Joulukalenterin viidenteentoista luukkuun lapset antoivat oman panoksensa selittämällä joulusanoja. Tätä oli todella hauska tehdä. Ja oli aivan ihanaa huomata, miten vahvasti he yhdistivät ilon jouluun. Haluan uskoa, että vaikeista vuosista huolimatta olen onnistunut tekemään heidän jouluistaan iloisia juhlia.

Mutta nyt, pidemmittä puheitta lasten joulusanoihin.

Joulupukki

7-vuotias: Se on semmonen, joka tuo iloa maailmaan. Se tekee lapset iloisiksi ja aikuiset myös. Se toivottaa aina: ”Hyvää joulu” ja sitten joulu on hyvä.

5-vuotias: Joulupukki on semmonen, että se tuo lahjoja. Se tekee lapset niin iloisiksi, että ne haluaa laulaa sille laulun ja antaa halin.

Joulumuori

7-vuotias: Se on semmonen, joka keittää aina tontuille joulupuuron. Sekin tuo sitä iloa ja huolehtii, että joulupukki ei tule kipeäksi, vaan voi jakaa lahjoja.

5-vuotias: Joulumuori on joulupukin vaimo. Ja esimerkiksi, jos Joulupukki on kipeänä, niin se tuo Pukille lämmintä juotavaa. Vaikka kaakaota.

Tonttu

7-vuotias: Se on semmonen, että se vakoilee lapsia ja aikuisiakin. Se on kiva ja kiltti, koska ei ole olemassa mitään tuhmien listaa. Kaikki lapset on kilttejä.

5-vuotias: Se niiku tuo iloa sillä tavalla, että ne tekee lahjoja ja joulupukki vaan nukkuu. Tontut tekee ne työt, ei Joulupukki tee töitä.

Joulupipari

7-vuotias: Öö… Nami. Se on semmonen kaardemumman makuinen. Sitä on aina kiva syödä, kun se on kuorrutettu.

5-vuotias: Joulupiparia voi syödä jouluna. Joulupipari on hyvää sen vuoksi, kun sitä on itse leivottu niin se maistuu varsinkin hyvältä. Koska Joulupukki leipoo joskus joulupipareita.

Joulukuusi

7-vuotias: Se on semmonen, että siitä tulee aina iloinen mieli, kun sitä katsoo. Ja se on sellainen tekokuusi, kun joku voi olla allerginen oikealle. Ja se tuo iloa maailmaan, kun joillakin on se kuusi ja joillakin ei ole. Ja sen alle voi laittaa lahjoja, mikä on aika hassu tapa.

5-vuotias: Semmonen, että jos joulupukki ei ehdi tuomaan lahjoja niin se voi tuoda ne illalla joulukuusen alle. Sitten tontut voi tulla kurkkimaan joulukuusta ja miten hienoja koristeita siellä on. Ne tykkää niistä paljon.

Joulurauha

7-vuotias: Se on semmoinen, että kaikilla on iloinen mieli ja silloin on rauhallista ja silloin tulee rauhallinen olo.

5-vuotias: Se, että joku tykkää vaikka tehdä noita joulupipareita rauhassa ja katsoa telkkaria rauhassa. Vaikka.

Korvatunturi

7-vuotias: No siellä asuu… Se on esimerkiksi Lapsissa. Siellä tosi kaukana Lapissa. Siellä asuu Joulupukki ja siellä asuu muutama muukin. Korvatunturilla asuaa tonttuja. Korvatunturilla ei asu yhtäkään lasta, siellä asuu vain Joulupukki.

5-vuotias: Korvatunturilla Joulupukki asuu. Se asuu siellä, että lapset ei pysty näkemään sinne. Paitsi jos asuu siellä. Ja siellä Joulupukki tekee töitä, koska siellä on rauhaisaa.

Porkkanalaatikko

7-vuotias: Ruoka. Se on iloinen ruoka.

5-vuotias: Toi se on iloinen ruoka. Sitä voi syödä vaikka jouluna tai muutekin. Porkkanalaatikko tuo myös iloa.

Mikä joulussa on parasta?

7-vuotias: Öö… Se, että kaikilla on iloinen mieli. Ja että kaikilla on kivaa. Ja että Joulupukki tuo lahjoja. Ja mä tykkään jos lahjoissa on ratoja, koska ne on kaikkein kivoimpa. Se on joulussa kivointa.

5-vuotias: No se, että Joulupukki tuo niitä lahjoja. Ne lahjat on yleensä kivoja. Ja myös sitten saa syödä tota jouluruokaa. Esimerkiksi vaikka pipareita ja muutenkin saa syödä vaikka tota porkkanalaatikkoa. Ja kaalilaatikkoa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

11. luukku: Jouluinen kinuskijuustokakku

10. luukku: Miten meillä puhutaan joulupukista

9. luukku: Joululahjaideoita aikuisille

8. luukku: Meidän joulunajan perinteet

7. luukku: Glögisiirappi – Helppo tapa tehdä glögi itse

Minun piti kirjoittaa jostain aivan muusta, mutta juuri nyt tämä postaus on pyörinyt enemmän tai vähemmän päässäni. Sain Instagramissa kysymyksen siitä, miten uskallettiin yrittää nyt kun en voi henkisesti niin hyvin. Olen viimeksi tänään käynyt lääkärissä keskustelemassa tilanteestani ja purskahtanut siellä taas itkuun. Vastasin tähän kysymykseen jo instassa, mutta haluasin vastata siihen pidemmin myös täällä blogissa.

Äitiys on parasta mitä olen elämältä saanut

Silloin kun päätimme ryhtyä yrittämään, tilanne ei tuntunut niin pahalta kuin se ehkä silloin jo oli. Mutta päätettiin ryhtyä yrittämään silti, eikä lopetettu yrittämistä. Ja tähän on muutamakin syy.

Ensinnäkin, mikään muu asia ei ole tuottanut minulle niin paljon iloa ja onnea, kuin äitiys. Lapseni ovat suurin ylpeyden ja ilon aiheeni. He ovat myös syyni taistella ja pitää itsestäni huolta. Koen lasten olevan itselleni enemmän voimavara, kuin taakka. Vaikka meidän arkeen sisältyy myös niitä raskaita hetkiä. Kuten ihan jokaisen lapsiperheen arkeen. Silti se kaikki hyvä peittoaa ne huonommat hetket mennen tullen ja palatessa.

Ja tähän liittyen, olen saanut kaksi lasta paljon vaikeammissa ja vaarallisimmissa olosuhteissa ja selvinnyt siitä. Olen kasvattanut kaksi uskomattoman upeaa pientä persoonaa samalla, kun olen ollut todella pahassa paikassa itse. Aika harva asia lapsen saamisessa ja äitiydessä pelottaa minua enää, kun olen selvinnyt sellaisesta helvetistä.

Traumani ovat muissa asioissa

En kiellä etteikö minulla olisi pahoja, toimintakykyyni vaikuttavia traumoja, mutta ne ilmenevät elämän muissa osa-alueissa. Tällä hetkellä teen myös kovasti töitä sen eteen, että saan asiat terapian puolesta etenemään. Lisäksi olen kokenut oman äitiyteni myös eheyttävänä asiana elämässäni.

Kolmanneksi, minulla on tällä kertaa rinnallani kumppani, joka haluaa olla tässä kaikessa mukana yhtä lailla kuin minäkin. Olen tottunut pärjäämään yksin ja tiedän selviäväni yksin. Joten uskallan veikata, että toisen osallistuvan aikuisen kanssa homma on ainakin puolet helpompaa.

Tässä yrittämisessä oli myös biologinen puoli. Minulla on takanani kaksi riskiraskautta ja kaksi hengenvaarallista synnytystä. Ikä lisää entisestään riskejä ja minä olen nyt 33-vuotias. Ei haluttu juurikaan aikailla, koska haluttiin kumpikin myös yhteinen lapsi. Tämän vuoksi mielummin ennemmin, kuin myöhemmin tuntui meistä paremmalta ajatukselta.

Tietenkään kaikkia riskejä ei voi itse ennakoida, eikä niihin voi vaikuttaa ja ihmiset ovat saaneet lapsia vanhempanakin. Siitä huolimatta tämä ajatus vaikutti ainakin omaan päätökseeni.

Terkuin,

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Raskausviikko 4 (3+0 – 3+6)

Meille tulee vauva!

Tarina oman sektion taustalla