Raskausviikko 31 (30+0 -30+6)

Yleinen | 20.5.2023

Beben koko: Tammenterhokurpitsa

Oireet: Närästys ja lisääntynyt kutina

Himot: Ruisleipä

Raskausviikko 31

Meillä oli tämän viikon alkuun heti neuvola. Mitään muuta kovin ihmeellistä neuvolassa ei ollut, mutta hemoglobiinini oli humpsahtanut alle satasen. Yritetään nyt boostata rauta-arvojani, jos ne nousisivat yhtään. Menen myös verikokeisiin tarkistamaan ferritiinin. Jos se on kovin matala pitää kuulemma miettiä rautainfuusiota. Tiedän, että infuusiota ei anneta kovin herkästi julkisella puolella ja oma ferritiinini on ollut aina riittävä. Lisäksi oma kroppani on ilmeisesti tottunut menemään vähän vajaalla, enkä varsinaisesti edes huomaa matalia arvoja. Näin ollen olen hiukan skeptinen sen suhteen, että saisin mitään lisärautaa.

Vauva tuntuu myös kääntyneen pää alaspäin, mikä on huojentavaa. Olen nimittäin ilmoittanut, että edellisten synnytysten jälkeen en lähde edes yrittämään alateitse perätilassa olevaa vauvaa.

Yö tarkkailussa

Tällä viikolla minulle sattui myös tapaturma, jonka vuoksi jouduin yöksi tarkkailuun sairaalaan. Kompastuin ja kaaduin kutakuinkin suoraan mahalleni. Huojentavaa toki oli, että ainakaan heti kaatumisen jälkeen ainoa paikka, johon sattui oli polvi. Mutta tunsin myös jonkinlaista kipua vatsan seudulla. Tapaturman jälkeen riensin kotiin. Onneksi tämä sattui aika lähellä kotia. Kotona yritin rauhoittua ja soittelin sekä neuvolaan, että Naistenklinikalle. Olin tietysti säikähtänyt, vaikka tiesin, että vauva on yllättävän hyvässä suojassa kohdussa. Sain ohjeeksi tulla näytille Naistenklinikan päivystykseen.

Matkalla ehdin rauhoittua jo vähän. Viimeistään rauhoitun siinä vaiheessa, kun kuulin vauvan vahvat sydänäänet monitorista. Vauvasta otettiin tunnin sydänkäyrä, jonka aikana laskin viimein rauhassa liikkeitä. Kun asetuin siihen sairaalan sänkyyn rauhassa käyrälle, niin pikku hiljaa niitä liikkeitä alkoi tulemaan. Pääsin laskuissa kymppiin hyvin nopeasti. Käyrien jälkeen pääsin lääkärin tarkastukseen, joka teki sisätutkimuksen ja ultran. Kaikki oli muuten hyvin, mutta vatsaani jomotteli hieman sillä tavalla vähän menkkamaisesti. Niinpä lääkäri teki päätöksen ottaa minut yöksi osastolle tarkkailuun.

Yö osastolla ei varsinaisesti haitannut, koska siellä minulla olisi hoitajia napin painalluksen päässä, jos jotain oireita tulisi tai kaatuminen olisi provosoinut synnytyksen käynnistymistä ennen aikaisesti. Minulta otettiin osastolla myös labrakokeita, muun muassa maksa-arvot ja ferritiini muiden labrojen ohella.

Aamulla oma olo oli normaali ja vauvan sydänkäyrä oli hyvä. Labrojen myötä minulle diagnosoitiin anemia, sillä matalan hemoglobiinin lisäksi ferritiinini oli neljä. Jos se ei yhtään nousisi, niin edessä olisi rautainfuusio. Anemian jatkosuunnitelman kanssa pääsin kuitenkin kotiin lounaan jälkeen.

Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että tapaturmasta selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja yhden yön reissulla. Tämän jälkeen oma vointi on ollut hyvä ja normaali.

Tapaturmaa lukuunottamatta olen voinut tälläkin viikolla hyvin. Anemia ei käynyt edes omassa mielessä. Kroppani on vissiin tottunut käymään vajaalla raudalla, joten en ole edes huomannut vajausta. Olen pannut merkille, että olen ollut todella kalpea. Mutta olen laittanut sen pitkän talven piikkiin. Nyt yritän syödä rautaa ja parin viikon päästä katsotaan mitä se on tehnyt rauta-arvoilleni.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Raskausviikko 30 (29+0 – 29+6)

Raskausviikko 29 (28+0 – 28+6)

Raskausviikko 28 (27+0 – 27+6)

Raskausviikko 27 (26+0 – 26+6)

Raskausviikko 26 (25+0 – 25+6)

Kirsikan kukkia, sekä farkkutakki ja ribbimekko

Yleinen | 15.5.2023

7 Likes

Ihanaa alkanutta viikkoa! Minä olen kirjoittanut täällä koko aamupäivän. Tuntuu, että tekstiä vain syntyy, joten yritän ottaa tästä kaikesta ilon irti. Se ei ole aina ihan itsestään selvää, että kirjoittaminen luistaa.

Eilen vietettiin äitienpäivää, joka oli omalla kohdallani tällä kertaa aivan ihana. Siinä ei ollut mitään erikoista. Me syötiin yhdessä, leivoin itse kakun ja lähdettiin pienelle retkelle puistoon niin, että lapset saivat harjoitella samalla pyöräilyä. Aktiviteetit olivat hyvin samanlaisia kuin, mitä me tehdään normaalistikin yhteisinä vapaapäivinä. Lapset olivat toki askarrelleet molemmat minulle lahjat ja puoliso oli ostanut minulle korusetin, josta olin haaveillut jo pidemmän aikaa. Lapseni ja puolisoni onnistuivat tekemään eilisestä, kuitenkin elämäni parhaimman äitienpäivän läsnäolollaan. Vaalin muistoa mielessäni ikuisesti.

Farkkutakki / H&M

Mekko / H&M

Laukku / H&M

Kengät / Zadaa second hand

Korvakorut / Smiling Design

Käytiin viikonloppuna myös kuvaamassa puolison kanssa Roihuvuoren kirsikkapuistossa. On edelleen ihan mahtavaa, miten hän haluaa auttaa ja tukea minua tässä hommassa ja lähtee vapaaehtoisesti kuvaamaan minua. Minulla on kuvaamisen suhteen paljon ohjeita ja mielipiteitä, joten jollakin saattaisi oikeasti mennä hermo. Plus olen todella tottunut kuvaamaan Katrin kanssa, jolloin homma on äärimmäisen vaivatonta. Me tunnetaan toisemme ja ne kuvaustarpeet niin hyvin, että homma menee nykyään aika nopeasti. Mutta siitä huolimatta arvostan suunnattomasti puolisoni apua tässä.

Ribbimekko

Olen sanonut moneen kertaan, että ribbimekko on yksi parhaita raskausvaatteita. Varsinkin kun olen isoimmillani näin keväällä ja kesällä. Se on helppo ja se on siisti. Se myös myötäilee kivasti kasvavaa vatsaa. Näitä kuvia katsellessa totesin, että pötsistä on kyllä kasvanut melkoinen pallo. Ei vissiin ole enää mitään epäselvyyttä siitä olenko raskaana vai en.

Ribbimekkoon on myös kiva yhdistellä erilaisia kimonoita ja liehukkeita, joita allekirjoittaneelta löytyy joka lähtöön. Jaan teille todennäköisesti kesän myötä useamman asun mekossa ja liehukkeessa.