Äitienpäivä yksin
0Sain useammaan viestin, jossa pahoiteltiin ja surkuteltiin sitä, että vietin menneen äitienpäivän yksinäni. Monen mielestä oli todella surullista, että minä, kahden lapsen äiti, vietän äitienpäivän aivan yksinäni. Kun kyllähän äidin kuuluu olla lastensa kanssa tänä kyseisenä päivänä. Äitienpäivä on päivä milloin lapset muistavat äitiä. Sellainen äidin oma päivä.
Henkilökohtaisesti, en kokenut päivää surullisena. Hieman haikeana kyllä, myönnän sen. Mutta se oli juuri sellainen sunnuntai, jonka tarvitsin. Minulla oli takana henkisesti todella raskas viikko. Olin aivan loppu. Minkä huomasi jo siitä, että olen nukkunut nyt kolmena aamuna lähemmäs aamu kymmentä. Minä en siis ikinä nuku niin myöhään. Yleensä herään viimeistään puoli kahdeksan. Nyt se ylimääräinen uni on selkeästi tullut tarpeeseen.
Minä siis lepäsin ja hemmottelin itseäni sunnuntaina. Pidin huolta itsestäni ja palauduin rankasta viikosta. Tämän ansiosta otin tytöt maanantaina vastaan levänneenä ja paremmin voivana.
Kuten eräs, vanha ystäväni totesi minulle; “Ei se yksi päivä, vaan ne kaikki muut.” Niinpä. Ei se yksi äitienpäivä ole keneltäkään meistä pois.
Viime vuonna koettu uupumus, josta toivun edelleen, sai minut tajuamaan sen, kuinka tärkeää minun on äitinä pitää huolta omasta hyvinvoinnistani. Kuten kirjoitin aiemmin; “Onnellisella äidillä, on onnelliset lapset.” Minun mielestäni tämä ainoastaan korostuu, kun vanhempi on yksin lasten kanssa. Silloin ei ole ketään, tukemassa ja muistuttamassa niistä omista voimavaroista. Ja tuo lause pätee kaikkiin vanhempiin, äiteihin, iseihin, äiti- tai isähahmoihin, mitä näitä nyt on. Jos olet vastuussa lapsista, sinun tulee pitää huolta myös itsestäsi.
Lisäksi, äitienpäivää, kuten mitä tahansa muuta juhlapyhää, voi jokainen viettää juuri niin kuin halutaan ja juuri niin kuin omalle perheelle sopii. Se ei ole keneltäkään pois.
Ihanaa viikkoa.
-Jenni
Lue myös
Seuraa myös
Meidän pääsiäinen
Takana on rauhallinen, pitkä pääsiäisviikonloppu ja edessä kuuden viikon harjoittelujakso sairaalassa. Meidän pääsiäinen oli todella rauhallinen. Nämä pyhät eivät siis olisi voineet tulla sopivampaan paikkaan. Olen saanut rentouduttua ennen hektistä akuuttijakson harjoittelua. Odotan työharjoittelua todella innolla.
Opiskelijana saa kuitenkin olla siinä mielessä todella erityisessä asemassa, että silloin pääsee näkemään paljon erilaisia paikkoja ja erilaisia työyhteisöjä ja -ympäristöjä. Ja minulla on ollut jo jonkin aikaa periaatteena se, että en aio stressata siitä kaikesta mitä en vielä osaa. Kun olen kuullut monet kerrat opiskelukavereiltani sitä, kuinka heitä pelottaa ettei harjoittelussa osaa mitään. Minä ajattelen kuitenkin niin, että harjoitteluun mennään oppimaan. Itsehän aion tunkea joka paikkaan mukaan ja opetella tekemään kaiken mahdollisen ohjaajani kanssa.
Korona ei huoleta, koska en mene osastolle, jossa hoidettaisiin koronapotilaita ja toisekseen, sairaalassa osataan suojautua infektioilta ihan erilaisella huolellisuudella kuin monessa muussa paikassa.
Meidän pääsiäinen oli tosiaan todella rauhallinen. Vietettiin sitä yhdessä tyttöjen kanssa. Tytöt maalasivat paljon uusilla vesiväreillään ja jouduin jo miettimään, mistä väreihin uusi pinkki ja violetti nappi. Miten niin he ovat tarkkoja väreistään? Pääsiäispussit olivat muutenkin menestys. Pitää ehkä muutenkin alkaa pakkaamaan välipaloja yllätyspusseihin, kun ne tuntuvat maistuvan niin paljon paremmilta sillä tavalla. Vaikka hedelmäsoseet ja välipalapatukat menevät meillä kyllä muutenkin kaupaksi.
Ruuan suhteen en panostanut tällä kertaa yhtään ja se tuntui ihan oikealta ratkaisulta. Me söimme kyllä yhdessä, mutta ihan sitä perus arkiruokaa mitä meillä syödään muutenkin. En olisi jaksanut miettiä ruokapolitiikkaa yhtään sen enempää ja tämä toimi. Suklaan syönti jäi melko vähäiselle, mutta kompensoimme sitä leipomalla pellillisen muffinsseja.
Sain myös vuorokauden verran omaa aikaa, mikä tuli todella tarpeeseen. Katsoin elokuvan, nukuin myöhään ja heräsin rauhassa. Alkuillasta otin tytöt vastaan ja me nautittiin vielä viimeisestä illasta yhdessä.
Pääsiäinen ei juuri poikennut tavallisesta viikonlopusta, mutta ei se siitä huolimatta huono ollut. Pikemminkin oikein onnistunut matalan kynnyksen pääsiäinen.
Miten teidän pääsiäinen sujui?
-Jenni
Lue myös
Miten elämä poikkeustilanteessa sujuu?
Missä vaiheessa opintoni ovat nyt?