Voin ilokseni kertoa teille, että kadoksissa ollut joulutunnelma alkaa löytyä. Meidän kodissa alkaa tuntua myös joululta. Minusta myös tuntuu, että me elämme tällä hetkellä Kokkikartanon riisipuurolla. Ihan parasta puuroa, mitä tiedän. Aivan toista luokkaa, kuin minun keittämät kuivat ja palaneet sotkut. 

Kiitos muuten kaikille teille, jotka olette laittaneet minulle viestiä ja ehdotelleet vinkkejä siihen, miten joulumielen voi löytää. Niitä on ollut ihana lukea ja niitä on tullut yllättäen paljon. Kiitos jokaiselle. Viestit ovat piristäneet valtavasti. 

Nyt päivän aiheeseen. Listasin teille lempiasioitani joulukuussa. 

Joulukuussa on aivan omanlaisensa odottava tunnelmansa. Huomaan sen erityisesti lapsissa, jotka odottavat joulua. Minulle tämä odotus itsessään on sitä joulun parasta aikaa, jonka vuoksi harmittelen kuluvaa aikaa. Lapset sen sijaan odottavat joulukalenterien luukkujen avaamista, piparien leipomista, joulupukkia ja joululomaa. Samaan aikaan joulukuu tuntuu seesteisemmältä, kuin mikään muu kuukausi. Pitkät pimeät illat kynttilänvalossa, joulumusiikkia kuunnellen. Joulusatuja lukuvalon loisteessa. 

Jouluun liittyy valtavasti ihania tuoksumuistoja. Hyasintti, pipari, tortut, kaneli, glögi ja myöhemmin sitten kinkun ja kuusen tuoksu. Me vielä vähän keskustelemme tästä kuusiasiasta. Lapset eriyisesti toivovat oikeaa kuusta, mutta katsotaan nyt. Mies puolestaan on sitä mieltä, että tuli meille kesto- tai aito kuusi niin, se tulee vasta hieman ennen aattoa. 

Tällaisen kukkahullun kohdalla on pieni ihme, että mainitsen kukat vasta listan kolmantena. Rakastan joulun sesonkikukkia, hyasinttia ja ritarinkukkaa. Kummastakin suosin valkoista versiota. Tänä vuonna ostin myös ensimmäistä kertaa jouluruusun. 

Jouluna on lupa katsoa hömppää. Ei haittaa vaikka hömppä olisi vähän kämäistäkin. Katsoin tänään Netflixin elokuvan Jouluprinssi Kuninkaallinen vauva ja itkin lopussa. Minua vähän nauratti se, että katsoin täyttä hömppää ja itkin. Tosin kaikki vauvajutut saavat minut itkemään äärimmäisen helposti. Sen lisäksi, joka jouluun kuuluu Holiday-elokuva. 

Vuorotyössä ei ole itsestäänselvyys olla lomalla tai edes vapailla joulun aikaan, mutta tänä vuonna minä olen. Olen niin joulun, kuin uudenvuoden pyhätkin kotona. Joulu on minulle ainoa pyhä, jolloin haluan olla kotona. Muuten ilmoittaudun monesti töihin lisien toivossa. 

Jouluun ja sen odotukseen liittyy aivan ihania perinteitä, joiden toteuttamista odotan vähintään yhtä innoissani kuin lapset. Kirjoitan meidän jouluperinteistämme vielä ihan oman postauksensa, mutta siitä huolimatta ne ansaitsevat maininnan tässä. Perinteet tuovat olemassaolollaan ihanaa jatkuvuutta. Esimerkiksi meidän pikkujoulujamme on vietetty jo isoäitini lapsuuden kodissa. Todennäköisesti pidempäänkin. Ja nyt omat tyttäreni saavat nauttia samasta perinteestä joka joulukuun ensimmäinen. Sen lisäksi olemme kehitelleet myös omia perinteitämme. Toivon, että tyttäreni vievät edes osan näistä perinteistä omiin koteihinsa, kun sen aika koittaa. 

Kun koko maailma pitää saada valmiiksi ennen joulua… 

Jouluun on alle kaksi viikkoa. Käytännössä katsoen siis ei mitään. Näin aikuisiällä olen nimittäin törmännyt sellaiseen ilmiöön kuin; kaikki pitää saada valmiiksi ennen joulua. Enkä tarkoita pelkästään kaikkea jouluun liittyvää, vaan ihan kaikkea. Aivan, kuin maailma loppuisi jouluun. Kuulen monelta näistä joulunaluskiireistä ja -stressistä. Jopa meillä on töissä pari hommaa, jotka on pakko hoitaa ennen joulun pyhiä. Tähän voidaan lisätä vielä jouluostokset ja perinteiden to do-lista. Tuntuu siltä, että tietty stressileveli on taattu. 

Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että joulua ei seuraa maailmanloppu. Elämä jatkuu sen jälkeenkin. 

Minä voin paljastaa nyt, että meillä on pakka vielä aivan levällään. Juuri nyt keskityn kaikella tarmolla viikonlopun syntymäpäiviin. Suunnittelen kakkua ja kaakaobaaria. Synttärilahjan olen ostanut, mutta siinä se onkin. Seuraavaksi pitäisi tilata muutamia juhlatarvikkeita ja tehdä leivonta-aikataulu. Hommaa hankaloittaa se, että ensimmäinen vapaa päiväni tällä viikolla on juhlapäivänä. 

Rehellisesti sanottuna minä en edes halua stressata joulusta ja hikoilla kauppa- tai postijonoissa. Joten viimeiset vuodet olen pyrkinyt tekemään meidän joulusta yksinkertaisempaa ja vähemmän stressaavaa. Meillä ei yritetä saada koko maailmaa valmiiksi. Riittää, että jouluna on tärkeimmät asiat kunnossa. Meillä ei siivota kaikkea kaappeja myöten. Riittää, että perus viikkosiivous on tehtynä, sohvatyynyt ojennuksessa ja sänky pedattuna. Kuusta meille ei tänä vuonna tule, koska 13-kuukautisen utelias vaihe. Olen muuten niin helisemässä näiden kahden taaperon kanssa. 

Tänä vuonna mietimme, mitä todella haluamme syödä joulupöydässä. Olemme menneet tähän mennessä perinteisillä jouluruuilla, vaikka kumpikaan meistä ei juuri välitä laatikoista. Kinkusta pidämme molemmat, joten sitä pöydästä löytyy, mutta kaikkea muuta pitääkin sitten miettiä. Pidämme kumpikin kalasta, joten siinä on hyvä kaveri kinkun seuraksi. Bebekin on jo vuoden, joten hän pääsee maistelemaan vapaasti kaikkea. Menu on kuitenkin vielä työn alla. 

Mitä lahjoihin tulee, lapset saavat olla jouluna pääosassa. Emme aio hukuttaa tyttöjä lahjavuoreen, mutta kyllä lahjat kuuluvat jouluun. Olemme esittäneet harkittuja lahjatoiveita lähipiirille ja kuusen alle on tulossa sellainen hallittava määrä paketteja. Esikoinen on innostunut nyt poneista ja barbieista, joten toivottavasti joulupukki osaa tuoda ainakin niitä. 

Mitä meidän aikuisten lahjoihin tulee, olemme jo vuosia ostaneet miehemme kanssa toisillemme vain yhdet lahjat. Kumpikin on toivonut jotain tiettyä ja siitä on pidetty kiinni. Näin kumpikin saa jotain odotettua ja mieluista ja me molemmat säästymme turhalta pähkäilyltä. 

Yksinkertaisempi joulu sopii meille paremmin kuin hyvin, sillä olen joulun töissä. Tulin taloon viimeisenä, joten joulun työvuorot eivät tulleet yllätyksenä. Kiva bonus tässä diilissä on se, että arkipyhän työpäivä korvataan ylimääräisellä vapaalla. Minulla on tiedossa siis parikin pidempää vapaaputkea. 

Mutta kun perinteiden lomaan pitää sovittaa pari työvuoroa, sen parempi, mitä helpompi joulun kaava on. Aiomme silti syödä yhdessä, laulaa pukille ja avata lahjoja. Onneksi olen lähellä töissä, jolloin työmatkoihin ei tuhlaannu kallista aikaa. 

Stressaako teitä jo?