Tilinpäätös vuodesta 2022
2Mietin pitkään mitä kirjoitan, mutta päällimmäisenä minulla oli ajatus siitä, että haluan summata jotenkin vuoden 2022. Vuodenvaihde on hyvä hetki meittiä elämäänsä, mennyttä vuotta ja tulevaa vuotta. En usko uudenvuoden lupauksiin tai ”uuteen, parempaan ja terveelliseen minään”. Uskon kuitenkin lempeisiin tavoitteiisiin ja jonkinlaisiin suuntaviivoihin.
Mikä on jäänyt päällimmäisenä mieleen vuodesta 2022?
Taistelu mielenterveysongelmieni kanssa. Se miten sinnittelin ja kaipasin muutaman kuukauden välein sairaslomaa. Yritin saada yhä uudelleen ja uudelleen opinnoista kiinni ja itkin tunneilla. Mikä näin jälkeen päin ajateltuna oli ehkä merkki siitä, että en ollut kunnossa. Lopulta seinä tuli vastaan. Itkeminen tunneilla muuttui paniikkihäiriöksi, asioiden välttelyksi ja siksi, etten pystynyt puhumaan mistään kouluun liittyvästä itkemättä tai hyperventiloimatta. Silloin otettiin opettajan kanssa puheeksi se, että mitä jos laitetaan mun koulu hetkeksi tauolle ja minä keskittyisin toistaiseksi vain toipumiseen. Se oli ehdottomasti yksi vuoden parhaista päätöksistä.
Iso kiitos tästä kuuluu myös puolisolleni. En olisi varmasti uskaltanut jäädä sairaslomalle toipumaan, vaan olisin yrittänyt vielä. Minulle on kertaalleen väläytetty psykiatrisen osaston mahdollisuutta ja voi olla, että olisin päätynyt sinne jos en olisi jäänyt sairaslomalle. Tällä hetkellä jaksan pääasiassa aika hyvin, mutta olen edelleen ahdistunut ja oirehdin säännöllisesti, mutta pääasiassa asiat ovat pikku hiljaa paremmin.
Tämä oli myös meidän ensimmäinen yhteinen vuotemme pariskuntana. Kumppanini on asettunut meidän perheeseen yllättävän vaivattomasti. Aika pienellä vastustelulla selvittiin lopulta. Toki edelleen, minä olen monessa jutussa lasten ensimmäinen vaihtoehto, mutta se on vain luonnollista. Kumpikin pitää puolisostani valtavasti ja he ovat keksineet myös omia, yhteisiä juttuja hänen kanssaan. Esimerkiksi videopelit ovat jotain missä minulla ei ole osaa eikä arpaa. Mikä sopii minulle paremmin, kuin hyvin. Lisäksi me tehdään nykyään paljon yhdessä perheenä asioita, mikä tuntuu hitsaavan meitä entistä paremmin yhteen.
Tämä oli myös vuosi, jolloin minusta tuli koululaisen äiti. Esikoiseni aloitti koulutaipaleensa ja voisin väittää, että tämä kaikki on jännittänyt lopulta enemmän äitiä kuin itse koululaista. Ensimmäisen syksyn perusteella voin sanoa, että meille sattui aivan ihana koulu ja ihanat opettajat. Lapsi on myös itse todella motivoitunut koulun kävijä. Hän muistaa läksyjen teon paljon paremmin, kuin esimerkiksi tämä äiti. Oli kyllä hyvä päätös pitää syksy vapaana kaikesta ylimääräisestä, koska kaikkeen uuteen totutteleva lapsi on ollut iltaisin aika väsynyt. Kotona on tankattu iltaisin paljon läheisyyttä.
Joten tämä vuosi on ollut samaan aikaan äärimmäisen rankka, sekä äärimmäisen ihana.
Mitä opi vuodesta 2022?
Selkeästi koskaan ei voi kuunnella liikaa itseään. Luulin kuunnelleeni itseäni ja omaa jaksamistani ja silti olen sinnitellýt. Ei ole helppoa myöntää olevansa loppu ja tarvitsevansa taukoa tai sairauslomaa. Meidän yhteiskunta kannustaa ja jopa painostaa jatkuvaan suorittamiseen. Ainakin omissa työpaikoissani sairauslomat, omat tai lapsen, tuntuivat kirosanoilta. Se on ollut yksi syy sille, miksi olen itse yrittänyt suorittaa myös omaa parantumistani. Vaikka se, mitä kaikkein eniten olisin tarvinnut, oli kunnon pysähtyminen.
Nytkin mietin jatkuvasti töiden etsimistä. Pakko päästä tekemään jotain, että ihmiset eivät luule minua laiskaksi. Samaan aikaan kumppanini yrittää muistuttaa minua siitä, että en ole kunnossa ja minun ainoa tehtäväni on nyt levätä.
Mistä asioista olen eniten kiitollinen vuonna 2022?
Siitä, että olen saanut rinnalleni aivan mielettömän, hyvän kumppanin. Sellaisen, jolle meidän suhde on arvokas ja joka haluaa olla mukana minun ja lasteni arjessa. Kontrasti on aika ajoin todella iso niihin suhteisiin, joita minulla on ollut. Tuntuu, että minulla on käynyt aivan mieletön tuuri, että sain rinnalleni juuri tämän ihmisen. Monet ystäväni ovat myös sanoneet olevansa äärettömän onnellisia puolestani ja siitä, että sain nyt vihdoin tämän kaiken.
Olen myös kiitollinen siitä, että raskauduin aika lyhyellä yrittämisellä ja siitä, että ainakin tällä hetkellä kaikki vaikuttaisi olevan vauvallakin hyvin. Nyt tätä raskautta olisi puoli vuotta vielä jäljellä.
Millaisia onnistumisia koin vuonna 2022?
Tällä kertaa, kun kaikki muu tuntuu menneen alamäkeen, niin menestykseni löytyy tänä vuonna blogin ja Instagramin puolelta. Olen selkeästi löytänyt oman juttuni ja sitä kautta onnistunut kasvattamaan kanaviani. Se tarkoittaa myös sitä, että olen saanut tänä vuonna tehdä oikeasti useampia töitä somen parissa, mikä on ihan parasta.
Mitkä asiat palkitsivat vuonna 2022?
Kevyt yrittäjänä kirjoitetut laskut. Tätä on vaikeaa kuvailla, mutta kyllä se oli palkitsevaa, kun omasta työstä sai tänä vuonna kirjoittaa useamman laskun kuin koskaan.
Tämän lisäksi myös lapset ja heidän kasvunsa seuraaminen. Sekä sen huomaaminen, että oma kasvatustyö kasvaa pikku hiljaa hedelmää. Kun lapsi toimii niin, kuin olen opettanut ja ohjannut. Samoin lasten onnistumiset tuntuvat omilta onnistumisilta.
Mitkä asiat haluat jättää vuoteen 2022?
Mielenterveysongelmani. Tosin asia ei taida olla ihan niin helppo tai yksinkertainen. Tiedostan, että minulla on vielä pitkä matka edessäni tällä saralla. Ensimmäinen askel on saada oma mieli sen verran vakaaksi, että pystyisin aloittamaan psykoterapian. Se voisi olla ehkä tulevan vuoden tavoite.
Lisäksi haluaisin jättää viime vuoteen Ukrainan sodan ja Venäjän hirmuteot, sekä tämän energiakriisin ja laman. Kun pandemia alkoi viimein hellittää niin alkoi tämä kaikki. Aika ajoin tämä on tuntunut myös aivan liialta. Jättäisin niin mielelläni tämän kaiken viime vuoteen, kuten varmasti moni, moni muukin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kesäkoti juuri ennen arjen rytmeihin palaamista
Vaikka minulla ei virallista kesälomaa olekaan ollut, niin nyt näin elokuun ensimmäisenä itsekukin joutuu ryhdistäytymään. Minulla on tässä muutama päivä aikaa viimeistellä kesän kurssitehtävät ja palauttaa ne. Samaan aikaan esikoisen koulunaloitus lähestyy ja meillä alkaa ihan uudenlainen arki. Vaikea sanoa, kumpaa jännittää tällä hetkellä enemmän, äitiä vai koululaista. Jälkimmäinen on nimittäin myös aika jännittyneen oloinen.
Kesäkoti
Kesän ajan koti on taas ollut sellainen pysähdyspaikka reissujen ja retkien välissä. Nurkissa pyörii jos jonkinlaista kassia ja pussia. Eteisessä tuntuu olevan vakiomäärä hiekkaa jatkuvasti, vaikka kuinka imuroisi. Verhot liehuu avonaisista ikkunoista tulevasta tuulesta. Tomaatti rehottaa parvekkeella joka ilmansuuntaan ja hutaa jatkuvasti vettä. Lapset ravaa sisään ja ulos.
Yhteinen koti
Kumppani on viettänyt nyt kesällä noin 90 % ajasta minun luonani. Hän sanoikin jo, että enemmän tämä minun kotini tuntuu hänestäkin kodilta, kuin hänen asuntonsa jossa hän ei ole juuri ollut. Periaatteessa voitaisiin muuttaa yhteen vaikka heti, mutta hänen oma vuokrasopimuksensa ei anna sitä ihan vielä periksi. Joten odottelemme hetken.
Meidän kesäkoti ei eroa hirveästi muista kausista. Sohvalla on vaaleampaa tyynynpäällistä, kuin talvella, mutta muutenhan meillä näyttää samalta, kuin muutenkin. Tällä hetkellä ajatukset pyörii myös hyvin pitkälti siinä, miten muutetaan tämä koti sinkkuädin kodista meidän uusperheen kodiksi. Neuvotellaan kumppanin kanssa jatkuvasti tulevista suunnitelmista. Meidän sisustustyylit on muutoin aika erilaiset, mutta todennäköisesti löydettäisiin yhteinen sävel modernin tyylin kautta, josta pidämme molemmat. Jonkin verran sisustus tulee muuttumaan kun kumppanini muuttaa meidän kanssa saman katon alle.
Kävin hetki sitten Caritan inspiroimana ostamassa Rustasta kuvissa näkyvät kauniit osterikulhot. Ostin sekä isomman, että piennemmän version, koska en osannut päättää kumman haluan ja ne asettuivat helposti paikoilleen. Sain kivasti nuo simpukat esille tuohon pienempään.
Olen myös miettinyt sohvapöydän vaihtamista. Mutta en vielä tiedä tarkalleen millaiseen. Periaatteessa pidän edelleen tästä nykyisestäkin, mutta kaipaan kuitenkin jotain toisellaista. Ensi kesänä kuvia sitten toisenlaisesta kesäkodista.
Iso osa meidän viherkasveista majailee tällä hetkellä parvekkeella ja ottaa ilon irti kesästä, mutta niitä on myös tuossa ikkunalaudalla. Kuten lapsien omat minikasvit, joita he parhaansa mukaan hoitavat minun pienellä avustuksellani. Ikkunalauta on edelleen yksi lempiasioistani tässä kodissa. Nyt sillä on aika paljon tavaraa. Aiemmin se on ollut pelkistetympi, mutta nyt se tuntuu kodikkaammalta näin.
Kesälle suunniteltu taulunmaalausprojekti ei ole muuten vieläkään alkanut. Haluaisin maalata sohvan ylle pari taulua itse, mutta olen hidas aloittamaan. Ehkä saan projektit aloitettua, kun lapset ovat mummilla. Ehkä.
Nyt minua kutsuu uimahalli ja kloorivesi. Haluan käydä uimassa niin, että ehdin syömään ennen paaston aloittamista.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit