Toinen sinkkuvuosi
0Vuosi lähenee loppuaan, samoin myäs tämä sinkkuvuosi. Olen ollut sinkkuna nyt karvan verran vaille kaksi vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti. Ensimmäinen ajatus on, että tämä vuosi on ollut huomattavasti tasaisempi kuin edeltäjänsä. Siitäkin huolimatta, että vuosi alkoi melkoisella myllytyksellä, kun sain kuulla, että minua oli petetty vuosia.
Olen edelleen äärimmäisen onnellinen siitä, että uskalsin ottaa sen ratkaisevan askeleen ja erota. Eron jälkeen on tapahtunut paljon ja olen saanut tietää paljon sellaista menneistä vuosista, jota en ole aiemmin tiennyt. Kuten aiemmin mainittu jatkuva pettäminen. En kadu eroa tai haikaile menneeseen, vaan olen todella onnelinen näin.
On-off tapailua
Vuosi alkoi eräällä on-off tapailulla. Minulla oli kyseisen tyypin kanssa todella mukava ja turvallinen olo, mutta jostain syystä kaikki traumani jarruttivat menoa. Olin hänen seurassaan, kun tämä pettämisjuttu paljastui ja luulen sen vaikuttaneen asiaan. Tämä tieto romutti kuitenkin todella paljon siitä historiasta, jonka olin kuvitellut oikeaksi. Vaikka olin saanut etäisyyttä kyseiseen suhteeseen ja tieto olisi voinut iskeä myös kovempaa, se vaikutti silti jonkin verran. Minä jarruttelin tämän ihmissuhteen kanssa ja lopulta, kun tämä toinen totesi omista syistään että ei pysty. Silloin se tuntui itselle kovalta kolaukselta, koska olin juuri opetellut luottamaan siihen ettei toinen lähde ja sitten suhde päättyikin.
Nyt jälkeen päin voin vain ajatella, että näin ei ollut vain tarkoitettu. Tämän ihmisen kohdalla aika ja olosuhteet olivat monella tapaan väärät.
Parisuhteen kaipuu
Keväällä koin aivan jäätäävää yksinäisyyttä ja parisuhteen kaipuuta, kun tämä on-off tapailu oli päättynyt. Olin niin kyllästynyt olemaan sinkku. Inhosin Tinderiä ja muita deittisovelluksia puhelimessani. Silloin yksinolo ahdisti. Silloin selasin myös Tinderiä hyvin matalalla rimalla ja silloiset deittikokemukset olivat hyvin sen mukaisia, eli huonoja. Halusin vain saada jonkun lähelleni ja olin valmiis kelpuuttamaan kenet tahansa. Tämä kaipuu onneksi hiipui ja sitä myötä ymmärsin etten voi kelpuuttaa ketä tahansa. Silloin sain myös paljon niitä kokemuksia, että kelpasin kyllä sänkyyn, mutta en tyttöystäväksi, mitkä satuttivat minua. Tämän jälkeen olen ollut melko varovainen ja tarkka.
Pettymyksiä
Keväällä minulla oli juttua muutaman todella lupaavan oloisen tyypin kanssa. Kaikki nämä kuitenkin osoittautuivat sellaisiksi, joiden kanssa viestittely sujui, mutta livenä näkeminen jätti kylmäksi. Se ei ollut näiden miesten vika. Näissä tapauksissa henkilökemiat eivät vain toimineet. Osa pettymyksistä kolahti todella syvälle, vaikka en sitä halua myöntää.
Sinkkukesä
Sitten tuli kesä. Edeltävänä kesänä tapailin erästä, joten varsinainen sinkkukesä jäi ensimmäisenä vuotena kokematta. Siksi odotin tätä kesää innolla. Minulla oli mielikuvia itsestäni kesäterassilla, aurinkolasit päässä, kivassa kesämekossa, vapaana tapaamaan jonkun. Mietin jopa, että olisin antanut kesän aikana deittisovellusten olla ja keskittyä tapaamaan jonkun ihan livenä. Noin viikko tästä, niin ostin ensimmäistä kertaa Tinder Goldin. Loppujen lopuksi tässä kävi kuitenkin niin, että olin lähtökohtaisesti niin uupunut etten jaksanut tapailla ketään. Kuuman sinkkukesän sijaan kesä oli enemmän tai vähemmän selviytymistä uupumuksesta.
Syksy
Kesän uupumus heijasteli syksyyn, jolloin jäin sairaslomalle, josta ensimmäiset kaksi viikkoa käytännössä nukuin sen ajan, kun en ollut lasten kanssa. Siinä tilanteessa minulla ei riittänyt voimat minkäänlaiseen treffailuun tai edes Tinder-viestittelyyn. Kun aloin toipua, uskalsin kokeilla treffailua uudestaan. Tapasinkin erään, jonka kanssa treffailimme hetken. Tämä ei lopulta jatkunut, kuten saatatte arvata. Tuntui kuitenkin hyvältä tapailla taas ihmisiä uupumisen jälkeen.
Tinderkokeilu
Viimeisin juttu tällä rintamalla oli päätökseni tehdä eräänlainen tinderkokeilu. Minulla oli kerynyt melkoinen määrä mykkiä matcheja Tinderiin, joten Miisa Asikaisen inspiroimana, tein tinderkokeilun. Tarkoitus oli lähettää kaikille mykille matcheille viesti ja aloittaa keskustelu ja katsoa, kuinka moni vastaa. Miisalle oli käynyt oman kokeilunsa kanssa todella hyvin. Ja minäkin löysin matcheista ihmisen, jonka kanssa on ollut ihana viestitellä, jutella ja hän vei minut myös treffeille.
En tiedä yhtään mitä minun seuraava vuosi tuo tullessaan, mutta odotan sitä tällä hetkellä hyvillä mielin. Olisi se sitten millainen tahansa.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Deittailutarinat: Treffit, joita odotin
Tämä juttu tapahtui keväällä 2021 ja tähän tyyppiin tutustuin Badoossa. Minusta tuntui alusta asti, että juttumme menivät todella kivasti yksiin alusta asti. Ihastuin todella nopeasti pelkkien juttujen perusteella. Tiedän ihastuneeni mielikuvaan, jonka loin hänestä keskustelujemme perusteella. Näin ollen aloin odottaa hänen tapaamistaan todella korkein odotuksin. Ehdimme jutella pidemmän aikaa, koska aikataulumme menivät monesti ristiin. Mikä harmitti minua ihan vietävästi, koska minulla alkoi olla oikeasti isot odotukset tämän tyypin suhteen. En osannut sanoa silloin, enkä osaa sanoa vielä nytkään, mikä tässä kyseisessä tyypissä vetosi minuun niin vahvasti viestittelyvaiheessa.
Sitten viimein saimme sovittua treffit eräälle keväiselle, lämpimälle lauantaille. Koska korona riehui, sovimme menevämme kävelylle. Olin innoissani. Maalailin mielessäni sellaista vuosisadan rakkaustarinaa että sellaisia on nähty vain elokuvissa. Jännitin treffejä valtavasti ja voin kerota, että puunasin itseni päästä varpaisiin ja valitsin vaatteita treffeille huolella. Yleensä pystyn olemaan treffeille mentäessä tosi rento, mutta nämä menivät todella yli omalta kohdaltani. Jännitin ja stressasin niin, että meinasin jo myöhästyä sovitusta tapaamisesta.
Sitten koitti hetki, kun tapasin hänet. Hän näytti samalta kuin kuvissa ja hymyili leveästi, kun tapasimme. Minua jännitti ja välillä, kun minua ujostuttaa ja jännittää, se purkaantuu puheripulina. Niinpä minä puhuin. Puhuin todella paljon ja nopeasti ja suurimmaksi osaksi ihan puuta heinää. Ja tietenkään, vaikka tajusin lörpötteleväni, niin en osannut lopettaa.
Kävelimme melko pitkän lenkin ja minä en osannut lopettaa puhumista. Lopulta tulimme takaisin lähtöpisteeseen ja hän totesi ettei usko meidän välillämme olevan mitään. Voin kertoa, olin musertunut. Sekosin sanoissa ja käytännössä ryntäsin kohti kotia. Nämä olivat ensimmäiset suorasukaiset pakit, jotka olen tähän mennessä saanut. Toki, en joutunut näin kestämään ghostaamisen aiheuttamaa epäselvyyttä, joka on myös raastavaa. Mutta pakit päin naamaa, ihmiseltä, johon uskot olevas korviasi myöten ihastunut, ei ole mikään nautinto.
Muistaakseni itkin illan ja söin törpöllisen Ben & Jerry’s:iä lohdutukseksi, mutta yöunien jälkeen alkoi helpottaa. Ja näin jälkeen päin olen todennut, että olin ihastunut omiin mielikuviini, enkä itse ihmiseen.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals