Tässä tämän viikon arkikuva. Ihan rehellisesti, oli todella vaikeaa valita tämän viikon arkikuva. Koska olin onnistunut tallentamaan lasten kanssa niin monia ihania arkisia hetkiä. Me ollaan saatu olla koko viikko yhdessä lasten kanssa ja se on ollut aivan ihanaa. Nykyisellä rytmillä viikot ovat olleet todella katkonaisia, koska lapset ovat olleet aina osan viikosta poissa. Sen vuoksi tällainen kokonainen viikko tuntuu aivan luksukselta.

Olen jo hyvin tottunut tähän meidän arkeen ja siinä on ehdottomasti puolensa. Mutta ei se sitä ikävää poista. Minulla on lapsia aina ikävä, kun he ovat toisessa kodissaan.

Tämä kuva otettiin joku ilta tällä viikolla iltasadun aikoihin. Istuskeltiin esikoisen kanssa sängyllä ja hän selasi joululahjaksi saatua satukirjaa. Aina välillä hän luki sujuvasti joitain pätkiä kirjasta. Havahduin siihen, miten taitava lukija hänestä on tämän syksyn aikana tullut. Onhan hän lukenut jo pari vuotta. Mutta alussa se on ollut haparoivaa ja hidasta, kuten jokaisella lapsella. Hän ei ole myöskään ihan hirveästi lukenut itsenäisesti, ennen kuin nyt. Joululomalla hän on alkanut lukemaan myös sängyssä ennen nukkumaanmenoa, mistä olen erityisen iloinen. Itselleni kirjat ovat olleet äärimmäisen tärkeitä kolmannesta luokasta asti. Luin todella paljon.

Lukemisella on valtavasti hyötyjä kielen ja sanaston kehittymisessä, sekä monessa monessa muussa. Siksi meillä luetaan iltasatuja ja lapset kuuntelevat äänikirjoja. Nyt myös esikoinen lukee itsenäisesti omia kirjoja.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

10 kuvaa välipäiviltä

Meidän joulu 2022

Tuomaan markkinat perheen kanssa

Viime aikoina

Terveisiä sairastuvalta

Nyt viimein kerron teille minun ja Hannan lukuhaasteesta. Olen varmaan viimeiset viisi vuotta valittanut, että minun pitäisi lukea enemmän. Olen lukenut jonkin verran, mutta en läheskään niin paljon kuin ennen. Toki, ennen minulal ei ollut myöskään lapsia ja näin ollen aikaa on ollut enemmän. Mutta lukemisen ottaminen osaksi arkea on tietoinen päätös ja sen päätöksen tekeminen on jäänyt. Keksin nimittäin paljon muutakin mieluista tekemistä vapaahetkilleni. Yhtään siis lukemista vähättelemättä. Tämä lukuhaaste on antanut tarvittavaa potkua tälle vanhalle rakkaalle harrastukselle.

Idea lukuhaasteeseen syntyi muutama viikko sitten kauppareissulla. Päätettiin ostaa Hannan kanssa yhdessä kirjat ja vaihtaa myöhemmin, jotta molemmat saisivat lukea molemmat. Vähän niin kuin lehtivaihtarit, mutta kirjoilla. Siitä se ajatus sitten lähti. Lukuaikaa sovittiin kuukausi. Tähän mennessä voin kertoa, että en ole edes oman kirjani puoli välissä, kun Hanna on jo lukenut omansa. Puolustuksekseni sanon, että olen sentään saanut kiristettyä tahtia.

Meidän lukuhaasteen ideana on, että kumpikin valitsee yhden kirjan ja me molemmat luetaan molemmat. Eli kun yhden kirjan lukuaikaa on kuukausi, niin yhteen “kierrokseen” menee kaksi kuukautta. Katotaan, jos saadaan mahdollisesti tiivistettyä tätä tahtia joskus. Mene ja tiedä. Ainut sääntö on, että minä en valitse mitään murhajuttuja, vaan luetaan jotain kevyttä ja kivaa. Sitten, kun ollaan luettu molemmat kirjat, istutaan teelle (viinille) ja keskustellaan kirjoista. Katsotaan nyt meneekö kirjoista keskustelu lopulta muuhun juoruamiseen, mutta tarkoitus on oikeasti keskustella kirjoista. Olen tosi innoissani tästä. En ole koskaan kuulunut mihinkään kirjakerhoon, joten tällainen lukuhaaste tuntuu kivalta.

Oma ensimmäinen lukuhaasteen kirjani on Marian Keyesin Aikalisä. En ole omasta mielestäni lukenut aiemmin Marian Keyesin kirjoja, mutta tämän perusteella voisin lukea niitä enemmän. Marian kirjoitustyyli on sellaista minulle sopivaa. Tiedättekö mistä puhun? Kun on joitain kirjailijoita, joiden teksti on ikään kuin ihan eri aaltopituudella omasi kanssa. Kun et varsinaisesti löydä kirjasta mitään vikaa, mutta lukeminen takkuaa silti. Minulle tällaisia kirjailijoita ovat Stephen King ja George R. R. Martin.

Aikalisä kertoo suoraan sanottuna neljänkympin kriisistä. Kirja alkaa siitä, kun Amyn aviomies ilmoittaa tarvitsevansa puolen vuoden aikalisän, mutta ei kuitenkaan aio jättää vaimoaan. Tämä kerrotaan jo takakannessa ja oli oikeastaan syy sille, miksi halusin ostaa kirjan. Itse elän vähän erilaista arkea kun kirjan päähenkilö Amy. Minulla on pienet lapset ja sen mukaiset huolet, mutta muuten henkilöhahmo on aika samaistuttava. Tiettyjä juttuja rinnastin myös omaan erooni ja eron jälkeiseen elämään, joten senkin puolesta kirja on omalle kohdalle aika osuva.