Kevään puhelinkuvat
0Halusin kokeilla tämän tyylistä postausta. En ole varmaan koskaan tehnyt vastaavaa. Silloin, kun puhelinkuvat olivat enemmän in, minulla oli niin huonolaatuinen kamera etten juuri kuvannut sillä. Sitten nämä tämän tyyppiset postaukset taisivat unohtua hetkeksi. Tällä hetkellä kuvaan asioita varmaan 70% puhelimella, mutta nyt etsin tällä kertaa puhelimen kätköistä kuvia, jotka eivät normaalisti päätyisi blogiini. Eli sellaisia arkisia räpsyjä kuluneen kuukauden varrelta.
- Tytöt tutkimassa sorsia erään läheisen pikku ojan varrella. Oltiin samana päivänä käyty Roihuvuoren kirsikkapuistossa kävellen ja pysähdyttiin matkan varrella tähän.
- Metron ikkunasta napattu kuva mielettömän kauniista auringonnoususta. Olin matkalla työharjoittelupaikalleni, kun nappasin tämän.
- Yksi lempiasioitani tässä uudessa kodissa on tämä olohuoneen ikkunalauta, jolle tulee rakennettua erilaisia asetelmia. Tämä kynttiläasetelma syntyi vähän vahinghossa ja nappasin siitä kuvan, kun näkymä tuntui niin kotoisalta ja kauniilta.
- Tämä kuva on siltä ensimmäiseltä kunnon ”kesäviikolta”. Silloin oli jo ihan uskomattoman lämmin, mutta puissa ei ollut vielä lehtiä. Olimme sopineet Heidin kanssa lounastreffit ja päädyimme nappaamaan lähikaupasta mukaan sushia, jotka menimme syömään meren rantaan.
- Pionikausi on korkattu! Vitkuttelin pionien ostamista monta viikkoa. Kuolasin niitä monet kerrat kaupassa, mutta en uskaltanut ostaa niitä. Ihan ensimmäiset pionit mätänivät maljakkoon, joten halusin ennemmin odottaa, että kukat kypsyisivät ja aukeaisivat maljakossa. Kun sitten viimein raaskin ostaa nipun pioneita, nuuhkin niitä pöydän ääressä monet kerrat.
- Asuräpsy viikonlopulta, kun lähdin vähän extempore parhaan ystäväni Erikan luokse. Jäin suunnittelematta yökylään ja meillä oli niin kiva viikonloppu. Olemme nähneet viimeksi alkukeväästä, joten ikävä on ollut. Vaikka ollaankin melkein päivittäin yhteydessä viestein.
- Lapsivapaana viikonloppuna illalla iski ahdistus ja oli pakko päästä ulos. Ilta oli viileä, mutta ilta-aurinko oli yksinkertaisesti upea. Tuntui, että kävelin satumetsässä, kun aurinki siivilöityi matalalla puiden välistä.
- Kulutin useita päiviä siihen, että yritin etsiä tietynlaisia korvakoruja. Kyselin apua myös Instagramissa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että kaipaamiani korvakoruja ei ole vielä valmistettu. Niinpä päädyin haalimaan itselleni satiininauhaa, paperikukkia ja halvat korvakorut.
- Minulla on käynyt ihan uskomaton tuuri sen suhteen, että saan taas asua lähellä merta. Meri on minulle äärimmäisen rauhoittava ja rakas elementti.
- Tämän kuvan olen napannut parhaan ystäväni luona. Makoilin sängyssä, kun ystäväni ja hänen kumppaninsa vielä nukkuivat.
- Kuopukseni pyysi minua ottamaan hänestä kuvan. Hän tekee tätä aina säännöllisesti ja irvistelee sitten kameralle.
- Kokeilin Nespresson kesän sesonkimakua, jossa on kookoksen ja vaniljan aromeja ja voi luoja, kuinka hyvää tämä kahvi on. En yleensä välitä kookoksesta, mutta tässä se toimii todella hyvin. Ensimmäisenä iltana vetäisin kahvia kolme kuppia, mikä ei ole minulle ihan tyypillistä. 😀 Hups.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Ensimmäinen kevät viikonloppu
Nyt sen voi jo selkeästi tuntea ilmassa. Kevään nimittäin. Viikonloppu on ollut ihanan aurinkoinen ja ennen kaikkea lämmin. Kevät on ehdottomasti lempiaikaani vuodesta. Se, kun saa seurata luonnon heräämistä eloon, päivien pitenemistä ja lämmön lisääntymistä. Rakastan sitä. Ja samaan aikaan tuntuu siltä, kuin heräisin itsekin eloon. Tuntuu siltä, kuin auringon valo ja lämpö menisivät suoraan minuun ja muuttuisivat konkreettiseksi energiaksi. On ihanaa kun lempivuodenaikani on viimein käsillä ja voin ammentaa siitä voimaa.
Olen ollut viikonlopun aivan yksikseni ja yrittänyt parhaani mukaan ladata akkuja. Elämässäni on tällä hetkellä useampi stressiä aiheuttava asia, joten nollaaminen ja rauhoittuminen on enemmän, kuin vain paikallaan. Olen nukkunut paljon. Huomaan stressin nykyisin ensimmäisenä siitä, että unentarpeeni lisääntyy selkeästi. Unta on toki myös helppo lisätä, kun pitää vähän silmättä sitä, mihin aikaan menee nukkumaan. Koska olen todellinen iltavirkku, niin tämä on asia, johon minun pitää kiinnittää huomiota.
Olen viikonloppuna syönyt hyvin ja liikkunut paljon. Pakko myöntää, että en ole tänä viikonloppuna sortunut wolttaamaan vain kertaa. Mutta olen tehnyt ruokaa myös itse, enkä juoksuttanut pelkästään woltkuskeja. Ruuan tilaaminen on jatkuva lapsivapaiden viikonloppujeni pahe, josta on vaikeaa päästä eroon. Mutta olen tyytyväinen jo tähän, että viikonloppu on menty sellaisella 50/50 onnistumisella.
En ole oikein pystynyt olemaan sisätiloissa tänä viikonloppuna. Todennäköisesti auringonpaisteella on ollut osasyytä asiaan. Olen siis lähtenyt molempina päivinä kaueammas retkelle. Lauantaina lähdin keskustaan kävelemään ja sunnuntaina tein retken Vanhan kaupungin koskelle, jossa en ole ennen käynyt. Huolimatta siitä, että kaaduin näillä reissuilla yhteensä viisi kertaa, koska tiet ovat niin liukkaat, molemmat olivat tosi onnistuneita. Sain happea ja aurinkoa ja kerrytin askeleita. Ihan täydellistä etten sanoisi.
Vaikka rakastan meidän perheen, minun ja tyttöjen, arkea, nämä viikonloput auttavat minua jaksamaan paremmin. Vaikka olen lapsista erossa vain pari päivää, näin sunnuntai-iltana odotan jo kovasti, että saan tytöt kotiin ja syliini.
Torstain ja perjantain vastaisena yönä, nuorempi tyttö oli nukahtanut minun sänkyyni ja kun tulin itse nukkumaan, rutistin tytön rintaani vasten. Annoin hänelle pusun ohimolle ja kuiskasin korvaan rakastavani häntä. Minun pieni kolmevuotiaani hymyili puoli unessa ja kuiskasi minulle; “Äiti saisinko minä nyt nukkua.” Hän oli niin suloinen. Minun pikkuiseni. En malta odottaa, että saan hänestä taas unikaverin itselleni huomisesta alkaen.
Toivottavasti teillä on ollut ihana viikonloppu ja olette saaneet nauttia auringosta. Minä menen seuraavaksi nukkumaan, että jaksan aamulla taas koulua.
-Jenni