Ensimmäinen kesäviikonloppu
0Kesän ensimmäinen viikonloppu on takana päin. Ihan uskomatonta, että nyt on virallisesti kesä. Minä olen aina vähän haikea tässä vaiheessa, koska lempivuodenaikani, kevät, on päättynyt. Samaan aikaan nautin jo kesästä aivan täysin rinnoin. Me lähdettiin viikonlopuksi tyttöjen kanssa mummilaan. On ihan uskomatonta, miten omista ympyröistä irtoaminen edes hetkeksi, tekee ihan uskomattoman hyvää. Vaikka me vierailimme täysin tutussa ympäristössä, niin silti viikonloppu tuntui aivan lomalta.
Emme ole pahentuneen koronatilanteen vuoksi käyneet äitini luona ollenkaan tänä keväänä, joten lapsilla alkoi olla jo todella kova ikävä mummia ja pappaa. Joten lapset olivat todella riemuissaan, kun pääsivät pitkästä aikaa mummilaan. Tytöt juoksivat autosta suoraan trampoliinille. Isäpuoleni kertoi miettineensä jo trampan myymistä, kun sitä ei kukaan kuulemma käytä. Sanoi miettivänsä uudestaan, samalla kun katseli lapsiani hyppimässä.
Meidän äidillä oli nuoremmalle tytölle jemmassa kassillinen serkkutytön vanhoja kesämekkoja, joita sitten soviteltiin ilta. Kiva, kun meillä sisaruksilla alkaa olemaan lapsia niin, että lastenvaatteet voivat kiertää jo perhepiirissä. Päivät menivät aika pitkälti niin, että minä seurasin aurinkotuolissa tyttöjen touhuja trampoliinilla ja kahluualtaassa, kuunnellen samalla true crime-podcasteja. Olen itseasiassa löytänyt pari uutta podia, joista voisin taas vinkata teille. Esikoinen päätyi myös auttamaan mummia puutarhassa. Oli ihanaa seurata, miten pikkuneiti auttoi mummia mielellään kastelemaan kukkia ja kuunteli, kuinka äitini selitti pionien ja muurahaisten yhteydestä ja haisteli suklaaminttua.
Äidin luona vierailemisessa on se hyvä puoli, että ruokapuoli pelittää siellä hyvin. Syön nykyisin häpeällisen epäsäännöllisesti, joten viime viikonloppuna söin parmmein kuin pitkään aikaan. Töissä ollessani saan pidettyä ruokarytmin ihan hyvin, mutta näin etäopiskellessa lepsun ja lipsun ihan huomaamattani. Siinä mielessä odotan kesätöitä, että saisin ruokarytmistä taas kiinni.
Perjantaina seurattiin myös mun veljen viimeistä peruskoulun kevätjuhlaa Teamsin kautta. Kyllä siinä isosiskokin herkistyi, kun siitä kirkkarapäisestä vaahtosammuttimesta on kasvanut reipas miehenalku.
Nyt on hyvä palata kiinni arkeen rentouttavan viikonlopun jäljiltä. Toivottavasti teillä on ollut ihana kesäviikonloppu.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Kesän viimeinen veneretki
Nyt täytyy sanoa, että tää syksy ei lähde yhtään. En saa siitä kiinni, eikä olo ole yhtään hygge. Yritin niin vahvasti elää loppukesää kuin viimeistä kesäpäivää, että tämä syksy tuli vähän turhan ryminällä. En ole yhtään valmistautunut pimeneviin iltoihin, sateeseen ja viilenevään ilmaan.
Ajattelin kirjoittaa teille muutaman sanasen meidän viimeisestä venereissusta. Uusille lukijoille tiedoksi, en ole mitenkään päin kokenut veneilijä. Olen niitä, joita katsotaan ehkä vähän nenän vartta pitkin noissa piireissä. Eli olen ollut heilani venekaverina tänä kesänä, ilman minkäänlaista kokemusta. Nautin vain, kun saan olla mukana, enkä yritä teeskennellä muuta.
Hyödynnettiin minun viimeisin pitkä, lapsivapaa viikonloppu, jolloin vietettiin myös venetsialaisia. Lauantaille oli luvattu puolipilvistä ja illaksi sadetta. Sunnuntaille oli luvattu pelkkää sadetta. Ei siis mikään unelma sää tällaiselle lomaveneilijälle. Sen verran minussa kuitenkin on sitä kuuluisaa eräjormaa, etteivät sääolosuhteet minua haitanneet. Pakkasin vain astetta lämpimämmin mukaan.
Lähdettiin matkaan vähän myöhemmin, kuin yleensä, koska olin ollut päivän kuvaamassa Katrin kanssa. Reissu alkoi pizzerian kautta, josta päätettiin hakea pizzat veneeseen mukaan, koska minä olin unohtanut syödä ja olin nälkäkuoleman partaalla. Minua nauratti ajatus meidän hieman erilaisesta retkieväästä. Mutta voin kertoa, että pizza maistui älyttömän hyvältä merellä syötynä.
Suunnattiin jo minullekin tuttua reittiä tuttuun saareen. Tämä reissu oli enimmäkseen lukemista veneessä, koska ilma oli viileämpi ja pilvisempi, kuin aiemmilla kerroilla. En suostunut enää uimaan merressä. Sen sijaan sain opetella virvelöintiä ja voin kertoa, että toinen heitto meni jo suht pitkälle. Ensimmäinen oli kyllä, kuin kananlento. Illalla me (siis hän) tehtiin tuli grilliin ja istuttiin pimenevässä yössä. Satuttiin näkemään myös vastarannalla pieni ilotulitus.
Seuraavana päivänä me ajettiin kotiin pienen mutkan kautta. Ja paino sanalla me, sillä myös minä pääsin ruoriin. Jännitys ilmeisesti paistoi naamaltani kilometrin päähän. Enkä edes ajanut karille, vaikka eteneminen olikin huomattavasti mutkittelevampaa minun ollessani ohjissa. Keskustan edustalla minä keskityin lähinnä nauttimaan maisemista.
Nämä saarireissut ovat olleet ehdottomasti yksi parhaimpia juttuja tässä kesässä. Veneily on kivaa puuhaa ja kiva päästä tekemään sitä tuollaisen veneilyveteraanin kanssa. Kaikki venereissustoorit on muuten tallennettu Instagramin kohokohtiin. Sieltä löytyy, jos haluat päästä mukaan tunnelmaan.
