Tänä vappuna …

… puhalsimme lasten kanssa saippuakuplia läheisessä puistossa hoitopäivän päätteeksi. 

… lohdutin isompaa tyttöä, jolle iski yllättäen riipivä ikävä mummia. Juteltiin siitä miltä ikävä tuntuu ja miten sitä voisi helpottaa. Soitimme myös videopuhelun mummilaan, jossa oli munkkien paisto kesken. 

… ostin munkit ja siman valmiina. Ihastuin täysin sitruunaiseen Juhla simaan ja voisin juoda sitä pullo kaupalla. Ensi vuonna sitä ostetaan vähän etukäteen kaappiin. 

… tein aamupalalle croisantvanukasta vadelmilla. Meidän lapset osaavat jo toivoa tätä aamiaisherkkua. Reseptin olen löytänyt Lauran blogista. 

… söin liikaa irtokarkkeja. 

… kävimme lasten kanssa ihmettelemässä vapputorin huminaa. Isompi kertoi millaisen vappupallon haluaisi ostaa (tämä vaihtui aina, kun hän näki uuden ihanan pallon) ja pienempi heitti rattaista käsin yläfemmat vartijan kanssa. 

… maistelimme muikkuja torilla. Lapset maistoivat rohkeasti ja tykkäsivät. 

… kävimme Espresso Housessa kahvilla toriretken päätteeksi. Meidän tytöt osaava käyttäytyä ravintoloissa ja kahviloissa todella hienosti. He ovat jo todella tottuneita tällaisiin ympäristöihin, enkä voi olla muuta kuin ylpeä. Little E vei oma-aloitteisesti omat astiansa tarjotinkärryyn. 

… teimme kotitekoisia hampurilaisia ruuaksi. 

… leikimme tyttöjen kanssa pitkästä aikaa barbeilla. Tähän asti legot ja sängyllä pomppiminen ovat olleet parasta tekemistä. (Jälkimmäistä tytöt tekevät aina kun silmä välttää.) 

… pysähdyin miettimään, kuinka onnekkaita me olemme, kun saimme kaiken jälkeen kaksi täysin tervettä ja hyvin voivaa tytärtä. Välillä tämä oma onni tuntuu jopa liialta, kun miettii etteivät kaikki voi saada edes puolta tästä tai niitä, joilta onni on otettu pois.

Mieletöntä maanantaita murut. Miten teidän viikonloppunne sujui. Meillä se meni aika normimeiningeissä (olin sunnuntaina töissä). Mitä nyt työkaverini onnistui manaamaan minulle jonkun hitsin kevätflunssan. Olin ihan terve, kunnes hän alkoi puhumaan siitä. Aloin miettiä, olenko kenties töissä voodoomummon kanssa. Niinpä vietin lauantai-iltani villasukissa, vilttiin kääriytyneenä ja join teetä, sekä itkeä vollotin Tähtiin kirjoitetulle virheelle. Nenä vuoti muutenkin, joten homma meni samalla niistämisellä. 

Lauantaina käänsin myös makuuhuoneen järjestyksen täysin ympäri sisustushepuleissani. Minulla on tulossa lähiaikoina yksi sisustamiseen liittyvä yhteistyö, jonka suunnittelu toimi lähtölaukauksena näille hepuleille. Siitä lisää sitten aikanaan. 

Sain myös viimein katsottua Game of Thronesin viimeisen kauden ensimmäisen jakson. Tiedän, melkein kolme viikkoa myöhässä. Yksi työkavereistani, joka on vannoutunut GoT-fani, on paheksunut minua avoimesti tämän ajan. Hän taisi olla vähintään yhtä ylpeä minusta, kuin minä olin itsestäni, saatuani viimein katsottua ensimmäiset jaksot. Vaikuttaa hyvältä, mutta en ole kyllä yhtään valmistautunut sarjalle tyypilliseen raakuuteen. Pitää taas koota itsensä, jotta saan sarjan katsottua. Hirvittää jo valmiiksi se, että sarjassa nähdään pisin koskaan kuvatta taistelutilanne. 

Tällä viikolla on vappu. Itse olen odottanut sitä enemmän, kuin pääsiäistä. Koska minulla on vapun yhteydessä pitkät vapaat ja odotan sitä, että saan viedä tytöt vapputorille. Lupasin heille munkkikahvit (-mehut) jossain kivassa kahvilassa ja he saavat valita itse vappupallot torimyyjältä. Me teimme vastaavanlaisia reissuja Oulun vapputorille omassa lapsuudessani. Me kävimme samalla reissulla myös pitsalla eräässä tietyssä pitseriassa, jossa emme sitten muuten käyneet. Odotimme näitä retkiä veljeni kanssa, kuin kuuta nousevaa ja koska olen vappuna vapaalla, haluan tarjota myös meidän tytöille vastaavan kokemuksen. 

Jos vappupäivänä sataa vettä vaakaan, kuten viime vuonna, juoksemme lähimarkettiin hakemaan palloja ja munkkeja. Kuten viime vuonna. Katsomme kotona jonkun hyvän elokuvan ja syömme itsemme kipeiksi. Olemme nimittäin suunnitelleet vappupäivän ateriaksi hodaribuffettia tai hampurilaisia. Pitänee vielä tiedustella tytöiltä ennen kauppareissua, kumpia he haluavat syödä. Little B todennäköisesti vastaa; ”Munia” (tätä hän on hokenut pääsiäisestä asti), mutta 3-vuotiaalta voi jo saada ihan relevantin vastauksen.