Synnytyspelkopoli
0Kävin viime viikolla synnytyspelkopolilla keskustelmassa kätilön kanssa tulevasta synnytyksestä. Minulla on takana kaksi aika hurjaa synnytystä. Loppujen lopuksi molemmissa synnytyksissä kaikki on mennyt suht hyvin ja lopulta minä, sekä vauvat olemme selvinneet hengissä. Molemmissa kerroissa oli kuitenkin odottamattomia käänteitä ja uudelleen raskauduttuani huomaan, että nämä odottamattomat käänteet ovat jääneet vaivaamaan.
Minulle kirjoitettiin lähete synnytyspelkopolille jo suurinpiirtein puolessa välissä raskautta. Otin synnytyspelon puheeksi heti, kun huomasin sellaisia ajatuksia. Olen kiitollinen, että tähän kaikkeen on suhtauduttu niin ymmärtäväisesti. Tuntemuksiani ei vähätelty missään vaiheessa. Synnytyspelkopoli on niille, joita syystä tai toisesta pelottaa jokin tulevassa synnytyksessä.
Synnytyspelkopoli
Aika polille tuli hyvissä ajoin ja viime viikolla se sitten koitti. Minut vastaanotti aivan ihana ja lämminhenkinen kätilö. Aloitettiin juttelu puhumalla niistä aiemmista synnytyksistä ja mitä niissä tapahtui. Olen kirjoittanut raskauden alussa postauksen aiemmista synnytyksistäni.
Kerroin, että minua hermostuttaa erityisesti se, mitä odottamatonta tässä synnytyksessä tapahtuu ja kenelle se on hengenvaarallista. Lisäksi, kun ottaa huomioon terveydenhoidon nykytilanteen, minua huolestuttaa se, onko synnytyksessäni riittävästi osaavaa henkilökuntaa. Tajusin myös, että molemmilla kerroilla heräämössä yksin pötkötteleminen on jättänyt oman jälkensä. Rauhallinen, yhteinen startti vauvan kanssa on jäänyt uupumaan molemmilla kerroilla ja huomaan sen harmittavan nyt myöhemmin.
Kätilö rauhoitteli minua, muistuttamalla, että odottamattomat tilanteet kuuluvat synnytykseen ja että heidän puoleltaan kaikkeen on kyllä varauduttu. Vaikka minä en osaisi odottaa jotain, he osaavat kyllä.
Synnytyssuunnitelma
Lähdettiin käynnillä luonnostelemaan hieman synnytyssuunnitelmaani, sen pohjalta mikä rauhoittaisi parhaiten omaa mieltäni. Olin alkuraskaudessa ehdottomasti sitä mieltä, että haluan suunnitellun sektion. Nyt ajan kanssa, olen alkanut kääntymään uudelleen alatiesynnytyksen kannalle tietyin ehdoin. En uskalla lähteä synnyttämään alakautta kovin isoa vauvaa. Enkä suostu siihen myöskään jos vauva olisi perätilassa. Sovittiin muutenkin, että synnytyksen aikana sektiopäätös tehtäisiin todella herkästi, jos minusta tuntuisi yhtään siltä. Sektio itsessään ei pelota. Esikoisen kiireellisessä sektiossa kaikki meni todella hyvin ja toivuin leikkauksesta niin hyvin kuin mahdollista. Sen vuoksi leikkaus on tuntunut jopa turvallisemmalta vaihtoehdolta.
Tietoihini kirjattiin myös, että mikäli päätyisin syystä tai toisesta heräämöön, niin pääsisimme vauvan kanssa perheheräämöön, jolloin saisin sen rauhallisen yhteisen startin.
Minä olen ihminen, joka luottaa vakaasti lääketieteeseen ja omien kokemusten perusteella kaipaan sen tuomaa turvaa enemmän, kuin sellaista luomusynnytystä. Haluan kätilöiden ohjaavan ja neuvovan minua. Minä olen synnyttänyt kaksi lasta, mutta he ovat auttaneet maailmaan kymmeniä vauvoja. Omalla kohdallani kotisynnytys ei tulisi kuuloonkaan. Tunnen oloni turvallisemmaksi sairaalaympäristössä.
Viimeisenä toiveenani oli, että synnytys käynnistettäisiin. Olen kokenut jo kaksi käynnistystä ja äkkiseltään se tuntuu tutulta, sekä turvalliselta vaihtoehdolta.
Minulla tulee vielä synnytystapa-arvio, jossa nämä kaikki suunnitelmat toivon mukaan vahvistetaan. Jonkin verran riippuu vauvan koosta ja muista jutuista. Mutta toivon mukaan tällä suunnitelmalla mennään.
Pelkopolilla käynti helpotti omia pelkoja merkittävästi. Tiedän, että kun nämä toiveet on kirjattu tietoihini, niitä noudatetaan vielä astetta hanakammin. Nyt odottelen vain vielä synnytystapa-arviota.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Yhteiset baby showerit puolison kanssa
Sovittiin puolison kanssa jo aika alkuraskaudesta, että vietetään kesällä yhteisiä baby showereita. Kyseessä ovat Amerikasta tänne Suomeenkin rantautunut juhla. Baby showerit ovat pohjimmiltaan juhla, jossa juhlitaan uutta tulokasta ja valmistetaan vanhempia tulevan vauvan tuloon. Sen vuoksi onkin hieman nurinkurista, että niitä ajatellaan pelkästään äitien juhlina, vaikka vauva on molempien vanhempien ja muuttaa yhtälailla molempien elämän.
Ja nyt minä puhun heteronormatiivisesta parisuhteesta, koska elän sellaisessa itse ja olen ollut sellaisissa vauvajuhlissa.
Tasa-arvoiset vanhemmat
Minulla oli esikoista odottaessani omat juhlani, mutta nyt halusin ehdottomasti yhteiset juhlat. Puolisoni ei ole mikään ”kakkosvanhempi”. Me olemme yhdessä tämän vauvan vanhemmat, joten vauvajuhlat pitäisi olla molemmille. Lisäksi perinteisesti lahjat ovat vauvantarvikkeita. Omaa tasa-arvokäsitystäni vastaan sotii hyvin vahvasti se, että naiset saavat lahjaksi vauvantarvikkeita (jotka eivät varsinaisesti edes ole heitä varten) ja miehet saavat sikareita ja viskiä. Yhteisissä juhlissa kaikki vauvantarvikkeet tulevat lahjaksi meille molemmille, eikä vain minulle. Me olemme yhdessä vastuussa vauvan tarvikkeista ja varusteista. Minä en ole mitenkään erityisessä asemassa, vain koska olen lapsen äiti. Minun sukupuoleni ei tee minusta mitenkään päin kykenevämpää vanhempaa. Ainoat asiat joihin olen sukupuoleni puolesta kykenevämpi on raskaus, synnytys ja imetys. Muissa asioissa olemme samalla viivalla.
Joten siksi yhteiset vauvajuhlat. Puolisoni ansaitsee nämä ihan yhtälailla, kuin minäkin. Ja periaatteessa hän ansaitsee nämä vähän enemmänkin, kuin minä, koska vauva on hänen esikoisensa.
Puoliso ei todellakaan lähde ryyppäämään varpajaisia
Näistä kuulee myös sitä, että baby showerit on äidille ja varpajaiset on isälle. Ensinnäkin, alkuperäisen perinteen mukaan naiset viettivät varpajaisia. Synnytykseen osallistunut naisväki riipaisi kännit, kun synnytys oli saatettu onnistuneesti loppuun ja ne olivat varpajaiset. Miehillä ei ole alunperin ollut mitään tekemistä näiden juhlien kanssa. Ja kuten sanoin aiemmin, baby showereissa on enemmän kysymys vauvasta, kuin vanhemmista. Lisäksi isää tarvitaan ensimmäisinä päivinä enemmän äidin ja vauvan luona, kuin ryyppäämässä ja rellestämässä äijäporukalla. Eikä niissä bileissä ole yleensä kyse edes vauvasta. Ne ovat tekosyy ryypätä.
Olen lukenut kymmeniä juttuja siitä, miten isät ovat lähteneet viettämän varpajaisia ja olleet seuraavana päivänä krapulansa vuoksi kyvyttömiä hoitamaan omaa osuuttaan. Tällainen ei minun mielestäni tule kuuloonkaan. Puolisoni saa varpajaisensa sitten joskus vauvavuoden lopussa ja samoin minä. Kumpikin meistä juhlii siis varpajaisia sitten, kun vauvavuosi on selätetty. Intensiivisen vauvavuoden jälkeen, kumpikin meistä ansaitsee ehdottomasti aikaa itsekseen, ulkona, omien läheisten kanssa.
Minusta on ihanaa viettää tulevat vauvajuhlat yhdessä puolisoni kanssa. En koe jääväni mistään paitsi, vaikka jaan nämä juhlat hänen kanssaan. Päinvastoin, tuntuu äärimmäisen tärkeältä rikkoa näitä normeja.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vappubrunssi ja croisant buffet