Raskausviikko 32 (31+0 – 31+6)
0Beben koko: Kesäkurpitsa
Oireet: Parit oikeasti napakat supistukset.
Himot: Ei oikeastaan ole ollut.
Raskausviikko 32
Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on se, että maksa-arvoja mittaavat verikokeet olivat normaalit. Tätä on jotenkin ihan hirveän vaikeaa uskoa. Voin uskoa täysin sen, että olen kuvitellut kutinat, koska ihmisen mieli on uskomaton. Mutta lähinnä tuntuu uskomattomalta mahdollisuus, että minulla voisi olla raskaus, jossa ei ole osana hepatogestoosia. Mikä on tietysti tosi hyvä juttu. Olin vain ennusteiden vuoksi niin asennoitunut taas yhteen kutisevaan loppuraskauden, että tätä on vaikeaa uskoa. Toki nyt toivotaan, että loppuraskauskin menisi ilman kutinoita. Ainakin Naistenklinikan kätilö sanoi, että se voisi olla mahdollista, vaikka ennuste lupaileekin muuta.
Tämä viikko on mennyt muutenkin todella hyvin. Tämä on ehdottomasti kaikkein helpoin raskauteni, lukuunottamatta niitä alun verenvuotoa. Muuten olen saanut voida todella hyvin. Olen jaksanut hyvin ja saanut liikkua ja tehdä normaalisti, mistä olen todella kiitollinen. Tiedän omasta kokemuksestani, että tällainen ei ole mitenkään itsestään selvää. Olen aiemmissa raskauksissa oksentanut kuukausia ja saanut lääkäriltä suosituksen levätä ennemmin, kuin liikkua. Joten, kun näin viikolla 32 voin mennä ja tehdä lähes normaalisti, olen siitä äärimmäisen kiitollinen.
Paino
Sanon nyt pari sanaa omasta painostani ja painon nousustani. Tämän on todennäköisesti ainoa kerta, kun tulen tämän mainitsemaan. Minulle sillä ei ole ollut mitään väliä, sillä minä kuulun siihen ihmisryhmään, joka imettäessä käytännössä katsoen kuihtuu. Muutenkin olen jo useamman vuoden ollut sinut kroppani ja painoni kanssa. Minulle on riittänyt, että voin hyvin, olen terve ja jaksan touhuta lasten kanssa. En ole hoitajaa pyytänyt mitenkään peittelemään vaa-an lukua. Olen siis ollut tietoinen siitä, miten painoa on tullut. Ja olen myös huomannut, että sitä on tullut huomattavasti vähemmän, kuin aiemmissa raskauksissa, vaikka en ole tehnyt mielestäni mitään yhtään enempää erilailla. Jälleen yksi juttu, mikä on tässä raskaudessa aivan erilailla.
Tällä viikolla minulla oli myös synnytyspelkopoliklinikan käynti Naistenklinikalla. Huomasin uudelleen raskautuessani, että edellisistä synnytyksistä oli jäänyt asioita kaivelemaan. Olin aluksi sata prosenttisen varma siitä, että haluan sektion. Etten missään nimessä halua synnyttää enää lateitse, koska sektio tuntuu hallittavammalta tilanteelta. Mieli on kuitenkin muuttunut raskauden edetessä ja kätilön kanssa juteltiin siitä, mitä heidän puoleltaan voitaisiin tehdä minun alatiesynnytykseni eteen. Päätin, että kirjoitan tästä käynnistä ihan oman postauksensa. Asiaa tuntuu olevan sen verran.
Loppuun haluaisin sanoa, että meidän vauvalla on nimi. Kriiseilyt on ohi ja nyt vaikuttaisi oikeasti siltä, että vauvan nimi on lyöty lukkoon. Isosiskot ovat myös hyväksyneet nimen.
Isompien lapsien nimet on myös päätetty jo enne syntymää. Minä en ole kokenut sitä, että nimi ei syystä tai toisesta sopisikaan vauvalle. Oma äitini on ymmärtääkseni päättänyt minun nimeni siinä vaiheessa, kun on saanut minut syliinsä. Minun lapsillani on kuitenkin ollut nimet valmiina. Ja uskon, että myös tämä kolmas kasvaa omaan nimeensä ajan kanssa. Siitä tulee hänen näköisensä nimi.
-Jenni
1 & 3 KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 31 (30+0 – 30+6)
Raskausviikko 30 (29+0 – 29+6)
Raskausviikko 29 (28+0 – 28+6)
Tuleva arki kolmen lapsen kanssa
Raskaussovellus näyttää, että raskautta olisi nyt jäljellä 62 päivää. Eli aika vähän. Pian meidän arki muuttuu melkoisesti uuden vauvan myötä. Arki kahden isomman lapsen kanssa on aika helppoa. He ovat jo aika itsenäisiä lapsia. He touhuavat paljon omiaan, eivätkä tarvitse koko aikaa aikuista rinnalleen. Me seurataan aika paljon sivusta heidän tekemisiään. Ollaan lähellä ja saatavilla, mutta annetaan heidän elää sitä omaa elämäänsä ja kokeilla siipiään ikätason mukaisesti. Sitten kun tarvitsee, syli on aina auki ja me ollaan saatavilla. Ja kyllähän he meitä edelleen tarvitsevat. Eivät tosin samoissa määrin, kuin esimerkiksi taaperoiässä.
Isompi ikäero
Isommilla on ikäeroa lähes tarkalleen kaksi vuotta, joten viimeksi vauvan synnyttyä kädet olivat jo valmiiksi aika täynnä. Nyt ikäeroa lapsille tulee noin kahdeksan ja kuusi vuotta. Eli aikapaljon enemmän, kuin viime kierroksella. Joten en varsinaisesti edes jännitä sitovaa pikkuvauva-aikaa. Uskon vakaasti, että käsiä ja sylejä riittää jokaiselle. Vaikka voi olla, että isommat joutuvat hieman treenaamaan kärsivällisyyttä. Uskon kuitenkin, että vauva-aika yhden pienen ja kahden isomman kanssa on hyvin erilaista, kuin kahden alle kolmevuotiaan kanssa.
Toki sen näkee kunnolla sitten, kun vauva syntyy ja arki kolmen lapsen perheenä alkaa. Mehän emme tiedä yhtään millainen tyyppi vauva tulee olemaan. Minulla on kokemusta kahdesta aika perustyytyväisestä vauvasta. Vaikka heidänkin kanssaan on ollut niitä vaikeampia vaiheita. Toki tällä kertaa tiedän, että minulla on mukana kumppani, joka panostaa meidän perheeseen ihan yhtä paljon kuin minäkin. Ja tuli mitä tuli, tiedän pärjääväni. Olen selvinnyt paljon huonommissakin tilanteissa.
Vuoroviikkoarki
Toki tulevassa vauva-arjessa on se ero, että syksyllä meillä on kotona joka toinen viikko vain yksi lapsi, kun isot siirtyvät vuoroviikkorytmiin. Eli joka toinen viikko päästään vähän samanlaiseen vauvakuplaan, kuin esikoisen kanssa, kun huolehdittavana on vain vauva. Toki tämä tarkoittaa myös sitä, että kun ennen meillä on ollut sitä aikuisten omaa aikaa ruhtinaallisesti, niin nyt se putoaa minimiin. Ollaan puhuttu, että todennäköisesti ainakin ensimmäinen vuosi se on sitä aikuisten yhteistä aikaa plus avec. Ja se on enemmän kuin ok. Ensimmäiset vuodet menevät kuitenkin niin nopeasti.
Ollaan muutenkin puhuttu puolison kanssa paljon siitä, miten pyritään toimimaan vauvan synnyttyä. Miten saadaan turvattua kummankin unentarve. Väsyneenä kun on helpompi tuntea riittämättömyyttä, sekä riidellä sen toisen osapuolen kanssa, joten tämä on jotain mistä yritetään olla tinkimättä. Kaiken muun uskon järjestyvän tavalla tai toisella.
Odotan tulevaa, koska perhe-elämä on lopulta parasta mitä tiedän. Nautin toki kahdenkeskeisestä ajasta puolisoni kanssa, mutta loppujen lopuksi, parhainta on olla yhdessä perheenä. Siitä saan ne kaikkein rakkaimmat muistot.
-Jenni
KUVAT: Muru / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Mitä sain ostettua äitiysavustuksen 170 eurolla
Meidän kodin sisustussuunnitelmat
Tarkoittaako toive sukupuolesta myös toiveita lapsen käytösmallista