Tervehdys sinne ruutujen toiselle puolelle. Täältä päästä löytyy yksi kofeiinihorkassa tärisevä äiti-ihminen. Olen siis yrittänyt paikata paria t o d e l l a huonosti nukuttua yötä espressoilla, kaoottisin seurauksin. Pysyn hereillä tällä hetkellä, mutta unenpuute ja kofeiini ovat aiheuttaneet ylivireystilan. Toivon todella, että ensi yönä meillä nukutaan. 

Ensi viikonloppuna vietetään jo pääsiäistä. Havahduin siihen taas viime lauantaina, vaikka olinkin tehnyt pääsiäistä varten työvuoro toiveita. Lauantaina aloin miettiä, pitäisikö tässä tehdä jotain kyseisen juhlapyhän eteen. 

Minä en muista lapsuudestani kummoisia pääsiäisperinteitä. Avioerolapsena olen viettänyt pyhäni milloin missäkin. Meillä ei kuitenkaan ollut kummassakaan kodissa mitään perinteisiä pääsiäiskoristeita tai -ruokia. Toki, joka vuosi meillä koristeltiin pajunkissoja, istutettiin rairuohoa ja tökittiin istutuksiin keltaisia tipuja, mutta siinä se oikeastaan oli. Nuorena aikuisena olen hypettänyt enemmän joulua, mutta ihan tässä parin vuoden aikana olen hiljalleen ihastunut myös pääsiäiseen. 

Keväällä pitkät pyhät tuntuvat ihan lomalta. Vaikka vuorotyössä on vähän arpapeliä, miten työvuorot osuvat pyhien päälle. Omani menevät aika kivasti ja sain työvuoroihin myös lyhennyksiä, jotka pidentävät vapaitani. Meillä pyhistä tulee myös vapaita, joten seuraavat kuusi viikkoa ovat melko rennot. Ainakin minulla on mahdollisuus nähdä kevätaurinkoa muuallakin, kuin ikkunoista. 

Kysyn otsikossa, millainen on klassisen boheemi pääsiäiskoti ja yritän saada tähän jonkinlaista vastausta itsekin. Olen jo pari vuotta sitten määritellyt tyylini klassisen boheemiksi. Rakastan klassista tyyliä ja lisään siihen mielelläni boheemia vivahdetta. Tämä tuntuu vähän vaikeuttavan koristeluja. Oma tyylini poikkeaa selkeästi valtavirran skandinaavisesta minimalistista, mikä tuntuu hankaloittavan koristelua erityisesti näin juhlapyhinä. Instagramissa tulee säännöllisesti vastaan kauniita, pelkistettyjä pääsiäiskoristeluita. Omaan makuuni, kuitenkin ehkä liian pelkistettyjä. Vaikka kuvat ovat kauniita, minun on hankalaa ammentaa niistä itselleni inspiraatiota. Seuraan myös useampaa vaikuttajaa, jonka tyylissä on klassisia elementtejä, kuten omassanikin. Niistä inspiraatiota löytyy enemmän, mutta sitten on vielä se tyylini boheemi puoli. Puhtaasti klassiset elementit saattavat tuntua aavistuksen pliisuilta, kun taas täysin boheemit ratkaisut puolestaan liian villeiltä. Lisää ongelmia tuo rajoittunut väripalettini. Välillä tuntuu, kuin yrittäisin ratkaista tässä rubiikin kuutiota. 

Joulu ja sen koristeet ovat alkaneet hahmottua vuosien myötä, mutta pääsiäinen onkin asia erikseen. Mitä tehdä, kun perinteiset keltaiset tipuset eivät sytytä? 

Haluaisin löytää muutaman sellaisen sesonkiin sopivan koristeen, jotka tulisivat muistuttamaan tyttöjä lapsuudenkodin pääsiäisistä. En tiedä vielä tarkalleen, mitä ne ovat, mutta olen nähnyt joskus jossain betonisia koristemunia, jotka miellyttivät omaa silmääni. Olen myös hypistellyt Indiskassa hopean väristä munan muotoista rasiaa. Siihen voisi piilottaa esimerkiksi pieniä suklaamunia. Vielä en ole raaskinut ostaa mitään. 

Ilokseni olen huomannut myös, että kukkakauppojen valikoimiin on ilmestynyt myös hyasintteja. Suomessa kyseinen kukka kuuluu perinteisesti jouluun, mutta muualla Euroopassa kannetaan hyasintteja pääsiäispöytää koristamaan. Tulppaaneista minulla on ähky jo tähän aikaan vuodesta ja keltaiset narsissit eivät sytytä. Sen sijaan helmililjoja ja hyasintteja voisin helposti kuvitella meillekin. 

Tänä vuonna pääsiäinen näkyy meillä oikeastaan pajunkissoina ja kukissa, joiden värimaailma tuo mieleen sorbetin. Kukat ovat osa the Floral Societyn kuukausitilaustani, jotka olen jakanut neljään eri kokoiseen maljakkoon. Pajunoksat ostin tylsänä kaupasta ja lisäsin ne kukkien sekaan. Tänä vuonna vain ihastelin somessa höyhenillä koristeltuja pajunoksia. Jotkut ovat tehneet itse mielettömän kauniita höyhen kukkasia. Täytyy kokeilla niitä ensi vuonna. Vannoin myös, että ensi vuonna me istutamme myös täällä kotona pääsiäisruohon. Tänä vuonna havahduin asiaan taas sunnuntaina. Onneksi tytöt ovat kylväneet ruohoa jo hoidossa. 

Kukkien ja pajunoksien lisäksi, meillä nautitaan myös pienistä pääsiäisaskarteluista. Tänä vuonna niitä on tuplasti. On muuten hauskaa vertailla itsekseen siskosten taitoja. Little E:llä alkaa olla jo selkeää silmää askarteluille. Pikkusisko taitaa vielä vain huitoa menemään ja yrittää välillä myös maistella maaleja. Oli miten oli, kaikki kotiin tuodut askartelut ovat ihan yhtä hellyttäviä. 

Olisi kiva kuulla ja nähdä teidän pääsiäiskoristelujanne. Linkatkaa vaikka kommenttiboksiin kuvia tai vain kertokaa, miten teillä koristellaan pääsiäinen. 

Kevään juhlakausi lähestyy huimaavaa vauhtia. Tulossa on pääsiäistä, vappua ja äitienpäivää. Voitte vain kuvitella millainen pähkäily meidän työpaikalla kävi, kun seuraavan työvuorolistan toiveita mietittiin. Sinkuilla ja lapsettomilla kuviot olivat selvät, mutta me lapselliset joudumme vähän pohtimaan. Myös minä ja mieheni väänsimme kotona kättä työvuorotoiveista. Miestäni oli nimittäin pyydetty töihin pitkäperjantaina. Tietyillä työmailla on helpompaa tehdä vesikatkoja ja muita vastaavia pyhinä, kun ketään ei ole paikalla kärsimässä katkoksista. Vuorotöissä pääsee harvoin valitsemaan päiviä, jolloin on töissä. Toiveita saa toki esittää, mutta esimerkiksi meillä työnantaja on sitoutunut toteuttamaan kolme toivetta kuudelle viikolle. Pakkaa sekoittaa vielä se, että perhepäivähoito ei palvele pyhinä. Mikä on täysin ymmärrettävää. 

Mutta näillä tarveaineilla, soppa on valmis. 

Vietin töissä puolituntisen pähkäilemällä tulevia työvuorotoiveita. Pyhistä tulee ihan kiva korvaus, joten en edes halua viettää kaikkia pyhäpäiviä kotona. Mutta miten löytää balanssi vuorotyön ja perheen välillä? Haluaisin, että tytöt muistaisivat lapsuuden pyhistä muutakin kuin sen, että äiti oli aina töissä. 

Nyt päädyin toivomaan osaa pääsiäisen pyhistä vapaaksi, samoin vappupäivän. Mutta voitteko kuvitella, että unohdin toivoa vapaaksi äitienpäivää!?!? Toivon todella, että pomoni on enemmän kartalla, kuin minä ja laittaisi minulle edes iltavuoron silloin. En halua missata sitä ainoaa aamua vuodessa, kun saan nukkua rauhassa pitkään. 

Täytyy kuitenkin tunnustaa, että arkipyhäkorvauksista huolimatta pyhinä työskentely vähän mietityttää. Minusta olisi ihanaa viettää idyllisiä pyhiä perheeni kanssa vuodesta toiseen. Kokata samoja ruokia vuodesta toiseen ja toteuttaa perinteitä, jotka lapseni muistaisivat vaikka unissaan. Todellisuudessa tulen olemaan kotona vähän miten sattuu, listan tekijästä riippuen. 

Jäävätkö tyttäreni paitsi jostain oleellisesta, jos en ole kotona pyhinä? Jäänkö minä paitsi jostain tärkeästä? Kun muut valmistavat perinneruokia ja availevat viinipulloja, minä jaan töissä lääkkeitä. Kun muut tekevät retken vapputorille ilmapalloa ostamaan, minä autan ihmisiä vessaan. Tässä kuviossa kahvihuoneeseen hoitajille koottu juustotarjotin tuntuu melko laihalta lohdulta (varsinkin, kun en ole homejuustojen ystävä). 

Ehkä tässä olisi äidillä pieni kasvun paikka. Minusta olisi ihanaa olla se kotiäiti, joka pääsiäisenä kokkaa lammasta ja vappuna käy brunssilla. Varmasti tulemme tekemään myös sitä. Mutta joinain vuosina olen myös se äiti, joka töissä sopivan hetken tullen soittaa lapselle ja kysyy millaisen vappupallon se isi osti. Ja illalla kuuntelen sängyn reunalla loputonta sepustusta siitä, mitä tyttäreni ovat tehneet isän (ja sukulaisten) kanssa sillä aikaa, kun minä olen ollut töissä. Viimeisenä kysyn, mikä päivässä on ollut parasta ja odotan tytön vastausta. Ja myös tämä on aivan okei. 

Kun muistelen omia lapsuuteni vappuja, niin en minä muista niitä kertoja, kun oma vuorotyötä tekevä äitini oli poissa. Muistan sen, kun varhaislapsuudessani menimme koko perhe Oulun vapputorille valitsemaan pallot ja siitä pizzabuffettiin, jossa kävimme vain ja ainoastaan vappuna. Muistan myös sen, miten ammuimme veljieni kanssa toisiamme paukkuserpentiinillä.