Kevään juhlakausi lähestyy huimaavaa vauhtia. Tulossa on pääsiäistä, vappua ja äitienpäivää. Voitte vain kuvitella millainen pähkäily meidän työpaikalla kävi, kun seuraavan työvuorolistan toiveita mietittiin. Sinkuilla ja lapsettomilla kuviot olivat selvät, mutta me lapselliset joudumme vähän pohtimaan. Myös minä ja mieheni väänsimme kotona kättä työvuorotoiveista. Miestäni oli nimittäin pyydetty töihin pitkäperjantaina. Tietyillä työmailla on helpompaa tehdä vesikatkoja ja muita vastaavia pyhinä, kun ketään ei ole paikalla kärsimässä katkoksista. Vuorotöissä pääsee harvoin valitsemaan päiviä, jolloin on töissä. Toiveita saa toki esittää, mutta esimerkiksi meillä työnantaja on sitoutunut toteuttamaan kolme toivetta kuudelle viikolle. Pakkaa sekoittaa vielä se, että perhepäivähoito ei palvele pyhinä. Mikä on täysin ymmärrettävää. 

Mutta näillä tarveaineilla, soppa on valmis. 

Vietin töissä puolituntisen pähkäilemällä tulevia työvuorotoiveita. Pyhistä tulee ihan kiva korvaus, joten en edes halua viettää kaikkia pyhäpäiviä kotona. Mutta miten löytää balanssi vuorotyön ja perheen välillä? Haluaisin, että tytöt muistaisivat lapsuuden pyhistä muutakin kuin sen, että äiti oli aina töissä. 

Nyt päädyin toivomaan osaa pääsiäisen pyhistä vapaaksi, samoin vappupäivän. Mutta voitteko kuvitella, että unohdin toivoa vapaaksi äitienpäivää!?!? Toivon todella, että pomoni on enemmän kartalla, kuin minä ja laittaisi minulle edes iltavuoron silloin. En halua missata sitä ainoaa aamua vuodessa, kun saan nukkua rauhassa pitkään. 

Täytyy kuitenkin tunnustaa, että arkipyhäkorvauksista huolimatta pyhinä työskentely vähän mietityttää. Minusta olisi ihanaa viettää idyllisiä pyhiä perheeni kanssa vuodesta toiseen. Kokata samoja ruokia vuodesta toiseen ja toteuttaa perinteitä, jotka lapseni muistaisivat vaikka unissaan. Todellisuudessa tulen olemaan kotona vähän miten sattuu, listan tekijästä riippuen. 

Jäävätkö tyttäreni paitsi jostain oleellisesta, jos en ole kotona pyhinä? Jäänkö minä paitsi jostain tärkeästä? Kun muut valmistavat perinneruokia ja availevat viinipulloja, minä jaan töissä lääkkeitä. Kun muut tekevät retken vapputorille ilmapalloa ostamaan, minä autan ihmisiä vessaan. Tässä kuviossa kahvihuoneeseen hoitajille koottu juustotarjotin tuntuu melko laihalta lohdulta (varsinkin, kun en ole homejuustojen ystävä). 

Ehkä tässä olisi äidillä pieni kasvun paikka. Minusta olisi ihanaa olla se kotiäiti, joka pääsiäisenä kokkaa lammasta ja vappuna käy brunssilla. Varmasti tulemme tekemään myös sitä. Mutta joinain vuosina olen myös se äiti, joka töissä sopivan hetken tullen soittaa lapselle ja kysyy millaisen vappupallon se isi osti. Ja illalla kuuntelen sängyn reunalla loputonta sepustusta siitä, mitä tyttäreni ovat tehneet isän (ja sukulaisten) kanssa sillä aikaa, kun minä olen ollut töissä. Viimeisenä kysyn, mikä päivässä on ollut parasta ja odotan tytön vastausta. Ja myös tämä on aivan okei. 

Kun muistelen omia lapsuuteni vappuja, niin en minä muista niitä kertoja, kun oma vuorotyötä tekevä äitini oli poissa. Muistan sen, kun varhaislapsuudessani menimme koko perhe Oulun vapputorille valitsemaan pallot ja siitä pizzabuffettiin, jossa kävimme vain ja ainoastaan vappuna. Muistan myös sen, miten ammuimme veljieni kanssa toisiamme paukkuserpentiinillä. 

Miten järjestää Frozen-synttärit hillityllä teemalla, kun asiakas on tarkka kolmevuotias? Tätä olen pohtinut viimeiset puoli vuotta ja googletellut juhlatarvikeliikkeitä sopivia tarpeita etsien. Frozen on teemana siinä mielessä helppo, että sitä varten löytää kaikenlaista oheistuotetta. Olisi ollut todella yksinkertaista vain ostaa kertakäyttöastiat, servetit, ilmapallot ja muut Annan ja Elsan kuvilla varustettuna. Mutta kun en halunnut järjestää juhlia räikeillä kertakäyttö tarpeilla.
Onnistuin lopulta löytämään sopivan linjan ja voin kertoa, että asianosainen oli myös aivan haltioissaan.

Päivänsankari ei juurikaan itse osallistunut juhlien suunnitteluun, mutta oli innoissaan teemasta. Luulen kuitenkin, että teemavärit olisivat hyvin erilaiset, jos näin olisi ollut. Tällä kertaa mentiin lähinnä valkoisella ja hopealla. Mutta kun kävimme Juhlamaailmassa hakemassa hänelle täytettyä ilmapalloa, vastaus väriin liittyviin kysymyksiin oli aina sama. Pinkki. Meillä pinkki on uusi musta. 

En ole kummoinen askartelija, jonka vuoksi täydensimme pom pom-kokoelmaamme Pikku Vaniljan valikoimista. Koristeiden väri oli valkoinen, koska lumi ja nämä tulee olemaan helppoa kierrättää muihinkin juhliin. Pikku Vaniljasta tilasimme myös hopeiset pahvimukit, sekä glitterkynttilän. Joka oli muuten hitti kolmevuotiaan mielestä. Hän on keronut nyt kaikille, että hänen kakussaan oli glitterkynttilä. 

Meidän Frozen servetit, jotka eivät ole ihan siitä perinteisimmästä päästä, löytyivät Ullan Unelmasta. Ne ovat niin kauniit, että nappasin yhden talteen ja laitoin kehyksiin. Esikoinen on aivan onnessaan uudesta ”Anna ja Elsa-taulustaan”. 

Tarjoilussa menin myös aika helpolla, koska olen tunnustanut tietyn uusavuttomuuteni. Tein jäätelökakun, joka sopi hyvin huurteiseen teemaan ja iskin koristeeksi Olaf-lumiukon. Tämäkin upposi hyvin pieneen päivänsankatiin. Juomapuolella meillä oli kaakaobaari. Lämmitin hellalla kaakaota ja kukin sain annostella omaan kuppiinsa valitsemiaan lisukkeita. Meillä oli strösseleitä, vaahtokarkkeja, suklaakastiketta ja kermavaahtoa. Myös aikuiset pitivät tästä pienestä ohjelmanumerosta, eivätkä lapset olleet ainoita kaakaomukit kourassa.Toki aikuisille oli tarjolla myös teetä ja kahvia.