Miten järjestää Frozen-synttärit hillityllä teemalla, kun asiakas on tarkka kolmevuotias? Tätä olen pohtinut viimeiset puoli vuotta ja googletellut juhlatarvikeliikkeitä sopivia tarpeita etsien. Frozen on teemana siinä mielessä helppo, että sitä varten löytää kaikenlaista oheistuotetta. Olisi ollut todella yksinkertaista vain ostaa kertakäyttöastiat, servetit, ilmapallot ja muut Annan ja Elsan kuvilla varustettuna. Mutta kun en halunnut järjestää juhlia räikeillä kertakäyttö tarpeilla.
Onnistuin lopulta löytämään sopivan linjan ja voin kertoa, että asianosainen oli myös aivan haltioissaan.

Päivänsankari ei juurikaan itse osallistunut juhlien suunnitteluun, mutta oli innoissaan teemasta. Luulen kuitenkin, että teemavärit olisivat hyvin erilaiset, jos näin olisi ollut. Tällä kertaa mentiin lähinnä valkoisella ja hopealla. Mutta kun kävimme Juhlamaailmassa hakemassa hänelle täytettyä ilmapalloa, vastaus väriin liittyviin kysymyksiin oli aina sama. Pinkki. Meillä pinkki on uusi musta. 

En ole kummoinen askartelija, jonka vuoksi täydensimme pom pom-kokoelmaamme Pikku Vaniljan valikoimista. Koristeiden väri oli valkoinen, koska lumi ja nämä tulee olemaan helppoa kierrättää muihinkin juhliin. Pikku Vaniljasta tilasimme myös hopeiset pahvimukit, sekä glitterkynttilän. Joka oli muuten hitti kolmevuotiaan mielestä. Hän on keronut nyt kaikille, että hänen kakussaan oli glitterkynttilä. 

Meidän Frozen servetit, jotka eivät ole ihan siitä perinteisimmästä päästä, löytyivät Ullan Unelmasta. Ne ovat niin kauniit, että nappasin yhden talteen ja laitoin kehyksiin. Esikoinen on aivan onnessaan uudesta ”Anna ja Elsa-taulustaan”. 

Tarjoilussa menin myös aika helpolla, koska olen tunnustanut tietyn uusavuttomuuteni. Tein jäätelökakun, joka sopi hyvin huurteiseen teemaan ja iskin koristeeksi Olaf-lumiukon. Tämäkin upposi hyvin pieneen päivänsankatiin. Juomapuolella meillä oli kaakaobaari. Lämmitin hellalla kaakaota ja kukin sain annostella omaan kuppiinsa valitsemiaan lisukkeita. Meillä oli strösseleitä, vaahtokarkkeja, suklaakastiketta ja kermavaahtoa. Myös aikuiset pitivät tästä pienestä ohjelmanumerosta, eivätkä lapset olleet ainoita kaakaomukit kourassa.Toki aikuisille oli tarjolla myös teetä ja kahvia. 

Ensimmäinen työviikko sai todella arvoisensa päätöksen, kun olin saanut perjantai-illaksi kutsun Heidille juhlimaan tissiäisiä. Kyllä, luitte oikein, tissiäisiä. Illan ideana oli juhlia onnistunutta imetystaivalta ja sen loppua, todeta tisseille; ”Good job.” Siinä samalla juhlistettiin, myös Heidin uutta työpaikkaa, sekä hoitovapaan päättymistä, mikä sopi juhlien teemaan hyvin. Todellinen uusien alkujen ilta. 

Minusta idea on loistava. Imettäminen on maailman hienoin ja samalla vaikein asia, joten on ihme etteivät tissiäiset ole yleisempi perinne. Imettämistä pitäisi ehdottomasti juhlia enemmän ja jokainen äiti ansaitsisi juhlat tästä hyvästä. Onnistunut imetys ei ole itsestäänselvyys. Monille se on vaikeaa ja kivuliasta, ennen kuin se lähtee sujumaan. Alku saattaa olla niin haastava, että usko saattaa hyvin loppua kesken. Eikä se kaikilla lähde sujumaan yrityksistä huolimatta. Siihen liittyy valtavasti isoja tunteita ja epävarmuutta. 

Muistan kolme vuotta sitten itkeneeni sairaalasängyn reunalla, kun en onnistunut ruokkimaan omaa vauvaani. Ensin elin seitsemän vuotta kärsien lapsettomuudesta ja syytin itseäni siitä, mihin kroppani ei pystynyt. Kun viimein tulin raskaaksi ja sain vauvan, en pystynyt imettämään. Koin epäonnistuneeni naisena niin monella tavalla. Itkin kätilölle, että jos olisimme eläneet toista aikaa, vauva olisi kuollut. 

Joten, kun imetys onnistuu, niin se on enemmänkin kuin hyvä syy korkata yksi, kaksi tai kolmekin pulloa kuohuvaa ja kilistellä hyvällä naisporukalla. Onhan miehilläkin varpajaiset, joissa juhlitaan heidän aikaansaannostaan. Joten miksi naisilla ei yhtä hyvin voisi olla tissiäiset. 

Sen holillisen kuohuvan lisäksi pöytään oli katettu mätikakkua, joka oli koristeltu asiaan kuuluvasti. Oli myös sienipiirakkaa ja juustoja, sekä vegaanista kakkua. Ruoka oli hyvää, samoin seura. Osallistuin juhliin niin, että en tuntenut porukasta muita, kuin Heidin. Tämä jännitti, sillä olen luontaisesti todella ujo. Nykyään uskallan jo lähteä vastaavanlaisiin tilaisuuksiin ja pärjäänkin niissä ihan hyvin. Mutta kymmenen vuotta sitten olisin jättänyt kinkerit välistä sen vuoksi, että olen niin ujo. 

Minä lähdin metrolla kotiin jo ennen yhtätoista, sillä olin todella uupunut ensimmäisestä työviikostani. Mutta ilmeisesti tissiäiset olivat jatkuneet aamuyöhön asti. Ihan mahtavaa. 

Minä toivon, että Heidin innoittamana muutkin alkavat juhlimaan imetystä ja järjestämään tissiäisiä. Jokainen äiti on ansainnut omat juhlansa.