Juuri, kun pääsin sanomasta ettei meidän sisustuksessa tule tapahtumaan kummempia muutoksia kirjahyllyprojektin jälkeen, joudun syömään sanani. Tosin, tämä muutos ei ollut lainkaan suunniteltu ja se yllätti minut itsenikin. 

Ispired by love-blogin ihana Sanna laittoi minulle viestiä eräänä iltana. Se meni kutakuinkin näin: 

Olin silloin hakemassa lapsia hoidosta, joten vastaus oli nuivasti tätä luokkaa ”Olen kiinnostunut. Palaan asiaan myöhemmin.” Todellisuudessa hypin riemusta ja olin vähällä liukastua jäisellä tiellä. 

Bo Conseptin Lugo pöytä on nimittäin sellainen, josta olen haaveillut oikeastaan siitä asti, kun näin sen ensimmäistä kertaa Lauran blogissa. Se oli myös syy, miksi päädyin hankkimaan Ikean Vitsjö-pöydän, jossa oli vähän samaa tyyliä. Ja miksi hankin Ikean pöydän, kun olin haaveillut vuosia toisesta. Koska jo 50 € satsaus kirpaisi silloin, puhumattakaan lähemmäs 300 €, jonka tämän kyseinen sohvapöytä olisi maksanut. Vaikka taloudellinen tilanteemme on nyt parempi, ei minulla ole vieläkään varaa satsata monta sataa euroa sohvapöytään. Siksi olen ikuisesti kiitollinen Sannalle siitä, että hän tarjosi omaansa meille. 

Mieheni ei ole järin innoissaan tästä matalasta ”futonipöydästä” kuten hän sitä kutsuu, mutta lapset ovat innoissaan. Kuten sanoin, tytöillä on lupaava uran alku pöydällä tanssijoina. Minä olen tietysti aivan in love. Olen Sannalle vähintään lounaan velkaa, kunhan selviän tulevasti tiukasta työputkesta. Pöytä sopii meidän kotimme tyyliin täydellisesti, enkä voisi olla iloisempi tästä käänteestä.

Nyt on vuorossa odotetuin postaus hetkeen. Tämä oli myös sellainen kotiprojekti, jonka valmistumisesta olen haaveillut pitkään. Meillä mikään ei tapahdu nopeasti jo sen vuoksi, että minä mietin ja vatvon mahdollisuuksia ihan loputtomiin. Niin tälläkin kertaa. Enkä tällä kertaa selvinnyt valinnasta itsenäisesti, sillä sain sisustuskonsultointia idoliltani Lauralta. Nyt olen kuitenkin enemmän, kuin tyytyväinen lopputulokseen. 

Lähtötilanne olohuoneessa oli sellainen seitsemänkymmentäluvun tv-tason ja kirjahyllyn yhdistelmä, joka on ollut jo monta vuotta liian pieni kirjakokoelmalleni. Vaikka karsinkin tasaiseen pokkareita pois ja käytän nykyään yhä enemmän kirjastoa, iso osa kokoelmastani koostuu sellaisista kappaleista, jotka olen metsästänyt yksi kerrallaan antikvariaateista. Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään hienosta, kattavasta ensipainoskokoelmasta, vaan läjästä old school-fantasiaa. Blogia pitkään seuranneet saattavat ehkä muistaa sen, että olen pohjimmiltani fantasianörtti. Valtaosaa näistä kirjoista ei enää löydy muuten kuin hyvällä tuurilla, jos tietää mistä etsiä, vaikka ne eivät olekaan harvinaisia ensipainoksia. Näin ollen, luopuminen ei tullut kysymykseenkään. Harras toiveeni on, että jonain päivänä voisin jakaa tyttärieni kanssa nämä fantasiamaailmat. 

Koska kirjoista luopuminen ei tullut kysymykseenkään, mietin ratkaisuksi aluksi umpinaisia, matalampia kaappeja. Tuntui, että kaipaisin umpikaappien tuomaa rauhaa ja seesteisyyttä punertavan tiikkiviilutuksen jälkeen. Mutta kuten sanoin, sain sisustuskonsultointia sellaiselta melko luotettavalta taholta. Laura linkkasi joskus vuosi sitten Ikean Billy-ratkaisun oman bloginsa kommenttiboksiin ja siitä se ajatus sitten lähti. Puolivitriiniovet eivät tuntuneetkaan yhtään niin vieraalta ajatukselta. Arvoin pitkään mustanruskean ja valkoisen välillä. Mutta koska kaipasin olohuoneeseen vähän enemmän valoisuutta ja raikkautta, valkoinen voitti. Nyt en osaa edes kuvitella umpinaista säilytyskokonaisuutta. Puolivitriiniovet ovat ihan täydelliset. 

Tv-tason valitseminen oli hieman haastavampaa. Meillä oli mieheni kanssa asiasta eri näkemys. Minä olisin halunnut matalan ratkaisun. Miehelleni muulla ei ollut väliä, kunhan taso olisi niin korkea etteivät lapset pääse sille. Taaperomme on kova kiipeämään ja läpsimään televisiota, joten ymmärrän huolen. Koska minä määräsin projektissa muuten, mieheni päätti tason korkeudessa, sillä se oli oikeastaan ainoa asia, johon hänellä oli mielipide. Tason väriksi tuli mustanruskea, joka sopii hyvin asunnon muuhun sisustukseen. Eikä tämä ole yhtä iso ja hallitseva, kuten kirjahylly, joka toimii paremmin valkoisena. 

Yksi mikä, minua harmittaa ihan valtavasti, on tv-tason ovet. Vielä sinä viikonloppuna, kun kävimme Ikeassa, sarjaan ei saanut peilitettyjä ovia, jotka olivat poistuneet joitain viikkoja sitten valikoimista. Nyt viikkoa myöhemmin, peilitetyt ovet ovat tulleet sarjaan uudelleen uutuutena. Näillä ovilla ilme olisi heti klassisempi. Todennäköisesti päädyn seuraavalla ikeareissulla päivittämään ovet niihin peilitettyihin versioihin. 

Rakastan olohuoneen päivitettyä ilmettä. Valkoisen kirjahyllyn ansiosta se on niin paljon raikkaampi ja lattialta vapautunut tila tuntuu valtavalta, vaikka sitä on tullut lisää ehkä 20 senttiä.