Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka petaa sängyn joka päivä. Yleensä heti aamusta, mutta jos aamulla on ollut kiire, niin viimeistään töiden jälkeen. Kestän aika huonosti epäsiistiä sänkyä. Jos sänky on levällää, koko makuuhuone näyttää noin sata kertaa pahemmalta, kuin mitä se todellisuudessa on. Olen ollut jo lapsena tarkka sängyn petaamisesta. Minulla oli silloin ruusukuvioinen, rimpsuhelmainen päiväpeitto, jonka päälle asettelin jo silloin koristetyynyjä. Lisäksi tuntuu hyvältä saada jotain aikaiseksi heti aamusta. Sen lisäksi se tuntuu symbooliselta alulta koko päivälle. Niinä päivinä, kun sänky jää aamulla petaamatta, ei päivä tunnu alkavankaan oikein. 

Näin ollen suorastaan riemastuin, kun kuulin petaamisesta olevan muutakin hyötyä, kuin siistimpi yleisilme. Tätä tapaa on pohtinyt ilmeisesti useampi taho tai ainakin, todella monet suosittelevat sitä. Eräässä artikkelissa sanotaan sängyn petaamisen johtavan muihinkin hyviin tapoihin. Se rohkaisee helposti tarttumaan seuraavaan toimeen ja iltaan mennessä sängyn petaaminen on voinut hyvin muuttua sarjaksi monia hyödyllisiä askareita. 

Lisäksi tämä on myös sellainen pieni askare, jossa meidän neljävuotias voi tuntea onnistumista. Pieni, yksinkertainen askare, joka kasvattaa lapsen itsetuntoa. Meillä lapset osallistuvat moneen asiaan aikuisen kaverina, mutta sängyn neljävuotias pystyy petaamaan itse. Siksi kannustankin häntä siihen. 

Nyt kun oma jaksaminen on ollut koetuksella, olen miettinyt mikä olisi helppo tapa madaltaa rimaa tässä asiassa. En osaa elää sotkuisen sängyn kanssa, mutta auttaisivatko hillityt lakanat siihen ettei niiden päälle tarvitsisi aina vetää päiväpeittoa? Tai sitten jatkan samalla tavalla ja tunnen onnistumista siitä, että jaksoin tämän verran. Sain jotain aikaiseksi, vaikka olenkin uupunut. Siinä on hyvä startti päivälle ja toivon todella, että se kannustaa saamaan päivän aikana aikaiseksi myös muuta.

Huh, huh. Menneet päivät ovat olleet sen verran hektisiä, että suunnittelemani postaustahti meni aivan harakoille. Valmistelin koulujuttuja ja samoin työvuorolistat pääsivät yllättämään aamupainotteisuudellaan. Minulla toimii parhaiten listat, joissa on iltoja enemmän, kuin aamuja. Pääni toimii selkeästi paremmin iltavuorossa, vaikka herään joka aamu samaan aikaan. Mutta koska lapsiakin täytyy nähdä, minun täytyy tehdä myös aamuja. 

Tämä lauantaiaamu sen sijaan on täysi vastakohta koko menneelle viikolle. Tytöt lähtivät äitini luokse viettämään viikonloppua. Heräsin rauhassa kymmenen tunnin yöunien jälkeen mieheni kainalossa, eikä meillä ollut kiire mihinkään. Olen juonut kaksi kuppia kahvia. Sovittiin, että ostetaan viiniä illaksi ja tehdöään jotain todella hyvää ruokaa, jota ei tule lasten kanssa syötyä. Olen katsonut Vain Elämää uusintaa ja saanut kylmiä väreitä Maija Vilkkumaan esityksestä. Tiesitkö, että Maija Vilkkumaa on nuoruuden idolini? Kun meillä oli äidin kanssa erimielisyyksiä, juoksin huoneeseeni ja laitoin Maijan musiikin täysillä soimaan mielenosoituksena. 

Olen puhunut meidän parisuhdes vaikeuksista ja voin sanoa, että tämä lauantaiaamu kaksin on tehnyt meidän parisuhteelle jo niin paljon. Tällaisia hetkiä on ehdottomasti järjestettävä lisää, vaikka se onkin haastavaa, kun yksi meistä on vuorotöissä ja lapset tuovat ne omat haasteensa. Nyt kuitenkin nautitaan tästä viikonlopusta se mikä voidaan. 

Sain muuten juuri tätä kirjoittaessa kuvaviestin äidiltäni. He ovat tyttöjen kanssa läheisellä laavulla paistamassa nuotiolla makkaraa. Väitän, että tytöt nauttivat tästä viikonlopusta yhtä paljon kuin mekin.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille.