Tuleva äitienpäivä
0Päätin kirjoittaa hieman tulevasta äitienpäivästä. Kirjoitin viime vuonna siitä, miten omaan äitienpäivääni ole aiemmin liittynyt kovinkaan positiivisia tunteita. Vapun alla kirjoitin siitä, miten ristiriitaiset fiilikset minulla on monista juhlapäivistä, kun niihin liittyy niin paljon negatiivisia tunteita. Minulla ei juuri ole hyviä muistoja äitienpäivästä, eikä meillä ole esimerkiksi mitään toistuvia perinteitä. Äitienpäivä oli pitkään vain päivä muiden joukossa. Astetta surullisempi vain.
Nyt huomaan kuitenkin jopa vähän odottavani tulevaa sunnuntaita. Ihan ensimmäiseksi pääsen osallistumaan päiväkodin äitienpäivä aamiaiselle. Ihanaa viettää aamu kuopuksen kanssa. Siitä siirryn sitten suoraan neuvolaan kaikkein pienimmän asioille. Puolisoni puolestaan ilmoitti, että hän ottaa ruuanlaittovastuun sunnuntaina minulta. Ja vaikka minä pidän itse valtavasti ruuanlaitosta, niin minut on äärimmäisen helppo hurmata kokkaamalla.
Olen kertonut, että äitienpäiviä ei ole aiemmin huomioitu mitenkään. En ole odottanut mitään isoja lahjoja tai muutenkaan massiivisia huomionosoituksia, mutta olen kaivannut sitä, että päivä huomioitaisiin edes pienesti. Kyseessä on kuitenkin minulle äärimmäisen merkityksellinen päivä. Äitiys on ollut minulle vuosikausien haave ja silloin vain haaveilin äitienpäivästä. Seitsemän vuoden lapsettomuus jätti minuun oman, pysyvän jälkensä. Muistan ikuisesti ensimmäisen äitienpäiväni. Siihen liittyvät odotukset ja karvaan pettymyksen. Sen miten nielin kyyneleitäni vauva sylissä. Pienikin huomioiminen olisi silloin riittänyt. Nyt, jo se, että puolisoni ilmoitti hoitavansa sunnuntain ruokapuolen, saa sydämeni pusertumaan onnesta.
Vaikka nyt itse vähän jopa odotankin tulevaa, niin olen edelleen kivuliaan tietoinen siitä, ettei kyseinen sunnuntai ole välttämättä se kaikkein helpoin. On paljon ihmisiä eri tilanteissa. On niitä, jotka eivät voi olla äitejä. Niitä, jotka ovat äitejä enkeleille. Äitejä, jotka ovat etääntyneet syystä tai toisesta lapsestaan. Ja ehkä niitä, jotka ovat itseni tavoin äitejä, mutta ovat vain todella huonossa paikassa tällä hetkellä. Elämää ei voi aina itse kirjoittaa ja menetyksiä saa surra. Yritetään muistaa tämä tulevana sunnuntaina.
Minä yritän parhaani mukaan nauttia tulevasta, ikävistä muistoista huolimatta.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vappubrunssi ja croisant buffet
Ensimmäinen pääsiäinen uusperheenä
Vappu 2023 kuvina
Meillä oli ihana vappu. Olen huomannut omien tunteideni olevan varsin ristiriitaiset juhlapyhien suhteen. Olen aina nauttinut kaikista juhlapyhistä, ihan lapsesta lähtien. Mutta aikuisuuden kokemusten ja lähisuhdeväkivallan myötä niihin on tullut myös surullinen vivahde. Sen jälkeen, kun puolisoni muutti meille ja ollaan alettu viettämään pyhiä yhdessä, tuntuu kuin eläisin aina uutta unelmaa. Kuten esimerkiksi vappubrunssi, jonka järjestämisestä olen haaveillut vuosia. Monelle perinteinen juhlapyhän traditio, minulle pieni saavutettu unelma. Tämän vuoksi juhlapyhät ovat tuntuneet entistä merkityksellisemmiltä. Tätä vappua muistelen todennäköisesti vielä pitkään.
Lauantai
Lauantaina saatiin lapset viettämään meidän kanssa aikaa Backaksen kartanon vappuetkoille. Siellä oli päivällä ohjelmaa lapsiperheille, kuten kirpputori, alpakoita, koiria, poniajelua ja kahvila. Illasta oli luvassa myös livemusiikkia, mutta me lähdimme jo ennen sitä.
Reissu ei sujunut ihan täysin suunnitelmien mukaan. Naureskeltiin vähän puolison kanssa sille, että me aikuiset suunnitellaan idyllistä, kivaa päivää perheen kesken ja saadaan palkaksi kiukuttelua. Paha mieli kuitenkin helpotti ja suurin osa retekestä oli oikeasti kivaa yhteistä aikaa. Vähän nauratti myös, että tapahtumassa oli tarjolla poneja ja alpakoita ja siitä huolimatta lasten mielestä paras juttu oli valtava kanto, johon kumpikin mahtui sisään. Mietittiin kuinka valtava on ollut se puu, joka kannosta on kasvanut. Todettiin, että valtava.
Kierrettiin läpi myös kirpputori, josta lapset tekivät löydöt. Toinen löysi itselleen hartaasti toivotun rannekellon parillakymmenellä sentillä ja toinen löysi kivoja LOL-juttuja. Minusta on aivan ihanaa, että lapset tykkäävät myös kirppiksistä ja ymmärtävät second hand konseptin, eivätkä vierasta sitä. Olen super ylpeä heistä.
Tapahtuman jälkeen palautettiin lapset vapun viettoon toiseen kotiin ja palattiin itse brunssivalmisteluiden äärelle. Minä leipomaan ja puoliso itseasiassa kokoamaan lasten kerrossänkyä. Sänky saatiin kokoon ja ilman tämän asiantuntijan neuvoja, vaikka mieli olisi tehnyt mennä neuvomaan. 😀 Onneksi itselläni oli kädet täynnä muffinssien kanssa.
Sunnuntai – Vappuaatto
Sunnuntaina nautittiin brunssista ystävien kanssa. Aamu lähti käyntiin riidan kautta. Stressi ja hormonit ottivat itsestäni ylikierroksia, mikä purkaantui sitten riidanhaluisuutena. Vetäisin myös pienet hormoni-itkut ystävälle puhelimessa, joka myös huuteli tsemppejä kaiuttimen kautta puolisolle. Mutta kun nämä tunteet oli lopulta purettu, niin kaikki oli hyvin. Puhuttiin tästä puolison kanssa ja tilanne ei eskaloitunut sen kummemmin.
Saatiin aamun hommat tehtyä ja vieraat saapuivat. Meillä oli aivan ihana brunssi. Ruoka meni ja kaikilla tuntui olevan kivaa. Illalla oltiin puolison kanssa kumpikin ihan loppu ja pötköteltiin sohvalla. Katsottiin yhdessä Titanic, puoliso ensimmäistä kertaa ikinä. Hän totesi, että leffa ei ollut huonoimmasta päästä ja ymmärtää, minkä vuoksi se on legenda. Minua ehkä hieman huvitti, että kyseinen elokuvaharrastaja on oikeasti missannut sellaisen leffan kuin Titanic.
Maanantai – Vappupäivä
Maanantaina puolisolla oli töitä ja minä vietin koko päivän kotona itsekseni rauhoittuen. Valokuvasin vähän sisältöä, suunnittelin tulevaa viikkoa töiden puolesta, silitin vaatteita ja nautin rauhasta. Tämä järjestely sopi minulle itseasiassa oikein hyvin. Kaksi aiempaa päivää olivat sen verran toiminnantäyteisiä, että päivä rauhoittuen omissa oloissa teki vain hyvää. En saanut fomoa muiden piknikeistä tai vappubrunsseista. Minulle riitti ihan hyvin sunnuntain karkeloinnit.
Ja kun sanoin, että tulen muistelemaan tätä vappua vielä pitkään, niin voin seistä sanojeni takana. Siihen mahtui kiukuttelua ja riitelyä, mutta paljon enemmän hyvää. Olen miettinyt viime kuukausina paljon Sinkkuelämää ekassa leffassa Charlotten sanomia sanoja, että hän on onnellinen joka päivä. Ei joka hetki, mutta joka päivä. Ja se pätee nykyään myös minuun. Nyt olen voinut todella samaistua noihin sainoihin, mikä tuntuu ihmeelliseltä ja kontrasti edelliseen elämään on iso, mitä en olisi ennen uskonut. Nykyään onneen mahtuu todella myös ne huonommat hetket ja negatiiviset tunteet. Mitään ei tarvitse tukahduttaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit