Alkuraskaus
0Vaikka olen tehnyt koko alkuraskauden ajan viikoittain raskausviikko postauksia, haluan silti jotenkin summata tätä tämänkertaista alkuraskautta. Tämä on ollut samaan aikaan sekä helpoin, että stressaavin alkuraskaus.
Raskaus oli tosiaan yritetty ja toivottu, vaikka emme olleet ehtineet olla sen alkaessa edes vuottakaan yhdessä. Minä olin pelännyt sitä ennen koronan vaikuttaneen jotenkin lisääntymiskykyyni, koska se oli vaikuttanut kuukautisiinikin. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut yrittää edes hirmu pitkään. Raskaus sai alkunsa etuajassa tulleesta ja äärimmäisen kipeästä ovulaatiosta. Valittelin silloin todella voimakkaita ovulaatiokipuja ja heitin vitsiä siitä, että sieltä irtoaa varmaan viisi munasolua. Mutta siinä mielessä seksin ajoittaminen oikein oli melko helppoa.
Oireita
Tämä oli ehdottomasti vähäoireisin alkuraskaus, jonka olen käynyt läpi. Minulla oli väsymystä ja pahoinvointia, mutta ei kumpaakaan siinä määrin kuin aiemmissa raskauksissa. Kuopustani odottaessa olin niin väsynyt, että nukahdin kesken kävelyn. Vaikka olenkin ollut väsynyt, kaivannut päiväunia ja mennyt aikaisin nukkumaan, niin se oli kuitenkin siedettävää. Pahoinvointia minulla oli vain hetkittäin. Ja ensimmäistä kertaa hajut etoivat minua toden teolla. Mutta se oli niin ajoittaista, että se ei varsinaisesti haitannut. Huonompana hetkenä lepäsin vain enemmän.
Lisäksi selvisin alkuraskauden ilman liitoskipuja. Aiemmilla kerroilla liitoskivut alkoivat suurin piirtein samantien, kun raskaustesti näytti positiivista. Tunsin hyvin varhaisilla viikoilla, miten lantiossa ja vaginan alueella tuntui epämukavalta. Nyt sain olla alkuraskauden ilman näitä kipuja, minkä otan ehdottomasti voittona.
Alkuraskauden verenvuoto
Sitten siirrytään siihen alkuraskauden kaikkein stressaavimpaan osuuteen. Minulla oli useampia kertoja verenvuotoja alkuraskaudessani. Ensimmäinen kerta oli aika lievä. Seksin jälkeen pientä vaaleanpunaista vuotoa pyyhittäessä. Seuraavalla kerralla koko paperi oli jo punainen verestä ja vuotoa tuli siteeseen asti. Silloin säikähdin ensimmäisen kerran kunnolla. Minulla ei ollut kertaakaan aiemmin vastaavanlaista vuotoa raskauden alussa. Siitä huolimatta, että olin lukenut monet kerrat kuinka normaalia verenvuoto alkuraskaudesta on. Ja säikähdin siitä huolimatta, että minulla oli pelkkää vuotoa, eikä minkäänlaisia kipuja.
Minulla oli verenvuotoa vielä kaksi kertaa tämän jälkeen. Toisella kerralla verta tuli kirjaimellisesti lorisemalla. Tämä säikäytti ihan toden teolla. Olin varma, että raskaus oli tässä. Miten vauva voisi oikeasti selvitä tuollaisesta verenvuodosta hengissä? Kipuja minulla ei kuitenkaan vieläkään ollut. Ja kuin ihmeen kaupalla, parin päivän päästä ultrassa näkyi terve, hyvinvoiva ja liikkuvainen sikiö. Huojennuksen määrä oli silloin aivan valtava.
Verenvuotojen aiheuttaman stressin vuoksi olen äärimmäisen onnellinen, kun alkuraskaus on ohitettu. Tietenkään mikään ei ole varmaa ennen kuin vauva on sylissä, mutta nyt tämä on kuitenkin edes vähän varmempaa.
Me kaikki odotamme vauvaa kovasti. Tulevat isosiskot puhuvat päivittäin vauvasta. Kumpikin tuntuu kuitenkin ymmärtävän, että häntä joutuu vielä odottamaan. Tällä viikolla pääsemme moikkaamaan tyyppiä vielä ultraääneen, mikä on kiva juttu.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Raskausviikko 15 (14+0 – 14+6)
Beben koko: Appelsiini
Oireet: Liitoskivut
Raskausviikko 15
Olemme virallisesti toisen kolmanneksen puolella. Raskaus siis eteen niin kuin pitää. Tähän viikkoon on mahtunut niin sokerirasitusta, kuin neuvolaakin. Näiden lisäksi liitoskivut ovat lisääntyneet huomattavasti. Yritän liikkua mahdollisuuksien mukaan. Käytiin tällä viikolla uimassakin puolison kanssa, koska sen pitäisi olla hyvä liikuntamuoto juuri liitokivuista kärsiville. Uiminen tuntui pahalta, onneksi vesijuoksu ei. Eli selkeästi altaassa on mahdollista löytää ne vähemmän kivuliaat tavat liikkua. Olen myös harkinnut tukivyön hankkimista.
Vauvan kuulokeskus on kehittynyt, mutta ei täysin. Hän kuulee, mutta ei kovin hyvin. Lisäksi hän näyttää jo pienen, pieneltä ihmiseltä.
Sokerirasitus
Minulla on sokerirasitustestit niin iän, kuin painonkin puolesta. Olin siirtänyt tätä ensimmäistä muutamaan kertaan. Viimeisen siirron tein silloin, kun minulla oli se iso verenvuoto. Ajattelin, että jos tämä on keskenmeno, niin en todellakaan aio kärsiä muuten vaan sokerirasitusta. Minua ei ole ikinä huolettanut tulokset, mutta itse testi on itselleni aika rankka kokemus. Olen aiempina kertoina meinannut sekä oksentaa, että pyörtyä.
Minulla oli sokerirastuksessa aivan ihana labrahoitaja, joka tsemppasi minua kokeen läpi. Ja tällä kertaa minulla ei lopulta edes tullut huono olo ennen, kuin vasta kotona. Kuuntelin sen parituntisen aikana podcasteja ja odotin huonoa oloa, jota ei tosiaan tullut. Olin positiivisesti yllättynyt.
Sain rasituksen tulokset neuvolassa ja arvoni eivät olleet edes värähtäneet kokeen aikana. Ilmeisesti tässä ei siis tarvitse ihan heti pelätä minkään sortin diabetesta. Toki minulla on sitten riesana se raskaus hepatoosi.
Neuvola
Viikon lopulla meillä oli toinen neuvola käynti. Sokerirasituksen lisäksi käytiin läpi muutenkin viime viikkojen kuulumisista. Mehän eletään nyt tosiaan sitä vaihetta, kun olen raskaana, vaikka siltä ei tunnukaan. Vauvan liikkeet ovat edelleen hyvin satunnaisia ja hyvin pieniä, eikä niitä tunnu kovin usein. Mutta itseasiassa, kun kirjoitan tätä, niin vauva on onnistunut potkaisemaan tai huitaisemaan tuntuvasti nyt jo muutaman kerran, kuin osoittaakseen että täällä edelleen ollaan.
Hemoglobiini minulla oli, ei mitenkään yllättäen hieman alhainen. Lukema oli kutakuinkin sama, mitä se on ollut viimeiset kaksikymmentä vuotta. Mutta pitänee ottaa rautalisä taas käyttöön ja katsoa, josko sitä saisi vähän hilattua ylöspäin.
Kuopus oli tällä kertaa mukana neuvolassa ja pääsi näin ollen kuuntelemaan vauvan sydänääniä. Viisivuotiaan mielestä ne kuulostivat hassulta jumputukselta. Vauva karkasi monta kertaa doblerin alta ja ääniä sai etsiä sen vuoksi muutaman kerran uudestaan. Äänet kuitenkin kuuluivat selkeästi. Alan vähän epäillä sitä ensimmäisessä ultrassa näkyvää rauhallisuutta ja pelkäämään, että saan kohta hyvästellä kylkiluuni.
Raskaus etenee kaikin puolin niin kuin kuuluukin. Kerroin jo eilen, että puhuttiin neuvolakäynnillä hieman jo synnytyksestä, joka ahdistaa ja pelottaa jo nyt. Siihen on onneksi vielä kuukausia ja alustava suunnitelma on jo tehty. Muuten voin aika hyvin.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 14 (13+0 – 13+6)
Raskausviikko 13 (12+0 – 12+6)