Viikonlopputerveisiä täältä hyvin hiljaisesta kaksiosta. Tytöt ovat taas mummin luona, kun olemme mieheni kanssa kumpikin viikonlopputöissä. Siinä tapauksessa lapsille ehdottomasti paras kyläpaikka on mummin täysihoito. Edellinen viikonloppu meni niin hyvin ettei tämän kertainen jännittänyt enää yhtään. Ikävä on tällä kertaa todella kova, koska viikko on ollut hieman hektinen ja minä hyvästelin tytöt jo perjantaiaamuna päiväkodin eteisessä. Väitän, että tänä iltana halitaan, pitkään. 

Jotkut ehkä muistavatkin, että etsin pitkän aikaa uutta päiväpeittoa makuuhuoneeseen. Tähän asti parisänkyä on peittänyt Finnlaysonin ruskea päiväpeitto, jota on käytetty nurin perin kaivatessani vaaleampaa yleisilmettä. Homma toimi, mutta kaipasin oikeasti vaaleampaa yleisilmettä. 

Päiväpeittoa googlatessa ongelma oli taas siinä, että kukaan ei ole tehnyt juuri sellaista peittoa, jota etsin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kohtaan tällaisen ongelman. En ole sitten viitsinyt ostaa mitään ihan kivaa. 

Sitten törmäsin Jennan instagramkirppiksellä H&M Homen kauniiseen, tikattuun, kerman väriseen, klassiseen päiväpeittoon. Päiväpeitto on uudenkarhea ja second hand hinnallaan edullinen. Parin päivän mietinnän ja pohdiskelun jälkeen laitoin Jennalle viestiä, että haluaisin ostaa peiton meille. 

Päiväpeitto on juuri passeli meidän sänkyyn ja väriltäänkin sopivan vaalea. Olen todella iloinen löydöstäni. Olen viimeisen vuoden sisällä tehnyt useampia kivoja sisustuslöytöjä käytettynä, mikä ilahduttaa valtavasti. Täytyy yrittää jatkaa tätä löytöjen tekemistä. Lipaston päällä näkyvä Creative-juliste on muuten sekin second hand löytö. 

Makuuhuone kaipaisi vielä mattoa tai mattoja. Lisäksi yritän kuumeisesti ratkaista sitä, miten huoneeseen mahtuisi vielä yöpöydät molemmille. Lisäksi haluaisin uusia valaistusta. Onneksi tämä kaikki on vain hienosäätöä ja isot linjat näyttävät hyvältä.

Ihanaa sunnuntai-iltaa! Täällä lapset ovat kotiutuneet mummilasta ja voi pojat, miten asuntoon tuli paljon ääntä kerralla. Ehdin jo tottua hiljaisuuteen ja unohtaa, miten paljon ääntä meidänkin tytöistä lähtee. 

Oli ihanaa saada murut kotiin. Ikävä oli kova, vaikka oltiin erossa vain yksi yö. Viimeiset tunnit ennen tyttöjen kotiutumista vilkuilin kelloa ja kuulostelin ulko-ovella, kuuluuko rapusta ääniä. Kun avasin oven, kuopus nosti heti kädet ylös ja kiljaisi iloisena: ”Äiti.” Esikoinen kertoi, miten mummi ole leiponut heille sen mansikkakakun, mitä hän oli niin kovasti toivonut. Ilmeisesti viikonloppu oli oikein onnistunut. 

Nyt kumpikin nukkuu jo. Esikoinen rauhoittui omaan sänkyynsä ja kuopus minun syliini, kun oli ensin vetänyt tyhjentävät väsymys/ikävä raivarit. Nyt hän nukkuu tuossa minun vieressäni sohvan divaanilla, koska äidin pitää olla kosketusetäisyydellä. Muuten tulee unesta huolimatta itku. Vaikka kivaa oli ollut, selvästi ensimmäinen yö erossa, on ollut pienelle rankka. 

Meidän pikniksuunnitelmat kirjaimellisesti vesittyivät tänään. Sovimme, että yrittäisimme keksiä jotain muuta myöhemmin. Joten olen tänään vain rentoutunut, rauhoittunut ja tapellut tökkivän Lightroomin kanssa. Ohjelmassa tuskin on mitään vikaa, minä vain tarvitsen uuden koneen. Eräs tuttuni vilkaisi konettani viime kesänä ja nauroi sille. Olisin ehkä ymmärtänyt vähemmälläkin, että konevanhus on parhaat päivänsä nähnyt. Lopulta sain Lightroomin taas toimimaan. Lisäksi nukuin kahdentoista tunnin yöunet, mitä ei ole varmasti tapahtunut ainakaan pariin vuoteen. Ne tulivat todella tarpeeseen. 

Nyt odotellaan enää isiä kotiin työreissulta. 

Tänään on muuten viimeinen iltani kaksikymppisenä. Huomisesta lähtien ikäni alkaa kolmosella. Hui. Vielä en ole huomannut kriisinoireita ja toivon ettei niitä tulisikaan. Olen tässä kaksikymppisenä ehtinyt kriiseillä aivan riittävästi.