Olen saattanut tirauttaa kyyneleen, jos toisenkin kun mietin sitä, että olen nykyään koululaisen äiti. Esikoinen ei palaa enää varhaiskasvatuksen huomaan, vaan pitkän loman jälkeen seuraava etappi on koulu ja ensimmäinen luokka. Olen siis nyt ihan oikeasti koulaisen äiti. Kesällä, suurinpiirtein kuusi vuotta sitten, koulun aloitus tuntui aivan älyttömän kaukaiselta ajatukselta. Naureskeltiin sille ystävien kanssa, että kohta me sitten päivitellään sitä, mihin aika meni, kun lapset on koululaisia. Nyt, vain silmänräpäystä myöhemmin, tallensin juuri hänen ensimmäisen oman puhelinnumeronsa puhelimeeni. Ja päivittelen sitä, mihin tämä aika meni.

Koululaisen äiti

Edessä on kesä, jolloin harjoitellaan paljon tulevan syksyn taitoja. Kuten kellopuhelimen käyttöä ja yhteydenpitoa, yksin kotona olemista, sekä koulumatkaa, joka pitää syksyllä sitten kulkea itse. Harjoitellaan matkaa, koska meidän päiväkoti ja eskari ovat olleet eri alueella kuin koulu. Edessä on siis myös uusiin kavereihin tutustuminen.

Ihan vähän äitiä jännittää, koska esikoiseni tuntuu niin pieneltä nyt, kun hän aloittaa koulun. Hänhän on siis vasta kuusivuotias. Hän on aivan loppuvuodesta syntynyt ja jos raskaus olisi mennyt yliaikaiseksi, niin hän aloittaisi koulun vasta ensi syksynä. Mikä tuntuu hullulta. Mutta toki hänellä on todella hyvät valmiudet koulun aloitukseen. Esikoiseni nimittäin lukee, kirjoittaa ja laskee jo ja hänen oma huolensa on se, että hän ei osaa vielä kertolaskuja. Joten turhaahan tässä olisi vuotta odotella.

Esikoiseni on uskomattoman tunnollinen ja tarkka lapsi. Ja aika-ajoin huomaan, että hän vaatii itseltään täydellisyyttä kaikessa. Monesti se sitten harmittaa, kun kaikkea ei osaakkaan ihan heti. Yritetään opetella hieman sitä riman laskemista. Kaikkea ei tarvitse missään nimessä osata täydellisesti heti ekalla kerralla ja on täysin ok harjoitella asioita ihan rauhassa ja se harjoitus tekee mestarin.

Äitiä toki jännittää myös se, että miten paljon tuo pieni lapsi joutuu nyt yhtäkkiä itsenäistymään. Hän alkaa kulkemaan koulumatkansa yksin ja todennäköisesti olemaan myös lyhyitä aikoja yksin kotona. Jälkimmäistä me ollaan jo harjoiteltu kauppareissujen verran. Yksin liikkumista sen verran, että hän on saanut olla kotipihalla yksin. Tänä kesänä reviiriä pitää alkaa laajentaa. Tähän tulee pian tuomaan turvaa Xploran kellopuhelin, joka ekaluokkalaiselle ostettiin. Äitinä minua huojentaa ajatus siitä, että minulla on mahdollisuus saada lapseni kiinni ja päinvastoin.

Sitä ennen nautitaan kesälomasta. Minä toki opiskelen samalla, mutta pyritään kuitenkin tekemään kaikkea kivaa myös yhdessä. Harmi, että meidän kesäloma alkoi sairastelulla. Mutta onneksi sitä on vielä reilusti jäljellä. Tilattiin hänelle tänään tosiaan tuo ensimmäinen oma kellopuhelin ja nyt odotetaan sen saapumista. Palaan tähän asiaan vielä aikanaan, kun laite tulee tutuksi ja kerron, miksi tähän vaihtoehtoon päädyttiin.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Haluan lasteni ymmärtävän sukupuolen moninaisuuden

Minulla on vauvakuume

Haluan uskoa, että rakkauteni lapsiani kohtaan riittää

Olen jaksanut viimein olla parempi äiti lapsilleni

Yksin lasten kanssa

Luin juuri aivan järkyttävän kolumnin Sanna Ukkolalta, mutta mitäpä muuta kyseiseltä kynäniekalta voi odottaa. En linkkaa sitä tähän, koska kyseinen kolumni ei tarvitse yhtään enempää lisäklikkauksia. Välillä on todella vaikeaa ymmärtää, miten tuollaiselle kirjoittajalle voidaan antaa palstatilaa.

Sukupuolen moninaisuus

Kolumnissa luki, miten nykypäivänä lapsilta viedään sukupuolikokemukset, kun lapsia ei kutsuta enää tytöiksi ja pojiksi. Poika puetaan väkisin prinsessa pukuihin ja pakotetaan barbieleikkeihin. Aloin voida pahoin tekstiä lukiessani. Minä kutsun lapsiani lapsiksi ja yritän parhaani mukaan kuunnella heidän fiiliksiään ja tuntemuksiaan. Paasaan siipalleni siitä, että meille ei ainakaan tulee mitään gender revealia, kun kenellekään ei kuulu meidän mahdollisesti tulevan lapsen genitaalit, kun se biologinen sukupuoli on vain arvaus siitä mikä se oikeasti on.

Samaan aikaan olen yrittänyt parhaani mukaan opettaa omille lapsilleni, että sukupuoli on monenlaisia ja vain ihminen itse oikeasti tietää mitä sukupuolta itse on. Ja sukupuolta paljon tärkeämpää on se, millainen ihminen on. Ollaan juteltu siitä, saako pojat pukeutua mekkoon. Olen kysynyt lapsiltani, että mitä mieltä he ovat. Heidän ensimmäinen vastaus oli ”ei”, jonka minä haastoin, kysymällä ”miksi”. Keskustelun lopputulema oli se, että jokainen saa pukeutua niin, kuin itse haluaa ja mikä tuntuu hyvältä. Vaatteella ei ole sukupuolta. En koe itse kasvattavani lapsia sellaiseen sukupuolettomuuteen, vaan ymmärtämään sukupuolten moninaisuutta.

Tuen, en oleta, enkä kiellä

Minä en halua olettaa lapsistani mitään, enkä laittaa heitä muottiin. Haluan tarjota heille mahdollisuuden elää oman näköistään emämää jo pienestä, niiltä osin kuin se on mahdollista tuossa iässä. Tähän liittyen, katsoin juuri Heartstopper-sarjan Netflixistä. Siinä toisella päähenkilöllä on aika toksinen ystäväporukka, mutta super ihana äiti. Toivon joskus olevani tuo ihana, ymmärtäväinen äiti.

Ja vaikka kasvatan lapsiani sukupuolisensitiivisesti ja yritän auttaa heitä ymmärtämään sukupuolen moninaisuutta, en kiellä heitä mitään. Meillä rakastetaan kaikkea vaaleanpunaista, lilaa ja juttuja missa on rimpsuja ja röyhelöitä.

Näiden kaikkien asioiden ymmärtäminen ja oppiminen voi tuntua aika-ajoin vaikealta. Se on ihan ymmärrettävää. Olemme kasvaneet yhteiskunnassa, jossa ei ole aiemmin ymmärretty moninaisuutta. Tärkeintä on, että opettelee ymmärtämään, etsii tietoa ja oppii näistä asioista. Ei se sen vaikeampaa ole. Me valkoiset cis-sukupuoleiset ihmiset, emme ole koskaan kokeneet sellaista syrjintää, kuin monet monet muut, jotka eivät mahdu marginaaliin. Parasta, mitä voimme tehdä on opetella ymmärtämään ja tukemaan.

Ukkolan kaltaiset kolumnistit eivät vain edestä tätä tasa-arvoisempaa maailmaa mitenkään.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Minusta tuli ihan erilainen äiti kuin ajattelin

Miten käsitellä uutisia lasten kanssa

Vertaistukea vanhemmuuteen

Helpot prinsessasynttärit

Lasten kysymykset ja miten niihin vastata