Meidän joulu
0Toivottavasti teillä on ollut ihana ja rauhallinen joulu. Meidän joulu ei mennyt ihan niin, kuin olin suunnitellut ja toivonut. Tulin aattona kipeäksi. Meidän piti viettää joulu minun äitini luona, eli tyttöjen mummilassa. Saavuimme perille jo aaton aattona, jolloin minulla ei ollut vielä mitään oireita. Jos olisi ollut, olisimme jääneet tietysti kotiin. Aattoiltana nenäni alkoi sitten vuotamaan ja tunsin oloni kipeäksi. Juteltiin asiasta äidin kanssa ja minusta tuntui parhaalta ratkaisulta, että lähdin yksin kotiin sairastamaan. Eihän se olisi koronaa estänyt, mutta ajattelin asiaa siltä kantilta, että jos voin ehkäistä edes flunssani leviämistä sekin olisi kotiin päin. Kun tiedossa on, että myös flunssa voi tehdä ihmisestä herkemmän koronavirukselle.
Niin minä olen viettänyt joulua yksinäni kotona. Kävin koronatestissä, niin kuin asiaan kuuluu ja testi oli onneksi negatiivinen. Vaikka minä ja perheeni tiedostimme kaikki riskit, jotka seuraisivat yhdessä vietetystä joulusta, niin olisi silti tuntunut pahalta jos olisin itse altistanut oman perheeni. Voin ihan rehellisesti, omasta puolestani sanoa, että en malta odottaa koronarokotusten alkamista. Olen iloinen siitä tiedosta, että ensimmäinen satsi on jo saapunut Suomeen. Tämän enempää en aio tähän rokotekeskuteluun lusikkaani työntää, koska se jakaa niin vahvasti mielipiteitä. Itse aion rokotteen ottaa.
Oma jouluni meni siis sairastaessa. Toivon todella, että teidän joulunne on ollut omaani parempi.
Blogissa on ollut koko tämän kuun ajan todella hiljaista, mistä olen pahoillani. Kirjoitin jokin aikaa sitten uupumuksestani, mikä on ollut iso syy hiljaisuuteeni. Olen yrittänyt ottaa mahdollisimman rennosti ja ottamatta paineita, mikä todennäköisesti vain pahentaisi uupumustani. Vuoden vaihteen jälkeen asiat onneksi näillä näkymin helpottavat. Palaan siihen myöhemmin. Yritän kuitenkin parhaani mukaan tarttua taas kiinni bloggaamisesta, koska edelleen rakastan sitä.
Olen tehnyt myös uuden aluevaltauksen somessa ja minut löytää nykyään myös Tiktokista. Olen ihastunut Tiktokiin. Maailma on täynnä upeita, luovia ja hauskoja tyyppejä, jotka saavat Tiktokin kautta mahdollisuuden toteuttaa luovuuttaan. Mikä on ihan uskomattoman hienoa. Yllättäen myös minä nautin videoiden tekemisestä. Se on todella hauskaa ja olen alkanut harkita sellaisen ympyrävalon, sekä kolmijalan hankkimista puhelimelleni. Niin se ihmisen mieli vain muuttuu. Olen nimittäin joskus sanonut, että minä en tule tekemään ikinä yhtään videota. Käykää vilkaisemassa kanavaani, jos olette Tiktokissa. Se löytyy nimimerkillä @bigmamashome.
Nyt minä menen nukkumaan, sillä olen vielä toipilaana flunssasta, enkä ihan täysissä voimissa.
Ihanaa loppu vuotta.
-Jenni
P.S. Minulla on teille huomenna jännittäviä uutisia.
SEURAA MYÖS:
Äitienpäivänä
Pari päivää sitten mieheni töksäytti keskellä jotain keskustelua; ”Pitääkö sulle nyt jotain kukkia ostaa?” Hän tarkoitti kysymyksellään äitienpäivää ja töksähtävästä ilmaisumuodosta huolimatta, tarkoitti pelkkää hyvää. En ole lyönyt hynttyitä yhteen minkään Romantiikka Roopen kanssa. Oma siippani näyttää rakkauttaan toisella, käytännöllisemmällä tavalla, johon minullakin meni hetki tottua. Vaikka olen jo tottunut hänen käytännölliseen rakastamiseensa, olen yhdessäolon vuosinamme saanut myytyä hänelle ajatuksen lahjakukista. Minut saa koska tahansa onnelliseksi huolella valituilla kukilla. Siitäkin huolimatta, että nopeasti kuihtuvien kukkien ostaminen on siipastani hyödyttömintä, mitä hän tietää.
En ole odottanut äitienpäivää vähiten siksi, että saan nukkua aamulla pitkään. Tämän hetkisessä elämäntilanteessa vuodessa on tasan kaksi päivää, kun minä saan nukkua pitkään ja lasken niihin aina päiviä. Toinen on jouluna ja toinen äitienpäivänä. Toisaalta nyt kuopuksemme alkaa olla sopivassa iässä yökyläilemään mummilassa, joten ehkä näitä aamuja tulee enemmän tähän vuoteen.
Aion joka tapauksessa nauttia siitä, että aamulla saan vain kääntää kylkeä, kun mieheni nousee ylös laittamaan aamupalaa kahden aikaisen pikkulinnun kanssa. Onni onnettomuudessa, että työvuorolistojen tekijä oli paremmin selvillä äitienpäivän ajankohdasta, kuin minä. Minä en nimittäin ollut muistanut pyytää tätä päivää vapaaksi omatoimisesti. Jos oikein huonosti olisi käynyt olisin hipsinyt töihin ennen, kuin yksikään muu perheenjäsenemme olisi ehtinyt edes heräämään.
Olemme sopineet, että meillä ei kanneta aamukahveja sänkyyn, vaan aamupala katetaan ruokapöytään. Meillä on myös lupa houkutella päivänsankaria vienosti aamupalapöytään viimeistään kello kymmenen, jolloin lapset alkavat olla jo äärimmäisen kärsimättömiä. Todellisuudessa, vaikka kuinka uhoaisin muuta, minä todennäköisesti herään viimeistään kahdeksalta.
Kakkua meillä ei tarjoilla, vaan meidän perheelle sopii paljon paremmin jäätelö. Näin miehen ei tarvitse astua todelliselle epämukavuusalueelle ja ryhtyä leipomaan. Myös tyttäremme innostuvat todennäköisesti enemmän äitienpäivä jäätelöstä, kuin kaupan valmiskakusta.
Kuten kaiken muunkin, me olemme tehneet myös äitienpäivästä oman näköisemme. Meille sopii rento ja rauhallinen lähestymistapa, kuten kaikessa muussakin arjessamme. Siihen ei kuulu turhaa hössötystä. Rakkaan erityisestä päivästä ei pidä tulla suoritusta. Minulle paras lahja on oikeasti se rauhallinen aamu, kunnon yöunet ja aika perheen kesken. Jos ilma on hyvä ja kaunis, haluan lähteä ulos rakkaideni kanssa, kotona kokata yhdessä hyvää ruokaa ja illalla katsoa elokuvan mieheni kanssa.
Miten äitienpäivä on sujunut teillä?
