Mitä jäi käteen Menesty lempeästi valmennuksesta
0Meillä on menossa viimeiset viikot Mona Visurin Menesty lempeästi valmennusta. Varsinaisen valmennuksen pituus on ollut kahdeksan viikkoa, mutta early bird tajouksena olen saanut mentorointia vielä tämän toukokuun ajan. Nyt sekin lähenee loppuaan.
Nyt tuntuu jopa vähän vaikealta luopua Monan tuesta. Mona on ollut ihan mieletön tuki ja turva tässä tekemisessä. On ollut helppoa ja ihanaa, kun minkä tahansa ongelman kohdalla on voinut laittaa viestiä ja kysyä neuvoa. Vielä parempaa on ollut, kun on voinut laittaa viestiä myös silloin, kun on tuntunut vaikealta. Sillä niitäkin hetkiä tähän taipaleeseen on mahtunut. Monalta on saanut tsemppejä ja ymmärrystä, mikä on ollut ihanaa.
Mitä opin Menesty lempeästi valmennuksessa?
Mietin tuossa mikä kaikki on muuttunut tässä valmennuksen aikana. No, sormia napsauttamalla tonneja ei alkanut kilahdella tilille kertaheitolla, vaikka valmmennukseen osallistuin. Mun tulokset ovat olleet hieman toisenlaisia.
Olen oppinut myynnistä aivan valtavasti. Olen oppinut sellaisia itselleni sopivia tapoja myydä itseäni ja osaamistani. Olen saanut myymiseen myös rohkeutta, joka aiemmin puuttui. Isoin onnistumiskokemus oli se, kun ensimmäisten viikkojen aikana laitoin viestiä kahdelle unelmabrändilleni, joiden kanssa olen haaveillut päästä yhteistyöhön. Nyt ovet ovat auki myös sinne. Mikä tuntuu aivan uskomattomalta.
Olen oppinut paljon myös siitä asiakasviestinnästä. Olen sen verran introvertti, että olen huomannut sen asiakasviestinnän jopa herättävän itsessäni niitä vaikeita tunteita. Uudet ihmiset ja kaikki sosiaalliset tilanteet ovat itselleni haastavia. Mutta tässä viikkojen aikana se on helpottanut ja sen lisäksi olen ollut parissakin tapahtumassa hankkimassa ihan livenä niitä asiakaskontakteja. Mihin en olisi varmaan aiemmin pystynyt.
Sen lisäksi me ollaan Monan kanssa kirkastettu ja suunniteltu mun brändiä entistä pidemmälle. Vielä ennen äitiyslomaa tulee hienoja uusia juttuja blogin ja Instagramin kaveriksi. Mistä olen todella innoissani. Nämä ovat olleet sellaisia juttuja, joita olen miettinyt jo ennen valmennukseen osallistumista, mutta nyt ne ovat oikeasti saaneet myös lihaa luiden päälle ja ovat enemmänkin, kuin pelkkiä ajatuksia.
Ja kaikki tämä on sellaista, mikä mahdollistaa sen, että saan rakennettua tästä itselleni päivätyön. Tällä hetkellä on jopa mietinnässä se, että kuinka kauan pystyn olemaan äitiyslomalla.
Nyt olo on oikeasti aika haikea. Parin viikon päästä tämä mieletön matka on ohi. Tiedän, että pärjään tästä eteenpäin myös itsekseni, mutta on tämä silti haikeaa. Jokainen yrittäjä ansaitsisi viestiyhteyden päähän Monan, joka neuvoo ja tsemppaa.
Pian jatkan näillä eväillä kohti uusia onnistumisia. Ja hei, jos sinulla on halua ja mahdollisuus sijoittaa omaan yritykseen tai vaikuttamiseen, niin Mona etsii parhaillaan syksyn Menesty lempeästi ohjelmaan ihmisiä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kun meinasin lopettaa bloggaamisen
Kun meinasin lopettaa bloggaamisen
Olen kirjoittanut tätä nykyistä blogia pian kahdeksan vuotta ja olen nauttinut siitä suunnattomasti. Pikkulapsi vuosina, sen kaiken säätämisen ja arjen lisäksi minulla on ollut jotain täysin omaa. Jotain, joka on vienyt ajatuksia pois siitä kaikesta muusta. Jotain, jossa olen saanut olla luova ja tehdä sitä, mikä tuntuu minusta hyvältä. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja tuntuu, että blogissa saan ilmaistua itseäni paremmin, kuin missään muussa kanavassa. Saan kirjoittaa ajatukseni auki ja lisätä kuvia ilman rajoituksia.
Olen pääasiassa miettinyt etten ihan heti keksi syytä, miksi lopettaisin bloggaamisen.
Kun meinasin lopettaa
Kerran olen kuitenkin harkinnut ihan tosissani blogin lopettamista. Siitä on jo jokunen vuosi aikaa. Kyseinen ajanjakso oli aivan äärimmäisen kuormittavaa aikaa, mikä näkyi omassa ulkoisessakin olemuksessa. Minulla ei ole varmaan ikinä ollut niin tummia silmänalusia kuin tuona aikana.
Jouduin digitaalisen vainoamisen uhriksi. Vainoaminenhan on suomessa kriminalisoitu teko. Myös digitaalinen vainoaminen. Digitaalista vainoamista on muun muassa:
- Toistuvat, häiritsevät viestit ja puhelut eri sovellusten kautta.
- Sosiaalisenmedian seuraaminen oikeudetta.
- Älylaitteiden käyttäminen tiedon hankkimiseksi
- Mustamaalaaminen verkkoyhteisössä tai sosiaalisessa mediassa.
Tässä on itseasiassa vain muutama esimerkki siitä, mitä digitaalinen vainoaminen on. Tätä minä sain osakseni. Tähän itseasiassa liittyi myös perättömiä lastensuojelu- ja rikosilmoituksia vainoajien osalta. Nimenomaan vainoajien, tiedän nykyään, että minua vainosi ryhmä ihmisiä, ei vain yksi tyyppi.
Digitaalinen vainoaminen on myös aivan hirveää henkistä väkivaltaa. Siihen aikaan pelkäsin omassa kodissani. Ja tämä on jättänyt itseeni hyvin vahvan jäljen. Pelkään edelleen sitä, että vainoaminen alkaisi jossain kohtaan uudestaan. Pelkäsin silloin edes avata blogiani. Tuntui, että kaikki varotoimet joita tein, eivät olleet riittäviä. Silloin ainoalta järkevältä vaihtoehdolta tuntui laittaa pillit pussiin.
Mutta jo silloin päässäni kyti hyvin vahvana ajatus siitä, että jos nyt lopetan, annan vainoajilleni juuri sen, mitä he haluavat. He haluavat minun lopettavan. Tämä ajatus sai minut jatkamaan sitkeästi.
Miksi en tehnyt rikosilmoitusta
Halusin tehdä rikosilmoituksen. Halusin sillä saada tämän kaiken loppumaan. Olin itseasiassa silloin yhteydessä rikosuhripäivystykseen. Mutta loppujen lopuksi, minulla oli hyvin vähän voimavaroja lähteä silloin taistelemaan tämän asian vuoksi. Olin ottanut talteen kyllä kaikki todisteet, mitä vainoamisesta oli, mutta koin silti, että sitä oli liian vähän. Poliisi ei tehnyt asiaa yhtään sen helpommaksi omalla asenteellaan. Joten rikosilmoituksen tekeminen jäi silloin.
Jos tilanne toistuisi tänä päivänä, en miettisi hetkeäkään ilmoituksen tekemistä. Vainoaminen on rikos, eikä sitä pidä kenenkään kestään. Tämän takia minua treggeröi valtavasti ihmisten mielipiteet siitä, että kun on valinnut itselleen julkisen työn ja aseman, niin sen huonot puolet pitää vain kestää. Ei todellakaan pidä. Sosiaalisella medialla itsensä elättävien ei todellakaan tarvitse olla mikään kansan likakaivo.
Yksi asia, josta olen aivan äärimmäisen ylpeä on se, että en lopettanut blogia tai somen tekemistä. Sain pidettyä kiinni minulle äärimmäisen tärkeästä asiasta ja näytettyä ettei minua tuosta noin vaan nujerreta. Sen jälkeen kanavani ovat kasvaneet entisestään. Niiden pariin on löytänyt valtava määrä ihmisiä, jotka saavat inspiraatiota ja vertaistukea minun tekemisestäni. Ja nämä ihmiset ovat myös kertoneet sen.
Laitan tähän loppuun muutaman palautteen, jonka sain, kun kysyin Instagramissa miksi minua seurataan.
”Pluskokoisten muotia. Sunlaisia vaikuttajia ei ole nimittäin liikaa.”
”Koska oot inspiroiva ja ihana ihmistyyppi, sekä esteettisesti kauniit kuvat, julkaisut löytyy sekä vakavaa, että ”hömppä” aihetta hienosti avattuna ja kirjoitettuna.”
”Koska arvot tuntuvat kohtaavan ja jaat hyvin tietoa.”
”Oot aito ja tuot rehellisiä mielipiteitä kaikesta, sulla ei ole mitään somekulissia, arvostan.”
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Mitä virheitä tein, kun aloitin bloggaamisen