Kevätbuumi tuntuu olevan parhaimmillaan ja pahimmillaan yleensä tammikuussa, kun moni kaipaa kevään tuomaa raikkautta yltäkylläisen joulun jälkeen. Minä olen viime vuosina kuitenkin jatkanut hyggeilyä vielä vahvasti tammi- ja helmikuun puolella, vaikka tulppaaneita fiilistelenkin. Maaliskuu sen sijaan on minusta jo vahvasti kevätkuukausi. Siitäkin huolimatta, että ulkona tulee räntää vaakatasossa. 

Tänäkin vuonna olen huomannut, että heti helmi- maaliskuun vaihteessa ajatukseni ovat kääntyneet vahvasti kevättä kohti. Inspiroidun uudelleen sisustamisesta ja erityisesti kukista. Tuntuu, että juuri nyt luovuus suorastaan puskee lävitseni. Valokuvaaminen on ihanaa ja pitkästä aikaa mieleni tekee piirtää. Olemme lempivuodenaikani kynnyksellä. 

Siksi halusin kertoa teille, mitkä jutut inspiroivat minua erityisesti tänä keväänä. 

Rakastan tuoreita kukkia. Päätin jossain vaiheessa, että meillä olisi aina tuoreita kukkia. Perustelen tämän, pilke silmäkulmassa, sillä, että hoidan kukilla mielenterveyttäni. Ne saavat minut usein siivoamaan ja järjestelemään paikkoja uusiksi. Mistä seuraa lähes poikkeuksetta se, että kaivan esiin kameran ja ryhdyn kuvaamaan. 

Koko ajan lisääntyvä valo houkuttelee myös kaivamaan kameran esiin ja kuvaamaan. Periaatteessa odotan kellojen siirtämistä, mutta samalla odotan kauhunsekaisin fiiliksin sitä, mitä meidän lapset sanoo kellojen siirtämiseen. Viimeksi meillä herättiin kaksi viikkoa kello viideltä. 

Olen älyttömän innoissani siitä, että uusimmissa sisustustrendeissä on vaikutteita kaksikymmentäluvun Art Decosta. Kyseinen tyyli sattuu olemaan oma suosikkini historiallisista tyyleistä. Huomaan, että sisäinen maalariartesaanini hihkuu innosta juuri nyt. Tyylissä kiehtoo erityisesti mustat detaljit, klassiset muodot ja kullan hohto, joita tuon mielellään omaan sisustukseen. Meiltä löytyy sohvalta Art Deco tyyliset sohvatyynyt, jotka löysin alkuvuodesta H&M Homesta. Mietin kuitenkin mitä muita elementtejä voisin tuoda meidän kotiin. 

Samaan aikaan olen huomannut ihastelevani somessa erityisesti klassisia sisustuksia. Onneksi klassinen tyyli ja Art Deco sopivat hyvin yksiin. Klassiset muodot, linjat ja yksityiskohdat tuntuvat nyt erityisen puhuttelevilta ja tämän tyyliset kuvat somessa saavat minut huokailemaan ihastuksesta. Samoin raikkaat, vaaleat värit. Instassa muutamia inspiroivia tilejä ovat esimerkiksi @charandthecity, @sannainspiredbylove, @homevialaura, @homeandbella ja @lovingwhitestyle. Suosittelen vilkaisemaan, jos sellainen perinteinen skandinavinen, pelkistetty tyyli ei puhuttele. 

Sen lisäksi minua inspiroi myös lasten kevättyyli. Erityisen innostunut olen Newbien ja Pomp de Luxin kevätmallistoista. Tyttöjen kevät ja kesä tyylit tulevat sisältämään rauhallisen väripaletin lisäksi kukkia, pitsiä ja tylliä. Haaveilen tulevasta kesästä ihastelemalla pieniä, kauniita shortseja ja toppeja. Onneksi Little E tuntuu olevan tästä melkein yhtä innoissaan, kuin äitikin. 

Tällaiset pienet keväiset jutut saavat minut innostumaan ja inspiroitumaan. Yritän muuten miettiä, millainen meidän pääsiäissisustus tulisi olemaan. Olen viime aikoina pinnaillut Pinterest-kansioon kuvia ainakin valkoisin höyhenin koristelluista pajunkissoista, joten ehkä niistä olisi hyvä aloittaa. Rehellisesti sanottuna haluan luoda perheelle vuodesta toiseen kestäviä perinteitä jouluksi, mutta vasta nyt olen alkanut miettiä myös pääsiäistä ja muita juhlapyhiä. Millaisina haluan lasteni muistavan nämä pyhät..? 

Sain tässä taannoin palautetta siitä, kun esittelin olohuoneemme muutokset ”projektina”. Palautteen antaja ei ymmärtänyt täysin sitä, miksi kutsuin valmiin kirjahyllyn kokoamista projektiksi. Siitä syntyi keskustelu, joka sai minut miettimään sitä, tarvitseeko sisustajan olla automaattisesti DIY-ihminen. 

Minä hyväksyin jo jokunen vuosi sitten, että minussa on hyvin hyvin vähän DIY-ihmistä. Siitä huolimatta, että Pinterestistäni löytyy DIY-kansio ja pohdin tasaisin väliajoin yhtä, jos toistakin projektia. Totuus on kuitenkin se, että vaikka minulta löytyy suunnitelmallisuutta, taitoa ja työkalut pysyvät käsissäni, minulta puuttuu tietty viitseliäisyys. Saan puristettua kokoon puolivalmiin kirjahyllyn ohjeiden mukaan, mutta ei minusta ole tekemään sellaista alusta loppuun asti itse. Pystyn tulevaisuudessa todennäköisesti suorittamaan sen elämäni tärkeimmän (leikki)keittiöremontin, mutta sen enempää en lupaa. Ja olen enemmän, kuin sinut tämän asian suhteen. Enkä koe tarvetta ryhtyä DIY-ihmiseksi. 

Vaikka minusta itsestäni ei löydy sitä DIY-ihmistä, ihailen valtavasti niitä, jotka tekevät itse. Hyvä ystäväni on sitä tyyppiä, joka miehensä kanssa rakentaa makuuhuoneeseen kaapit vanerista, olohuoneeseen sohvapöydän hukkapuusta ja kirppikseltä löytyneestä kehikosta. Ihailen valtavasti tätä taitoa ja intoa, mutta en koe itse tarvetta tehdä samaa. Samoin tykkään ihastella somessa muiden aikaansaannoksia, vaikka näiden juttujen lukeminen ei herätäkään minussa valtavaa itsetekemisen vimmaa. 

Onko ainoa tapa luoda persoonallisen näköinen koti, tekemällä kaikki itse? Ei. Tarvitseeko kaikki tehdä itse? No ei. Tyyli ei katso sitä, pysyykö vasara kädessä vai ei. Minä olen omasta mielestäni onnistunut luomaan persoonallisen ja oman näköisen sisustuksen ilman yhtäkään itse tehtyä osasta. (Jos pukkijalkojen ja valmiin pöytälevyn yhdistämistä ei lasketa.) Toki meidän sisustus on täysin jäljiteltävissä ihan vain kaupoista ostamalla, jos joku haluaa niin tehdä. Niin omaleimainen se ei ole. Mutta tarvitseeko olla? 

Me olemme täysin tyytyväisiä kotiimme, sen huonekaluihin ja esineisiin tällaisenaan. Meistä kumpikaan ei ole DIY-ihminen, vaikka välillä projekteja suunnittelemmekin. Sille on kuitenkin syynsä, miksi toteutukseen ei ole päässyt yhtäkään tätä kirjahyllyprojektia suurempaa suunnitelma. Minusta on hienoa, että ihmiset tekevät itse ja arvostan sitä valtavasti, mutta minä en ole sellainen. Eikä se häiritse minua, joten toivottavasti se ei häiritse ketään muutakaan.