Niin kauan kuin muistan, olen ajatellut päätyväni yhteen yhden ihmisen kanssa. En ole koskaan edes haaveillut mistään muusta. Olen myös haaveillut perheestä. Mieluiten isosta perheestä. Olen varttunut sellaisen sisaruskatraan kanssa, että suuri perhe tuntui lähinnä luonnolliselta. Ajattelin pitkään, että haluaisin kaksi lasta lyhyellä ikäerolla ja jonkin ajan kuluttua toiset kaksi lasta lyhyellä ikäerolla. Elämä kehittyisi pikku hiljaa.

Jossain vaiheessa nämä haaveet muuttuivat hieman. Silloin kun aloin miettiä eroa aloin haaveilla uusperhkuvioista jonkun ihanan, minut huomioon ottavan kumppanin kanssa. Ero ei ole ollut minulle tabu. En todellakaan ole sukuni ensimmäinen eronnut. Oma perheeni on todella laaja, kun minulla on ollut parhaimmillaan omien isovanhempienikin uudet kumppanit ja heillä omat kutsumanimensä. Esimerkiksi isoisäni uutta vaimoa, me kutsuimme minimummoksi.

Nyt poikaystäväni kanssa puhumme siitä, miten jossain vaiheessa muutamme yhteen ja miten me jossain vaiheessa haluaisimme myös yhteisen lapsen. Puhumme siitä, miten yhteisen kodin pitää olla riittävän iso, jotta sinne mahtuu poikaystäväni nörttiluola.

Moninaiset toiveet

Deittaillessa tuli kyseenalaistettua paljon omia toiveita ja periaatteita. Olisiko monogaminen parisuhde ainoa vaihtoehtoni. Sen olen aina tiennyt, että minulle automaattisesti oikea kumppani ei välttämättä ole miesoletettu. Minulla on ollut jo nuorempana naissuhteita ja nyt kävin treffeillä myös muunsukupuolisten kanssa. Tiedostan rakastuvani etusijassa ihmiseen ennemmin kuin sukupuoleen. Kävin myös treffeillä ihmisen kanssa, joka eli polyamorista elämää.

Mutta kaikkien pohdintojen jälkeen, olen ajtellut, että minulle itselleni sopii paremmin perinteisempi parisuhdemuoto.

Nykyään puhutaan paljon erilaisista tavoista olla parisuhteessa. Yksiavioisuus ei ole enää ainut vaihtoehto. Ja faktahan on, että yksiavioisuus on tullut meidän kulttuuriimme kirkon vallan myötä. Lisäsi, erilaisten parisuhdemallien myötä, lasten hankkiminenkaan ei ole mikään itsestään selvyys. Eivät kaikki koe haluavansa lapsia, vaan haluavat keskittyä uraan tai matkusteluun tai johonkin muuhun, mikä koetaan omassa elämässä tärkeäksi.

Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan

Minusta tuntuu, että nykyään hyväksytään vähän paremmin se, että elämä ei mene sillä tietyllä kaavalla. Kukin voi tehdä elämästään juuri omannäköistä. Paljon on toki matkaa kaikenlaiseen tasa-arvoon ja hyväksymiseen.

Minun näkemykseeni elämästäni on kuulunut aina lapset ja kumppani. Mutta ajattelin esimerkiksi, että tulen paljon nuorempana äidiksi. Sen sijaan esikoiseni antoi odotuttaa itseään seitsemän pitkää vuotta. En myöskään ajatellut, että eläisin vuosia väkivaltaisessa parisuhteessa. Mutta kuten sanottu, elämä ei mene aina suunnitellusti. On tilanteita joissa esimerkiksi lapsettomuus ja yksin eläminen eivät ole omia valintoja. Samoin on myös niitä, jotka eivät halua naimisiin tai parisuhteeseen. Sitten on niitä, jotka haluavat useamman suhteen tai sen yhden elämänkumppanin ja sen lisäksi esimerkiksi seksuaalisia kokemuksia.

Itselläni on edessäni aivan uudenlainen alku. Voin rakentaa ihan uutta tulevaisuutta uuden kumppanini kanssa. Juuri nyt haaveilen ennen kaikkea yhteisestä kesästä. Joskus tulevaisuudessa muutetaan mahdollisesti yhteen, kun aika on sopiva. Meillä ei ole mikään kiire. Halutaan tutustua rauhassa ja viettää aikaa ihan vain näin seurustellen. Homma toimii näinkin ihan hyvin, että näemme toisiamme säännöllisesti muun elämän lomassa.

Oma taktiikkani deittaillessa oli jutella jokaisen miehen kanssa tulevaisuuden toiveet ja suunnitelmat läpi mahdollisimman varhain, jotta selviäisi onko meillä asioista yhteinen sävel. Koska jos toinen näkee itsensä viiden vuoden päästä asumassa Austraalian rannikolla ja toinen Lapissa, niin kovin pitkäaikaista suhdetta ei kannata lähteä siitä rakentamaan.

Henkilökohtaisesti toivoisin, että jokainen voi rakentaa itselleen juuri sellaisen elämän, kuin itse haluaa ja toivoo.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla ja minä / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Keväiset kuulumiset

Hei rakas

Elämä eron jälkeen – Yksin asuminen

Voisinko minä elää avoimessa suhteessa

Tinderkokeilu kannatti, sillä seurustelen nyt

Lueskelin tässä vanhaa kirjoitusta joidenkin vuosien takaa. Kyseinen kirjoitus on kirjoitettu kepeästi ja todennäköisesti ihan hyvällä mielellä. Siinä on hieman yritetty kiillottaa sen hetken hyvää oloa, vaikka tuohon aikaan homma on ollut jo todella pahassa syöksykierteessä. Kirjoitin siitä, miten silloinen kumppanini oli joutunut viikonlopuksi työreissuille. Olin tuolloin täysin sinisilmäinen ja uskoin tämän kyselemättä. Nyt tiedän jo, että hän on ollut silloin lemmenlomalla toisen naisen kanssa.

Sain kulla pettämisestä, kun erosta oli kulunut jo hyvä tovi ja olin ehtinyt ottaa etäisyyttä kyseiseen suhteeseen. Mutta kyllä sen kuuleminen silti sattui ja samaan aikaan se kävi myös täysin järkeen. Se selitti niin monta asiaa, joita olin ihmetellyt jo vuosien ajan. Olin ihmetellyt, mutta ollut kuitenkin niin sinisilmäinen, että olin uskonut kun minulle oli sanottu ettei mikään niistä ollut oikeasti mitään.

Aika antoi etäisyyttä

Siitä huolimatta, vaikka olin pystynyt suhtautumaan tietoon siitä että minua oli vuosia petetty, melko rauhallisesti, eikä minulle jäänyt kummoistakaan luottamusongelmaa, oirehdin silti. On hetkiä, kun alan kelaamaan näitä asioita ja jään niihin ikään kuin jumiin. Mietin niitä merkkejä, joista minun olisi pitänyt tietää ja niitä jolloin minulle vakuutettiin kaiken olevan hyvin. Tunnen itseni välillä todella tyhmäksi, vaikka tiedän, että minua on manipuloitu taidolla. Olen ollut niin jumissa siinä toisen punomassa valheiden ja petoksen verkossa, että tuskin olisin nähnyt siinä yhtään mitään.

Tuo teksti, jota luin aiheutti minussa likaisen ja äärimmäisen epämiellyttävän olon. Siitä on hetki, kun näin on viimeksi käynyt. Olen pystynyt unohtamaan ja pääsemään tämän tiedon jo aikaa sitten. Noin konkreettinen muisto kuitenkin kamppasi minut taas. Minun oli pakko laittaa viestiä ihmiselle, joka on ollut tässä sopassa tukeni ja turvani. Olen niin kiitollinen siitä, että maailmassa on olemassa toinen ihminen, joka tietää kutakuinkin täsmälleen mitä olen kokenut.

Ei pettämistä suotta sanota henkiseksi väkivallan teosta. Se tekee ihmiseen ihan uskomatonta vahinkoa, eikä sitä pitäisi joutua kenenkään kokemaan. Minulla se tuhosi muun muassa vuosien hyvät muistot. Se on lisännyt omaa ahdistustani ja myös epävarmuuttani. Se on saanut minut kyseenalaistamaan monia asioita. Sen lisäksi olen joutunut olemaan huolissani myös omasta seksuaaliterveydestäni, koska joku toinen on valinnoillaan riskeeraanut sen.

Toivon, että joskus tulisi päivä, jolloin muistot eivät aiheuta minussa näin voimakkaita reaktioita.

Onni on ollut myös se, että olen saanut puhua kokemastani myös nykyisen kumppanini kanssa. Hän on pahoillaan siitä, mitä kaikkea olen joutunut kokemaan. Hän kuuntelee ja haluaa ymmärtää minua, kokemaani ja sen aiheuttamia pelkoja. Hän sulkee minut syliinsä ja kertoo rakastavansa minua haavoistani ja säröistäni huolimatta. Hän myös sanoo, että haluaa omalta osaltaan auttaa minua korjaamaan näitä säröja ja halkeamia. Olen niin onnellinen, että tässä maailmassa ei ole asiaa, josta en voisi hänelle puhua ja hän kuuntelee minua aina. Se on eheyttävää.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Väkivallan uhrit halutaan vaientaa

Hei, olen Jenni ja olen rakkausaddikti

Pari sanaa pettämisestä

Toinen nainen