Black friday/-weekend tuli ja meni tänäkin vuonna. Näyttää siltä, että tämä alun perin Amerikasta rantautunut kampanja on tullut Suomeen pysyvästi. Jo pari viikkoa ennen h-hetkeä some ja ainakin oma sähköpostini ovat täyttyneet tarjouksista. Tänä vuonna olen törmännyt entistä vahvemmin myös Black fridayn vastustajiin. Moni yrittäjä on ilmoittanut boikotoivansa päivää ympäristön tilan vuoksi tai lahjoittavansa osan tuotosta hyväntekeväisyyteen. Mikä on tietysti hienoa, mutta hieman ristiriidassa siihen, että lähes kaikki heistä mainostavat erilaisia messu- ja kausialennuksia omissa kanavissaan kun on se aika vuodesta. 

Minusta vastuulliseen kulutukseen pitäisi kannustaa ihan joka päivä, eikä vain kerran vuodessa. Kun ottaa huomioon, missä jamassa planeettamme on, niin kulutushysterian kritisointi on enemmän, kuin paikallaan. On hienoa, että on olemassa valveutuneita ihmisiä. Mutta onko kaikki todellakin niin mustavalkoista? 

Minulle Black friday on hetki, jolloin tarkastan listan lasten talvikamppeista ja päivitän ne hyvillä tarjouksilla. Tuskin olen ainoa pienten lasten äiti, joka tietää tarkalleen kuinka paljon lasten vaatteisiin ja varusteisiin saa kulumaan rahaa. Meidän tytöt suorastaan venyvät pituutta tällä hetkellä. Ei ole puhettakaan, että Little E mahtuisi viimevuotisiin haalareihin tai takkiin. Baby B kasvaa niin omalla käyrällään, että siskon vanhat talvivarusteet ovat kaikki auttamatta aivan liian isoja tälle neidille vaikka tytöt ovatkin syntyneet samaan aikaan vuodesta. Tällaisissa alennusmyynneissä on mahdollista säästää todella kivasti silkkaa rahaa, jota ainakaan meillä ei ole liikaa. Mutta kuten sanoin, teen tätä päivittämistä listan avulla ja pyrin välttämään heräteostoksia. 

Tänä vuonna päädyin ostamaan Stockmannin Black weekendistä jotain, josta olen haaveillut jo kolme vuotta. Olen siirtänyt ostamista koko ajan mammalomien ja osa-aikatyövuoden yli odottaen sopivaa hetkeä. Nyt, kun Stockmann tarjosi 20% alennusta kaikista kodin tuotteista, ostin neljä Hobstarin lasia. Voin kertoa, että kyse ei ollut rahallisesti mistään kovin isosta satsauksesta. Mutta se perikäytännöllinen ihminen, joka on minussa sen esteetikon lisäksi, on toppuutellut ostovimmaani. Meillä ei ole ollut varsinaisesti pulaa juomalaseista ja sen saman perikäytännöllisen ihmisen silmissä 7,50€ lasista on sellainen kohtuu kova hinta, kun Ikeasta niitä saa eurolla. Nyt päätin viimein kolmen vuoden jälkeen ostaa unelmalasini ja esteetikko sisälläni hymyilee. 

Ja Sanna sanoi, että olin ansainnut ne, kun olin viettänyt sunnuntaiaamun revityttämässä hammastani irti. Terveisin yksi, joka on nyt yhtä viisaudenhammasta köyhempi. 

Yritän vain sanoa, että ehkä tähän aikaan vuodesta olisi hyvä pysähtyä miettimään kokonaisuutta. Näitä kulutustottumuksia pitää oikeasti miettiä ihan joka päivä, eikä paheksua niitä kerran vuodessa. Minä en näe mitään pahaa siinä, että keskittää oman kulutuksensa alennusmyynteihin. Esimerkiksi ajattelin aloittaa säästämään näihin meidän roikkuviin sisustusprojekteihin nyt, kun pääsin hieman parempipalkkaiseen työhön ja ehkä minä vuoden päästä Black fridayna toteutan jonkun desinghaaveeni. Listalla olisi pari valaisinta ja jokunen tuoli. 

Toki todellinen ympäristöteko olisi jättää kokonaan ostamatta. Ja tässä asiassa mieheni on minua ekologisempi. Siinä missä hän toteaa ettei meidän perheen kasvissyönti pelasta maailmaa tuholta (meteorit tai auringon laajeneminen, kun eivät katso lihansyöntiä), hän käyttää kaiken loppuun. Sukat hän heittää pois vasta, kun niistä on jäljellä nilkat ja sohva vaihdetaan vasta, kun se on keskeltä poikki (true story). Minä joudun perustelemaan ihan jokaisen hankinnan hänelle todella perusteellisesti, jos haluan saada kantani läpi. Tämä tekee toki hyvää niin minulle, kuin meidän taloudellemme, kuin myös ympäristölle. Nyt kun hänet saisi vielä näkemään ne kasvissyönnin hyvät puolet. 

Lopuksi haluaisin vinkata teille jutun Homevialaura-blogista. Lauralle tuli Black fridayn vastareaktion vastareaktio. Käykää lukemassa. Lauralla on hyvin samankaltaisia ajatuksia, kuin itselläni. 

Sen lisäksi voisitte kertoa kommenteissa, mihin te satsasitte tänä Black weekendinä ja olitteko haaveilleet siitä pitkään? Minä juon tänään iltateeni uudesta blogiklisee lasistani. Onnellisena, hymyillen ja miettien mihin kaikkeen kyseiset lasit taipuvat. Teenä minulla on muuten todella hyvää Teekannen Earl Grey Jasmine teetä, jota olen saanut pr-näytteenä, mutta jota aion niin kantaa kotiin lisää. Olen vannoutunut mustan teen ystävä, sillä vihreä maistuu minusta liikaa ruoholta ja tämä on tosi hyvää mustaa teetä. Lämpimät suositukset. 

Ihanaa alkavaa viikkoa.

Meillä jokavuotinen perinne on eräs tietty väittely minun ja mieheni välillä. Joka vuosi käymme tiukkasanaisen keskustelun siitä, voiko joulun fiilistelyn aloittaa jo marraskuussa. Voiko marraskuussa laittaa parvekkeelle kausivalot tai juoda kotona glögiä. Rakkaani on sitä ihmisluokkaa, joka mielellään tiivistäisi tämän ”hössötyksen” kolmeen päivään. Minä puolestani haluan nauttia itse odotuksesta. Tämän vuotinen väittely päättyi siihen, että huikkasin töihin lähtiessäni ulko-ovelta; ”Illalla juodaan glögiä.” 

Minusta joulu on parhaimmillaan hiljalleen nautiskeltuna. Ei ole mitään järkeä yrittää ahtaa joulua kolmeen päivään kaikella kiireellä. Se, jos mikä luo stressiä, kun joulu pitäisi suorittaa lyhyessä ajassa. Syys- ja lokakuu ovat turhan aikaisia joulufiilistelyyn, mutta marraskuu sen sijaan on oiva hetki aloitella tunnelmointi. Nyt voi jo rohkeasti lisätä kynttilöitä, ostaa kaupasta pullollinen glögiä, leipoa pipareita, sekä torttuja ja tuoda kotiin havuja. 

Oman Grinchimme ei ole tarvinnut vielä muuttaa vuorille, kun olen tuonut joulua kotiin pikku hiljaa. Ensimmäiseksi ostin huonekuusen, joka on niin ikään perinne. Joka vuosi ostan uuden kuusen, sillä minun viherpeukalollani edellinen ei selviä kovin pitkään joulun yli. Kuusen lisäksi olen laittanut havuja maljakkoon. Muutamakin oksa tekee tavallisesta ruusukimpusta jouluisen asetelman. 

Glögivalinta on tänäkin vuonna Blossa, jolla on paras alkoholiton vaihtoehto ikinä. Minulle alkoholi glögissä ei ole koskaan ollut mikään vaatimus. Varsinkin, kun tämän pohjana toimii täyteläinen punaviini rypälemehun sijaan. Kokeilimme tätä ensimmäistä kertaa Little E:n raskausaikana, jonka jälkeen se on jäänyt meidän vakkari joulujuomaksi. 

Little E:n kanssa on puhuttu jo paljon joulusta. Lainasin hänelle joulukirjoja iltasaduiksi, sekä sen ison Tonttukirjan, sillä tontut kiinnostavat kovasti lähes kolmevuotiasta. Hän bongailee hoitomatkalla niin tonttuja, kuin jouluvalojakin. Aion niin ottaa irti kaiken tästä kolmevuotiaani jouluinnosta. Tänä vuonna esikoisemme alkaa ymmärtää jo tämän odotuksenkin päälle ja meillä on mietitty tarkkaan, millaisia joulukalentereita meille hankitaan. 

Kävimme katsomassa Stockmannin jouluikkunaa samana päivänä, kun se avattiin. Little E oli aivan haltioissaan siitä ja osoitteli ikkunasta ”jouluja”. Bebekin osoitti mielenkiintoa ikkunan näkymiä kohtaan, mutta ei samalla tavalla kuin isosiskonsa. Little E puhuu yhä siitä pienestä maailmanpyörästä, joka asetelmassa näkyi. Joulunaika on ollut tähänkin mennessä lempiaikani vuodesta, mutta äitiys on tehnyt siitä entistä hienompaa. Saa nähdä millaisia jouluttajia näistä tytöistä vielä kasvaa. 

Seuraava olennainen askel on ostaa joulupyjamat minulle ja tytöille. Jos google on jostain syystä ollut alhaalla, se johtuu siitä, että minä etsin parhaillaan täydellisiä joulupyjamia meille kolmelle. Olen saattanut vilkuilla myös jouluneuleita. 

Minulle tämä kaikki on myös tapa selvitä tästä pimeydestä ja kaamoksesta. Olen huomannut viime aikoina itsessäni pientä alavireyttä. Kun pimeän ajan höystää kynttilöillä, pikkujouluilla ja glögillä, se ei tunnu lainkaan niin pahalta. Onneksi meillä on myös molempien tyttöjen synttärit tähän aikaan, sillä glitteri ja keijupöly, jos jokin on oiva lisä kaamokseen.