Ensimmäinen sinkkujoulu
0Joulu on tänä vuonna itselleni hyvin erityinen. Se on minulle ensimmäinen sinkkujoulu ikinä. Lapsuuden kodissani vietin joulut aina perheeni kanssa. Sieltä muutin suoraan minun ja exäni yhteiseen kotiin, jolloin vietimme pariskuntajoulua aina siihen asti, että saimme lapsia. Silloin jouluista tuli perhejouluja. Viime jouluna lapset olivat minun kanssani, mikä tuntui lohdulliselta, kun kyseessä oli ensimmäinen joulu eronneena. Tänä vuonna lapset menevät toiseen kotiin viettämään joulua ja minä vietän joulua itsekseni.
Voin kertoa, että kesällä vielä ahdisti, mutta sen jälkeen olen tehnyt paljon ajatustyötä sen eteen. Olen kuullut sanonnan, että elämä on noin 20% sitä, mitä sinulle tapahtuu ja 80% sitä, miten siihen reagoi. Joten loppujen lopuksi tuleva joulu riippuu paljolti siitä miten siihen asennoidun. Jos vellon siinä tunteessa, että pyhien viettäminen yksin on kamalaa, se on varmasti sitä.
Joulun odotus lasten kanssa
Mutta ensinnäkin, meillä on tyttöjen kanssa koko tämä alusaika nauttia ja tunnelmoida joulua yhdessä. Olen puhunut ennenkin siitä, että nautin eniten itse odotuksesta, joten loppujen lopuksi saan joka tapauksessa parhaat palat joulusta itselleni. Meillä on tyttöjen kanssa monia perinteitä, joista saamme nauttia yhdessä ennen varsinaisia joulupäiviä. Oli esimerkiksi aivan ihanaa, miten tytöt innostuivat kuusen laitosta kainssani. En siis jäänyt siitä mitenkään paitsi. Ja meillä on tiedossa vielä monia vastaavia hetkiä yhdessä.
Omannäköinen sinkkujoulu
Toisekseen, minun on mahdollista tehdä tulevasta joulusta täysin omannäköiseni. Joten en aio esimerkiksi hakea joulusijaisen töitä mistään hoitopaikasta, vaan vietän pyhiä oikeasti itsekseni. Näen sieluni silmin itseni juomassa glögiä kukkamekossa ja katsomassa jouluelokuvaa. Voin myös miettiä juuri itselle sopivia jouluherkkuja. Haluaisin vihdoin kokeilla blinejä. Olisi myös ihana käydä keskustassa tunnelmointikävelyllä. Olisi ihana käydä myös haltiakummittelemassa bestikseni bebeä, jos se heille vain sopii.
Joten sen sijaan, että ajattelisin tätä kurjana asiana, voin keskittyä kaikkiin mahdollisuuksiin, mitä tämä tuo tullessaan.
Voi hyvin olla, että tunnen itseni aattona yksinäiseksi, mutta sitten pitää ottaa vaikka puhelu jollekin läheiselle. En kiellä etteikö olisi ihanaa käpertyä sen oman kullan kainaloon jouluiltana, mutta tällä hetkellä minulla ei sitä omaa kultaa ole, joten näillä mennään. Elämässäni on kuitenkin paljon muuta hyvää, joten minun on turha surkutella asiaa joka ei varsinaisesti ole ongelma. En ole ainoa yksin jouluaan viettävä sinkku.
Tästä puheen ollen, jos siellä on muita yksin jouluaan viettäviä sinkkuja, niin olisi todella kiva kuulla teidän ajatuksianne ja saada vähän vertaistukea. Kommentoikaa tai tulkaa laittamaan DM:mää Instagramissa.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Deittailu ja sen jakaminen julkisesti
Deittailutarinat: Täydelliset treffit
Miten puhun lasten kanssa deittailusta
Puhun lasten kanssa paljon eria asioista. Olen sellainen avoin vanhempi ja puhun kaikesta. Keskustelut lähtevät lasten kysymyksistä ja jokainen vanhempi tietää, että ne voivat olla välillä todella kiusallisia. Minun periaatteeni on ollut vastata kaikeen avoimesti, mutta lasten tasoisesti. Sama pätee deittailuun. Kiertely, kaartelu ja vältteleminen vain hämmentävät lasta entisestään. Samoin minä ajattelen sen olevan myös lapsen vähättelyä, jos hänelle ei kerrota asioita.
Lisäksi lapset oppivat elämästä muun muassa seuraamalla meitä aikuisia. En halua antaa aikuisiän ihmissuhteista valheellista kuvaa, vaikka esimerkiksi deittailu ei ole vielä todella pitkään aikaan ajankohtaista noilla tyttösillä. Siitä huolimatta, että isompi on jo pussaillut yhden pojan kanssa sohvannurkassa. Mutta haluan, että ajan kanssa lapset ymmärtävät ettei se oikeanlainen kumppani ilmesty eteen sormia napsauttamalta. Ja ettei välttämättä kannata ottaa sitä ensimmäistä vastaantulijaa, joka antaa huomiota. Nämä ovat toki asioita, joita opitaan ajan kanssa, eikä näitä todellakaan pysty kaikessa laajuudessaan selittää alle kouluikäisille. Mutta minusta varhain aloitettu työ helpottuu loppua kohden.
En muuten ole käynyt lasten kanssa mitään pitkää keskustelua aikuisten deittailusta, vaan olen vastannut vain lasten kysymyksiin. Nuorempi esittää hyvin spesifejä kysymyksiä, joihin riittää yksinkertainen, spesifi vastaus. Vanhemman kanssa asioista keskustellaan jo vähän enemmän. Mutta pääsääntöisesti kaikki keskustelut ovat olleet lyhyitä, aika yksittäisiä, mutta niitä on käyty monta ja pidemmällä aikavälillä.
Mistä kaikki alkoi?
Puhun lasten kanssa kaikesta ja he tietävät sen jo. Ei ole olemassa kysymystä, johon en vastaisi. Nämä keskustelut taisivat alunperin lähteä siitä, että lapsille hyvin tyypillisellä tavalla, tytöt ovat kyselleet milloin äiti ja isi muuttaa takaisin samaan kotiin. Tätä kautta pääsimme keskustelemaan niistä mahdollisesti uusista tyttö ja poikaystävistä. Sitä kautta pääsimme sitten aikanaan siihen, mistä näitä mahdollisia kumppaneita löytää. Kerroin, että niitä voi löytää yhteisen tekemisen kautta tai sitten sovelluksella. Olen näyttänyt tytöille mikä Tinder on ja kertonut, että sieltä voi löytää tällaisia erityisiä ystäviä. Ensin ihmisten kanssa voi viestitellä ja sitten jos joku vaikuttaa kivalta, voi mennä treffeille.
Kaiken tämän olen selittänyt hyvin yksinkertaisesti, koska lapset eivät kaipaa pitkiä selityksiä.
Puhuimme myös siitä, mikä on tyttö- tai poikaystävä. Minä selitin asian niin, että joskus sitä kaipaa sellaisen aivan erityisen aikuisen ystävän seuraa. Vaikka olisikin paljon hyviä ystäviä, niin silti se ei välttämättä riitä. Tätä erityistä ystävää saattaa sitten rakastaa oikein paljon. Niin paljon, että saattaa haluta esimerkiksi muuttaa asumaan yhteen ja perustaa perheen.
Parisuhdetta on yllättävän vaikeaa selittää lapsille, joille ei ole pystynyt tarjoamaan kunnollista esimerkkiä sellaisesta. Eivät he ole nähneet edes silloin aikanaan sellaista normaalin parisuhteen kanssakäymistä. Halauksia, suudelmia, kahden aikuisen välistä rakkautta, yhdessä nukkumista… Sellainen on omille tytöilleni vierasta ja toivon, että jonain päivänä voin vielä näyttää mallia hyvässä ja terveessä parisuhteessa.
Ole avoin
Voin kertoa, että tällainen avoimuus ei ollut minulle automaatio. Tarvitsin toisen sinkkuäidin esimerkin tähän. Sillä oma ajatukseni oli vahvasti etten sekoita lapsiani deittailuuni. Mutta vaikka olenkin kertonut heille avoimesti deittailusta, ei se tarkoita sitä että olisin ottanut lapseni mukaan deittailuun. He eivät edeleenkään tapaa jokaista kandidaattia ja treffailen hyvin vahvasti lasten ehdoilla. Suurin osa treffeistäni on sovittu nimenomaan lapsivapailleni. Mutta samaan aikaan en salaa lapsiltani tätä osaa elämästäni, vaan he tietävät sen, mikä on heidän iässään ok.
Nyt olisi kiva kuulla muiden sinkkuvanhempien ajatuksia tästä. Kertokaa miten olette puhuneet lastenne kanssa treffailusta ja deiteillä käymisestä.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Lastenhuoneen muutos ja jatkettava lastensänky Ikealta