Hei hei maaliskuu!
0Hei ihana! 🩷 Mitä kuuluu? Tuntuu ihan uskomattomalta, että nyt on maaliskuun viimeinen päivä. Minusta tuntuu, että maaliskuu vasta alkoi ja nyt jo huomenna alkaa huhtikuu. Olen ihan varma, että juuri äsken sanoin lapselle, että pääsiäinen on vasta kuukauden päästä. Nyt se onkin jo viikonloppuna. Hullua.
Meidän arki on ollut tosi tavallista ja ihanaa. Päiväkotihommat pyörii jo rutiinilla siinä missä isompien koulutkin. Tuntuu että arki on just nyt tosi kivaa ja vaivatonta.
Neule (Ulla Popken) ja korvakorut (Tikka Visuals) saatu markkinointitarkoituksessa*
Isoin juttu tässä kuukaudessa on ollut tietysti se, että kirjoittamani käsikirjoitus lähti kustantamokierrokselle, mikä tuntuu aivan uskomattomalta. Minä olen innostunut kirjoittamaan kokonaisen tarinan, jossa on useita lukuja ja monta sataa liuskaa tekstiä. Aivan uskomatonta. Sitä olen jännittänyt tässä viimeiset viikot. Yksi hylkäysviesti on jo tullut, muut ovat vielä vastaamatta. Kustantamokierrosta jännitetään nyt jonkin aikaa.
On muuten ollut super ihanaa miten hyvin tätä käsikirjoitusta ja mun kirjailijahaavetta on tuettu somessa. Olen aivan häkeltynyt siitä vastaanotosta, jonka se on saanut. 🥹 Moni on sanonut ostavansa kirjan heti kun se on julki, mikä merkkaa itselleni tosi paljon. Toivon todella, että tää tarina saadaan pian kaikkien saataville.
Isojen lasten vanhempana
Yksi positiivinen juttu, jonka olen huomannut näin isojen lasten vanhempana on se miten oma-aloitteisia meidän koululaiset on. Nyt he olivat organisoineet yhdessä virpomistreffit kavereiden kanssa. Koska me asutaan kerrostaloalueella ja perheenjäsenet asuu sen verran kaukana, niin me ei olla käyty virpomassa varmaan kertaakaan isojen ollessa pieniä. Nyt he kuitenkin ilmoittivat menevänsä virpomaan ja niin he menivät. On ihanaa, kun ihan kaikkea ei tarvitse järjestää ja organisoida itse, varsinkin kun meillä on edelleen yksi pieni viemässä huomiota.
Muutenkin olen huomannut kuinka mahtavaa on olla isompien lasten vanhempi. Heidän kanssaan pystyy keskustelemaan ihan eri tavalla asioista, kuten esimerkiki politiikasta. Yhtä isoista kiinnostaa valtavasti ympäristöasiat, joten ollaan puhuttu siitä millä tavoilla näihin asioihin voi vaikuttaa ja miten politiikka vaikuttaa ympäristöasioihin.
Maaliskuussa Totte tarjosi minulle myös reilun vuorokauden verran omaa aikaa, kun hän lähti taaperon kanssa mummolaan. Totte sai samalla reissulla moikattua omia kavereita, taapero pääsi junamuseoon (mikä oli hänestä paras juttu varmaan ikinä) ja minä sain ladata akkuja aivan rauhassa.
Olen niin iloinen, että minulla on puoliso joka ymmärtää tarvettani olla välillä yksin ja järjestää minulle sellaisia hetkiä. Se tuntuu tosi arvokkaalta. Ja nimenomaan se, että saa on olla yksin omassa kodissa. Ainahan sitä voisi lähteä jonnekin yksinään, mutta ei se olisi sama asia. Vuorokauden jälkeen oli ihanaa napata taapero kainaloon halailtavaksi.
Vaihdoin tässä isolle osalle meidän viherkasveista mullat. Tää talvi oli niille rankka, sillä meille iski ripsiäisinvaasio lähes kaikkiin viherkasveihin, kun olin liikutellut niitä paikasta toiseen. Siinä sitten testattiin niin kotitekoisia torjuntaineita, mutta kaupan suihke vei lopulta voiton. Nyt ehkä uskallan sen suhteen huokaista helpotuksesta. Ehkä. Meillä oli myös harsosääskiä kasvien kiusana ja nyt niistäkin on ehkä päästy viimein eroon.
Toivon, että uusien multien vaihto teki kasveille myös hyvää. Tein tällä kertaa seoksen orkideamullasta ja viherkasvimullasta, jotta siitä tulisi vähän ilmavampaa. Toivotaan, että se toimii. Voin raportoida sitten.
Mutta tällaista tänne. Mitä sinulle kuuluu? Aivan ihanaa alkavaa huhtikuuta!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Sairastelua, ihana seurustelu ja muita kuulumisia
Hei ihana! 🩷 Nyt ajattelin viimein kirjoittaa niitä kuulumisia. Minun on pakko myöntää, että tämä blogin kirjoittaminen on tuntunut viimeaikoina. Tuntuu, että olen ollut jonkinlaisessa ruosteessa, vaikka tämä on tuntunut jossain vaiheessa maailman luonnollisimmalta. En tiedä onko se välittynyt sinne toiselle puolelle? Aion siitä huolimatta jatkaa kirjoittamista, sillä jos jotain olen huomannut niin paras lääke on nimenomaan kirjoittaminen. Kyllä, välillä on hyvä ottaa etäisyyttä ja tehdä aivan jotain, mutta rehellisesti se ei toimi loputtomiin.
Tuntuu, että tämä alkuvuosi on ollut yhtä sairastelua. Siihen on toki saattanut vaikuttaa myös se, että nenäni oli tukossa lokakuusta helmikuuhun. Onneksi sain siihen lopulta lääkkeen joka toimi, kun tilanne alkoi olla taas niin paha etten saanut nukuttua. Viimeksi tätä on aiheuttanut raskauden ja imetyksen aikaiset hormonit, mutta nyt ei ole kyse kummastakaan. Toivon, että tämä sairastelukierre helpottaa.
Mutta mieluummin näin päin, että minä olen kipeä kuin meidän taapero. Hän on sujahtanut päiväkodin menoon vaivatta, eikä ole ainakaan vielä onnistunut samaan itselleen yhtään pöpöä. Kop, kop. Ekoja kavereita hän on jo saanut ja niistä riittää juttua kotona, mikä on ihanaa. 🩷 Äitinä huojentaa aina kun oma lapsi pärjää oli kyseessä mikä tahansa kokemus.
Taaperon lempi kirja on nykyään Venni ja Lyly ruokatutkijat (mainos/saatu*). Tätä luetaan ihan koko ajan!
Oli muuten ehdottoman oikea päätös siirtää vielä vähän opintojen alkamista. Tällä hetkelle nimittäin tuntuu siltä, että alan hiljalleen löytää arkeen hyvää rytmiä ja rutiinia. Saan tehtyä töitä, kirjoitettua kirjaa ja saan jopa palauduttua, mikä tuntuu ihanalta. Olen koko yrittäjyyteni tehnyt töitä kotona lapsen kanssa, mikä on ollut melkoista tasapainottelua töiden ja pienen lapsen kanssa. Totte on ollut onneksi maailman paras aisapari tässä yhdistelmässä, mutta kyllä tämä päiväkotiarki on ollut tervetullutta vaihtelua. Iltaisin voi sitten keskittyä perheeseen ihan uudella pieteetillä.
Minulla on myös tiedossa paljon tosi kivoja työtapahtumia tässä kuussa, joita odotan ilolla. 😍 On ihanaa kun kutsutaan tapahtumiin ja näkee kun oma työ kantaa hedelmää. Näillä tapahtumilla on aina rajallinen kapasiteetti eikä niihin todellakaan kutsuta kaikkia vaikuttajia, joten on aika ihanaa huomata onnistuneensa niin, että saa itse kutsuja.
Ihana seurustelu
Olin perjantaina Väkivallattoman Ihana seurustelu vaikuttajabrunssilla. (mainos/pr-tilaisuus*) Nämä tapahtumat ovat itselleni aina henkilökohtaisesti tärkeitä ja samaan aikaan myös melkoisia tunteiden vuoristoratoja. Mutta haluan aina antaa palstatilaa tälle aiheelle.
Suomi on Euroopan väkivaltaisimpia maita naiselle, eivätkä meidän nuoret ole sille immuuneja. 47 % 16-17 vuotiaista tytöistä kertoo kokeneensa seurusteluväkivaltaa ensimmäisissä suhteissaan. Meidän nuoret opettelevat niitä parisuhdetaitoja näissä ensimmäississä suhteissa ja monesti aivan sokkona. Tapahtumassa todettiin hienosti, että opetetaan me lapset uimaankin ennen veteen pääsyä, joten miksi seurustelu olisi eri juttu. Eikä ole okei myöskään vähätellä nuorten kokemuksia teinidraamaksi.
Tästä linkistä pääsee lahjoittamaan Väkivallattoman äärimmäisen tärkeälle työlle. Aion itsekin lahjoittaa. Ja vielä ehdin huikata, että 8.3. naistenpäivänä järjestetään Helsingissä Naistenpäivän marssi.
Ja hei, joko teillä siellä on kevät? Täällä paistaa aurinko, tuntuu lämpimältä ja nurmikko pilkistää lumen alta. Me selvittiin taas yhdestä, pitkästä ja pimeästä talvesta! Nyt kaikki ihana on taas edessä päin! 😍 En malta odottaa kesää meidän perheen kanssa, kun se on taas vähän erilainen kun taapero on taas isompi. Uskomatonta muuten, että hän täyttää kesällä 3! Se on ollut meillä se ikä kun tämä pikkulapsi aika on alkanut hiljalleen helpottaa ja lapsi on muuttunut todella paljon isommaksi ja omatoimisemmaksi.
Tässä oli tällainen kevyt katsaus meidän perheen kuulumisiin! Ihanaa maaliskuuta!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok / YouTube
Podcast: Kaverin kanssa