Olen halunnut hetken aikaa kirjoittaa teille siitä, miltä on tuntunut olla kolmannen kerran raskaana. Edelleen, tämä on ehdottomasti helpon raskauteni ja olen voinut ihmeellisen hyvin. Mistä olen äärimmäisen onnellinen ja myös kiitollinen. Kahdesta edellisestä raskaudesta on jo vähän aikaa. Tietyllä tavalla aika on ehtinyt kultaamaan muistoja, mutta samaan aikaan muistan muun muassa pahoivoinnin ja lepomääräykset. Nyt kun saa elää aika vapaasti elämääni raskauden kanssa, niin olen siitä todella kiitollinen. Nyt näyttäisi vielä siltä, että tällä kertaa hepatogestoosikin olisi skippaamassa minut. Tätä en meinaa itsekään täysin uskoa, kun olin niin asennoitunut siihen.

Rauhallisin mielin

Hyvää perspektiiviä omaan raskauteeni on tuonut Facebookin vauvaryhmässä olo. On täysin ymmärrettävää, että ensimmäistä lasta odottaessa on niin täydellisesti uuden edessä, että vähän kaikki pelottaa. Varsinkin, kun kyse on niin tärkeästä asiasta kuin oma lapsi. Mutta täytyy myöntää, että on aika ihanaa, kun jokainen vihlaisu, nipistys tai kuplinta ei aiheuta paniikkia siitä, onko vauvalla kaikki hyvin. Kolmannen raskauden kohdalla uskallan jo luottaa omaan kroppaani ja siihen, että se osaa hommansa. Tällä pohjalla on ollut todella helppoa nauttia raskaudesta. Toki oman vointi on myös helpottanut sitä nauttimista, kun ensimmäiset kolme kuukatta eivät menneet väsymyksen ja pahoinvoinnin kourissa.

Mutta onhan tämä zen-fiilis aivan ihana. Kun voi oikeasti nauttia tästä sisällä kavavasta elämästä, ilman sen suurempia huolia. Toki, kokemus voisi olla hyvin erilainen, jos edelliset raskaudet olisivat olleet yhtään stressaavammat. Niissä on ollut omat vaikeutensa, mutta nekin ovat menneet pääasiassa hyvin.

Painolastia tähän kokemukseen ovat tuoneet aiemmat, rankat synnytyskokemukset, jotka ovat varjostaneet odotusta. Minun on ollut helppoa sulkea pois ne pelonaiheet, jotka saattavat tapahtua. Synnytys tulee tapahtumaan, vaikka tekisin mitä. Ja minua pelottaa se kaikki, mikä synnytyksessä voi mennä pieleen. Toistaiseksi se on ollut helppoa tyäntää taka-alalle ja nauttia raskaudesta. Mutta nyt h-hetki lähenee vääjäämättä.

Olen omalta osaltani tehnyt kaiken helpottaakseni tulevaa. Olen käynyt pelkopolilla ja hakenut itselleni doulaa. Olen menossa vielä synnytystapa-arviointiin. En tiedä, kuinka paljon enemmän voin oikeastaan tehdä oman synnytykseni eteen. Nyt sitä pitäisi vain luottaa omaan kroppaan niin, kuin olen tehnyt tässä raskauden aikana.

Nyt voin ehkä vain toivoa, että tämä zen fiilis kantaa vielä joitain viikkoja. Sitten toivotaan aiempia helpompaa synnytystä. Minulla on pieni, vieno haave, päästä tämän tyypin kanssa perhepesähotelliin, joka meillä on kokematta. Sen sijaan haluaisin välttyä tällä kertaa heräämöltä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Yhteiset baby showerit puolison kanssa

Raskausviikko 32 (31+0 – 31+6)

Tuleva arki kolmen lapsen kanssa

Kimono

Raskausviikko 31 (30+0 – 30+6)

Beben koko: Ananas

Oireet: Närästys, napakammat supistukset, kevyt turvotus jaloissa.

Himot: Ei oikeastaan. Nälkä on kuitenkin koko ajan.

Raskausviikko 33

Meillä on ollut taas ihan mega aktiivinen viikko. Joka päivä on askelmittari paukkunut ja olen niin kiitollinen siitä, että jaksan. Iltaisin liikkuminen tuntuu supistuksina ja pienenä jomotuksena. Kaikki helpottaa kuitenkin levolla, joten en ole ollut huolissani. Olen kokenut myös raskauden, jossa minulle on suositeltu lepoa sen puolesta välistä asti supistusten vuoksi, joten olen todella kiitollinen tästäkin kokemuksesta. En ole käynyt mitenkään tietoisesti lenkeillä, mutta askelia ja liikettä kertyy päivään paljon mistä en valita. Liikkuminen helpottaa kuitenkin myös omaa oloa.

Laskettuun aikaan on seitsemän viikkoa ja koska minun kohdallani mietitään käynnistämistä, todennäköisesti synnytykseeni on oikeasti vielä vähemmän aikaa. Hurjaa. Huomaan myös, että oma mieli alkaa pikku hiljaa kääntyä kohti sitä synnytystä. Edelleen ajatukset ovat osittain pelonsekaisia. Mutta veikkaan, että loppua kohden halu saada vauva ulos on pelkoja isompi. Mutta pelosta puheenollen…

Me ollaan haettu doulaa

Doulan mukanaolo synnytyksessä on kiehtonut minua. Yksityinen doula on kuitenkin sen verran kallis paketti, että se ei ole tuntunut itsestä relevantilta vaihtoehdolta. Jokainen doula ansaitsee ihan varmasti sen palkkionsa, en sano sitä, mutta itselle investointi on ollut liian iso. Kunnes bongasin Ensi- ja turvakotien liiton sivuilta tietoa heidän vapaaehtoisesta doulatoiminnastaan. Tietenkään vapaaehtoisen doulan saaminen ei ole yhtä helppoa ja yksinkertaista, kuin yksityisen, mutta ajattelin kokeilla silti.

Meidän kohdalla kaikki kriteerit doulan saamiselle täyttyivät. Minulla on taustalla kaksi hurjaa synnytystä, sekä lähisuhdeväkivalta kokemuksia. Lisäksi kärsin synnytyspelosta. Näillä kriteereillä meille päädyttiin tarjoamaan doulaa. Joudutaan kuitenkin vielä vähän jännittämään, löytyykö meille sopiva tyyppi. Kerron, miten tämä asia etenee.

Toivotaan toki, että saadaan doula. Uskon, että hän olisi varmasti hyvä tuki ihan meille molemmille. Minulle pelkojen kanssa ja puolisolle hänen ensimmäisessä synnytyksessään.

Nukun edelleen aika hyvin öisin. Herään yleensä pari kertaa yöstä pissalle. Samalla kertaa hoituu myös se vaivalloinen kyljen kääntäminen. Mutta on helpottavaa, että valvomiset näyttäisivät nyt jääneen taakse. Nyt kun kirjoitin näin, niin mistä vetoa, että ensi yönä valvotaan taas.

Vauva liikkuu edelleen aktiivisesti ja on menossa mukana. Huomaan, että hän innostuu kaikista meidän perheenjäsenten äänistä. Kun siskot tulevat meille toisesta kodista, alkaa varsinainen vispaus. Hän on selkeästi iloinen, kun heidän äänensä kuuluvat taas tauon jälkeen.

Meidän on tarkoitus saada tässä kesäkuun aikana paikat valmiiksi. Hoitopöytä on paikallaan, mutta siitä puuttuu koreja ja vaipanvaihtoalusta. Sänky ja vaunut puuttuvat edelleen, vaikak tiedämmekin mistä ne tulevat. Vauvan vaatteet on pesty ja silitetty. Vielä ne pitäisi kyllä saada järjestetyksi paikoilleen. Mutta uskon, että tässä on vielä viikkoja aikaa. Ja jos hän päättääkin putkahtaa maailmaan hyvissä ajoin, puolisoni on hyvä laittamaan tarvittaessa hösseliksi. En stressaa suotta. Pitkälle päästään jo noilla puhtailla vaatteilla.

-Jenni

2 & 3 KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Raskausviikko 32 (31+0 – 31+6)

Raskausviikko 31 (30+0 – 30+6)

Raskausviikko 30 (29+0 – 29+6)

Raskausviikko 29 (28+0 – 28+6)

Raskausviikko 28 (27+0 – 27+6)