja sitä on sen verran, että saadaan tehdä jonkin verran kivoja asioita yhdessä. Meidän lapset ovat aivan ihania kaikki kolme. He ovat upeita persoonia ja mahtavaa saada seurata heidän kasvuaan. Meidän perheessä on todella paljon rakkautta. Totte on upea tyyppi, joka ymmärsi pari vuotta sitten, mitä koko paketti tarkoittaa. Hän on ottanut isommatkin lapset omikseen, eikä tee eroa kolmikon välillä. Tämä on yksi isoimpia syitä, miksi häntä rakastan. Vaikka sanoinkin aikanaan, että en etsi lapsilleni huoltajaa tai isää, vaan itselleni kumppania, en minä pystyisi olemaan ihmisen kanssa, joka ei hyväksyisi lapsiani 100 %. Olen itse saanut elää sellaisen isähahmon kanssa, joka on ottanut minut omakseen ja en haluaisi omille lapsilleni mitään vähempää. Meillä kävi melkoinen munkki, kun elämä johdatti Toten meidän luokse. ♥
Arki just nyt
Tällä hetkellä arki sujuu todella mukavasti tämän meidän kolmikon kanssa. Viikoissa on vähän eri rutiinit sen mukaan onko lapsia kotona kolme vai yksi. Ja edelleen, minä hoidan noisen isompien vanhempainillat ja oppimiskeskustelut ynnä muut heidän toisen vanhempansa kanssa. Mutta Totte hoitaa sitten paljon vauvan juttuja. Nyt hän on menossa vauvan kanssa kahdestaan neuvolaan, kun minulla on oma lääkärinkäynti samaan aikaan. Ja muuten hoidetaan lasten asioita onnellisesti ristiin, mikä on ihanaa ja jotain sellaista, mistä olen vuosia haaveillut. Minun elämäni on ollut huomattavasti rankempaa kahden lapsen kanssa, kuin nykyään kolmen lapsen kanssa. Olen joka päivä äärimmäisen kiitollinen, että saan jakaa arjen ihmisen kanssa, joka on tässä kaikessa yhtä paljon mukana kuin minä.
Tästä postauksesta taisi tulla tällainen pieni ylistysvirsi meidän arjelle ja elämälle, mutta ehkä tuolta rivien välistä myös pystyy lukemaan sen, millaista arki kolmen lapsen kanssa on. Aikaa on vähemmän kuin ennen ja välillä tuntuu, että kädet eivät riitä, mutta nautin silti joka hetkestä. Elän omaa unelmaani.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit